Pyhä Henki ei ole Jumalan kolmas persoona

Sinulle on valehdeltu kirkkojen toimesta, kun sinulle on opetettu, että ”Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona”.

”Jumala on kolme persoonaa” on saatanallinen oppi

Kaikki kolme on olemassa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta ei ole olemassa mitään Jumalan ensimmäistä, toista taikka kolmatta persoonaa. Sillä jos olisikin, niin kuka olisi silloin se neljäs, joka koostuu kolmesta persoonasta?

Aivan järjetöntä oppia tuo ”kolme persoonaa yhdessä Jumalassa”, taikka ”Jumala on ilmoittanut itsensä kolmen persoonan kautta”. Siinähän Jumala on menettänyt oman identiteettinsä. Voi teitä ressukoita, kun väännätte kieroon Jumalan sanan, ja kuvittelette että se sanoo jotain mitä se ei sano.

Mitä jos Pyhä Henki ei sittenkään ole persoona, saatikka erillinen persoona Jumalasta?

Ei ole lainkaan tärkeätä uskoa, että Pyhä Henki on persoona, koska se ei näytä olevan mikään totuus. Eikä sekään ole tärkeätä uskoa, että se on jokin erillinen ”kolmas persoona Jumalasta”, taikka ”Jumalan kolmas persoona”.

On olemassa monta syytä, miksi Pyhä Henki ei ole mikään persoona, vaikka sitä toisinaan pidetään synonyyminä sanalle ”Jumala”. Toki voidaan sanoa, että kun ”Jumalan tuulet puhaltavat” ja ihmeitä tapahtuu, se on silloin Jumala joka sen tekee, koska se tuuli on lähtöisin Jumalasta, sillä hän, Jumala itse, käyttää voimaansa (taikka voimavaikutustaan) tahtonsa mukaan. Samalla on myös väärin sanoa, että Pyhä Henki on Jumala sen perusteella, että Jumala käyttää voimaansa ja vaikuttaa hyvän tahtonsa mukaan.

Ymmärrä lukijani, että Jumalan voimavaikutusta ei tarvitse irrottaa Jumala-käsitteestä erilliseksi persoonaksi. Jumalan käsi ei ole liian lyhyt auttamaan siellä missä hän on ja vaikuttaa! Siellä missä Jumalan tahto toteutuu, siellä on Jumalan käsivarsi ojennettuna, ja siellä liikkuu Jumalan Pyhä Henki, Jumalan voimavaikutus. Hän liikuttaa voimaansa oman tahtonsa ja tarkoitusperiensä mukaan. Näetkö nyt miten sitä  käsitettä voidaan toisinaan voidaan pitää synonyyminä sanalle ”Jumala”?  Jumala on ”pyhä” (Ilm.4:8) ja samalla ”henki” (Joh.4:24).

Alapuolella luettelo syistä miksi Pyhä Henki ei voi olla persoona:

