Raamatusta saa helposti sellaisen käsityksen, että Isä Jumala on huomattavasti ankarampi kuin Jumalan Poika. Etenkin Vanhasta Testamentista saa juuri sellaisen käsityksen, että Jumala ei jätä rankaisematta pahoja tekoja, ja että hän on välillä jopa niin kiivas, että hän tapattaa synnintekijöitä yhdellä jos toisellakin tavalla. Mutta kun tutkii Uutta Testamenttia, ja siellä meidän herramme Jeesuksen rakkautta, hänen sanojaan ja elämäntyötä, niin hänestä saa toisenlaisen kuvan; sellaisen, että hän on todella armahtavainen syntisiä kohtaan. Asiassa on kuitenkin olemassa kääntöpuolensa johon kristillisissä piireissä ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Siksi julistus on jäänyt hyvin yksipuoliseksi.
Lähdemme nyt tutkimaan tuota kääntöpuolta. Tulemme havaitsemaan että myös Jeesus osaa olla ankara synnintekijöitä kohtaan, etenkin jos mielenmuutosta ei ole näköpiirissä. On myös huomioitava että Jumala on antanut Pojalleen vallan tuomita ihmisiä (Joh.5:22, Joh.5:27).
Jeesuksen ankaruus
Jeesuksen ankaruus on vaiettu tosiasia. Siitä puhutaan harvoin kristillisissä piireissä. Tuodaan mielellään esille sanontoja kuten ”Jeesus rakastaa sinua valtavasti”. Tuota mantraa korostetaan aivan kuin se olisi koko totuus. Todellisuudessa se on vain osatotuus. Yksipuolisesti julistettuna tuo osatotuus saattaa olla haitallinen niille ihmisille, jotka eivät koe että heidän pitäisi luopua syntielämästään. He saattavat tuudittautua siihen että on helpompaa kohdata Jumalan tulevat tuomiot koska ”Jeesus rakastaa minua vaikka olen syntinen”, ja että ”saan tulla sellaisena kuin olen”. Sitähän kirkon työntekijät ovat melko yksipuolisesti julistaneet meille jo vuosikymmeniä .
Lue seuraavat Jeesuksen sanat, niin tiedät että Jeesuskin osaa olla ankara, ja eritoten sellaisia ihmisiä kohtaan jotka sanovat olevansa uskovaisia, mutta jotka eivät luovu synneistään:
”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan”. (Ilm. 2:22-23)
Jeesuksen ankaruus on selvästi nähtävissä
“… minä syöksen hänet tautivuoteeseen…”
“… minä syöksen suureen ahdistukseen…”
“… hänen lapsensa minä tappamalla tapan…”
“… minä annan teille tekojenne mukaan.”
Kuka on tuo ”minä”? Asiayhteys paljastaa meille että se on Jeesus:
”Näin sanoo Jumalan Poika…”. (Ilm. 2:18)
Mitä pitää julistaa synnintekijöille?
Synnintekijöille ja tekopyhille fariseuksille pitää julistaa koko totuus, eikä ainoastaan osatotuuksia! On suorastaan vaarallista ja kohtalokasta julistaa heille että ”Jeesus rakastaa sinua”, mikäli ei samassa yhteydessä kerrota että heidän on tehtävä parannus pahoista teoista.
Apostolien teoissa voimme lukea kuinka uskonnolliset ihmiset tulivat synnintuntoon helluntaipäivänä. Pietari piti silloin hyvän herätyspuheen Hengen voitelussa, jonka jälkeen porukka kysäisi häneltä että mitä synnintunnossa pitäisi tehdä (Apt.2:37). Pietarilla oli silloin erinomainen mahdollisuus julistaa, että ”Jeesus rakastaa teitä niin valtavasti”, tai että”liittykää seurakuntaamme”, tai ”rukoilkaa tämä katumusrukous”. Mutta ei, sellaista hän ei julistanut. Sen sijaan hän sanoi heille seuraavat sanat:
”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan…”. (Apt. 2:38)
Sankoin joukoin synnintekijät päättivät tehdä parannuksen pahoista teoistaan ja ottaa vesikasteen, siitäkin huolimatta ettei heille tarjottu ”Jeesus rakastaa”-porkkanaa.
Pietari ei ollut ainut joka julisti että Jumala vaatii meiltä mielenmuutosta (parannuksen tekoa). Johannes kastaja oli siltä osin muiden edelläkävijänä. Hän ei julistanut että”Jeesus rakastaa teitä syntisiä niin valtavasti”. Sen sijaan hän julisti mielenmuutoksen välttämättömyyttä. Johannes julisti:
”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. (Matt. 3:2)
Eikä kestänyt kauan kun tuli hän, jonka kengännauhoja Johannes ei kokenut olevansa arvollinen avaamaan. Se oli Jeesus. Hän alkoi julistamaan aivan samaa kuin Johannes:
”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. (Matt. 4:17)
Tuo julistus ei päättynyt tuohon. Kohta kun Jeesus oli valinnut itselleen opetuslapset, hekin lähtivät julistamaan samaa vanhaa sanomaa.
”Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus” (Mark. 6:12).
Raamattu sanoo, että ”parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava” (Luuk. 24:47). Uskotko sinä sen? Mitä sanomaa sinä julistat?
Kommentoi