Korkea-arvoinen Teofilus (Teofilos)

Luukas on kirjoittanut Luukkaan evankeliumin ja Apostolien Teot, miehelle nimeltään Teofilus (uusimmissa suom. käännöksissä ”Teofilos” ja engl.kielessä ”Theophilus”). Käytännössä hän kirjoitti ne myös muillekin ihmisille, koska miljoonat ihmiset ympäri maailman lukevat niitä, vieäpä hyötyen niiden opetuksista.

Evankeliuminsa Luukas aloittaa kertomalla, että hän kirjoittaa Teofilukselle (Luuk.1:1-4). Niin ikään, myös Apostolien Teot alkaa Luukaksen maininnalla samasta miehestä (Apt.1:1).

Luukaksella oli ilmeisesti tietoa siitä, että Teofilus oli silloisessa yhteiskunnassa korkeassa asemassa, koska hän kirjoitti, ”…korkea-arvoinen Teofilus” (Luuk.1:3).

”Teofilus” tarkoittaa ”Jumalan rakastama”. Siten voidaan ehkä tulkita asian niin, mikäli niin haluamme, ettei Luukas kirjoittanut ainoastaan Teofilukselle, vaan myös kaikille Jumalan rakastamille ihmisille, kaikille niille jotka tulisivat lukemaan Luukasta ja Apostolien Tekoja.

Teofiluksen omia kirjoituksia on julkaistu netissä. Ne ovat koottuna ainakin osittain, kirjassa nimeltään ”Ante-Nicene Fathers, Volyme 2”.

”Ante-Nicene Fathers” tarkoittaa ”Isät ennen Nikeaa”. Tämä on viittaus niihin ”kirkkoisiin” jotka elivät, opettivat ja kirjoittivat ennen Nikean ensimmäistä kirkolliskokousta (v.325). Kyseisenä vuonna Jumalan Pojasta, Jeesuksesta, leivottiin Jumala Jumalan rinnalle.

Jeesus istuu nyt Isänsä rinnalla, hänen oikealla puolellaan. Mutta istuuko hän siellä jumalana Jumalan rinnalla? Jahveh, meidän ainoa Jumala, on selkeästi sitä mieltä, ettei hänen rinnallaan ole muita jumalia:

”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani” (2.Moos. 20:3, 5.Moos. 5:7).

Vieläpä sama Jumala on sanonut profeetta Jesajan kautta:

”Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule” (Jes. 43:10).

Entäs mitä mieltä Teofilus oli tuosta aihepiiristä, sen jälkeen kun oli saanut tarkkaa opetusta Luukkaalta? Ja miten hän suhtautuu Jeesus-jumalaan? Se selvinnee kun tutkitaan mitä hän kirjoittaa epäjumalanpalvoja Autolykukselle (Autolycus): täällä: http://www.ccel.org/ccel/schaff/anf02.iv.ii.i.xi.html,
tai täällä:
http://www.newadvent.org/fathers/02041.htm.

Teofiluksen kirjoituksista ilmenee selkeällä tavalla, että hänellä oli järki tallella ja jalatkin tiukasti maassa. Antiokialaisena hän kantoi selkeällä tavalla pilkkanimeä ”kristitty”, ja hän uskoi aivan varmasti vain yhteen Jumalaan, mutta myös hänen lähettämäänsä Kuninkaaseen, Jeesukseen. Teofilus ilmoitti rukoilevansa sekä ainoata Jumalaa, mutta myös Kuningasta. Hän ilmoitti, ettei hän palvo Kuningasta, vaan ainoastaan Jumalaa. Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että Kuningas ei ole tehty Jumalaksi, vaan mieheksi (ihmiseksi), ja että Jumalan määräyksestä hänet valittiin tuomariksi tuomitsemaan oikeudenmukaisesti.

Teofilus antoi viisaana miehenä myös kehotuksen osoittamaan arvokkuutta Kuninkaalle ja olla hänelle alamainen. Lisäksi hän kehotti rukoilemaan Jeesusta uskollisesti, koska rukoilemalla Kuningasta, me toteutamme Jumalan tahdon. Tuossa kohden hän kuitenkin hairahtui, koska kukaan kristityistä ei koskaan todistetusti rukoillut Jumalan Poikaa, vaan ainoastaan Jumalaa. Ainakaan en itse löydä Raamatun Uudesta Testamentista yhtään ainoata ihmisistä joka olisi rukoillut myös Jeesusta, silloin kun tutkin nuo tekstit kreikankielisistä alkuteksteistä. Ainoastaan raamatunkäännöksistä voi saada sellaisen käsityksen että myös Jeesusta rukoiltiin, mutta ei koskaan niistä alkuteksteistä joista Uusi Testamentti on käännetty meidän kielelle. Perusteellisen tutkimukseni mukaan, Jeesusta ei koskaan rukoiltu, vaikka eräät käännökset erheellisesti sellaista väittää. Asia selviää niistä kreikankielen alkuteksteistä, joista sinun suomenkieliset käännökset on tehty.

Teofilus ei vaikuttanut pahemmin pintaliitäjältä, eikä hän uskonut kaikkiin taruihin. Hänellä oli pitkälti samanlainen näkemys Kuningas Jeesuksesta kuin Luukkaalla. Hänellä vaikutti olevan paljon tietoa kreikkalaisista ja egyptiläisistä epäjumalista, koska osasi niiden nimet ja kertomukset. Teofilus kuitenkin tuomitsi jyrkästi kaikki epäjumalanpalvonnat, ja hän ilmoitti, että hänellä on vain yksi Jumala. Ainakin nopeasti tarkasteltuna vaikuttaa siltä, ettei hän ollut lainkaan kolminaisuusopin kannattaja, vaikka erehdyksessään kehotti muita ihmisiä rukoilemaan myös Jeesusta.

Täytynee jatkaa tutustumista hänen ja muidenkin ”kirkkoisien” kirjoituksiin, nimenomaisesti niihin kirjoituksiin jotka ovat syntyneet ennen vuotta 325. Niitä kirjoituksia voi halutessaan lukea täältä:
http://www.ccel.org/ccel/schaff/anf02.toc.html.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*