1.  Kaikilla persoonilla on nimi. Isällä on oma nimi (JHVH), ja Pojalla on oma nimi (Jeesus /Jeshua). Jopa enkeleillä ja ihmisillä on oma nimi. Mutta Pyhällä Hengellä ei ole mitään omaa henkilönimeä. Miksi? Tiedämme vastauksen. ”Pyhä Henki” on vain kuvaus hengestä joka on pyhä.
2. Isä ja Poika osoittivat rakkautta toisiaan kohtaan (Apt.10:38, Joh.8:49), mutta eivät koskaan Pyhälle Hengelle.
3.  Isä ja Poika osoittivat kunnioitusta toisiaan kohtaan (Joh.8:54, Joh.17:4). He eivät osoittaneet kunnioitusta Pyhälle Hengelle.
4.  Isä ja Poika puhuivat toisilleen (Mark.1:11, Mark.1:35). He eivät koskaan puhuneet Pyhälle Hengelle.
5.  Pyhä Henki ei koskaan puhunut Isälle ja Pojalle.
6.  Kun Pyhä Henki ”puhui” (Apt.21:11), se ”puhui” aina profeettojen tai profetioiden kautta, mutta ei omalla suullaan.
7.  Uskovaiset osoittivat rukouksia Jumalalle (Apt.1:24-25), niin myös Jeesus (Matt.14:23). Kukaan ei koskaan osoittanut rukouksia Pyhälle Hengelle, toisin kuin monet tämän päivän hairahtuneista uskovaisista.
8. Pyhä Henki ei koskaan rukoillut, eikä tule koskaan rukoilemaan; toisin kuin Jeesus, joka yhä rukoilee pyhien puolesta (Room.8:34, Hepr.7:25).
9. Onko ”Jeesus-Jumala” niin pieni persoonallinen Jumaluuden ”toinen persoona”, että hän ”Jumalana” yhä rukoilee (Room.8:34, Hepr.7:25) ainoata Jumalaa (5.Moos.5:7, 5.Moos.32:39), vaikka Jumaluuden ”kolmas persoona” ei tarvitse rukoilla Jumalaa lainkaan?
10.  Pyhä Henki ei ole saanut mitään lupauksia Isältä, vaikka Poika sai lupauksia Isältään (Jes.42:1-7).
11.  Jos Pyhä Henki olisi oikeasti erillinen kolmas persoona Jumalasta, taikka samassa olemuksessa Isän ja Pojan kanssa, niin siitä olisi tietenkin jonkinlainen todiste. Sellaista todistetta ei löydy mistään. Päinvastoin, Jumala on vain yksi persoona (5.Moos.6:4, 5.Moos.5:7, 5.Moos.32:39).
12.  Kun Jeesus puhalsi uskovaisia päin ja sanoi, ”Ottakaa Pyhä Henki” (Joh.20:22), hän ei puhaltanut mitään persoonaa ulos suustaan, vaan Jumalan voimavaikutuksen (koska opetuslapset eivät olleet vielä uudestisyntyneitä, toisin kuin jälkimmäiset uskovaiset, jotka Jeesuksen sovitustyön jälkeen uudestisyntyivät eri aikakausina (Joh.3:3-8, Tiit.3:5-7, 1.Piet.3:21). Ja tuo uudestisyntyminen tapahtui jälkimmäisissä tapauksissa vasta kun ottivat vastaan Jeesuksen Herrakseen, voidaksensa tulla Jumalan lapsiksi (Joh.1:12).
13.  Kun Jeesus nousi ylös vesikasteestaan, Pyhä Henki – Jumalan voimavaikutus –  jäi jäämään Jeesuksen ylle (Joh.1:32, Jes.61:1). Hänet puettiin voimalla korkeudesta (Apt.10:38, Luuk. 4:14, Luuk.4:18-19). Hänet ei puettu persoonalla (4.Moos.11:17), vaan voimalla (Apt.1:8, Luuk.4:14). Jeesuksen ylle ei jäänyt olemaan mikään Pyhä-Henki-persoona, vaan Jumalan voimavaikutus (Apt.1:8, Luuk.4:14).
14.  Ei ole lainkaan uskottavaa, että joku puhaltaa ulos  persoonan suustaan (Joh.20:22), (Joh.20:22), taikka että se jaetaan useaan osaan, jopa miljooniin osiin (Hepr.2:4), tai että samaisella persoonalla voidaan täyttyä (Ef.5:18, Apt.2:4). Ei me täytytä persoonalla, vaan Jumalan voimavaikutuksella, sillä onhan kirjoitettu: ”Vaan kun Pyhä Henki tulee teidän YLLENNE, te saatte voiman…” (RK, Apt. 1:8).

 

Alussa ei ollut edes Pyhästä Hengestä isoja ja pieniä kirjaimia yhteiskäytössä

Raamatunkääntäjät kirjoittavat ”Pyhä Henki” isolla P-kirjaimella ja isolla H-kirjaimella, josta syystä harjaantumattomille kristityille muodostuu sellainen mielikuva tekstiä lukiessaan, että kyse on persoonasta, vaikka Raamatun alkutekstit eivät koskaan sisältäneet yhtä aikaa isoja ja pieniä kirjaimia. Siihen aikaan oli kreikankielessä käytössä vain majuskelikirjaimia, sillä minuskelikirjaimet keksittiin käyttöön vasta vuosisatoja myöhemmin.

Eli UT:n kreikassa ei ollut pieniä kirjaimia lainkaan, ainoastaan isoja. Niin ikään, VT:n hepreassa ei ollut isoja eikä pieniä kirjaimia (vaan kaikki kirjoitettiin aina samalla tavalla). Siten ei voida pitää nykyistä kirjoitustyyliä ainakaan todisteena sen puolesta, että kyse olisi aina Pyhästä Hengestä, silloin kun ”Henki”-sana (irrallisena), on kirjoitettu isolla H:lla. Olen kirjoittanut tuosta asiasta artikkelin otsikolla, ”Henki”-sanan epämääräisyys raamatunkäännöksissä.

Samalla kuitenkin pidän sitä hyvänä käytäntönä, että pyritään kirjoittamaan ”Pyhä Henki”  isolla P:llä ja isolla H:lla. Se ei kuitenkaan ole mikään todiste sen puolesta, että kyse olisi jostakin ”Jumalan kolmannesta persoonasta”.

Alkuteksteissä ”Pyhä Henki” on useimmiten ”HENKI PYHÄ”

Pidän sitä mielenkiintoisena asiana, että ”Pyhä Henki” on useimmiten kirjoitettu UT:n alkuteksteissä muotoon ”HENKI PYHÄ”. Useimmiten tuossa sanajärjestyksessä, myös interlineaareissa. Eli kun nuo kaksi sanaa kääntää suoraan koinee-kreikasta, niin noiden kahden sanan käännös oli useammassa raamatunkohdassa tuolla tavalla käänteinen. Toisin kuin esimerkiksi suomen-, ruotsin- ja englanninkielisissä käännöksissä.

Käännöksissämme ”Pyhä Henki” on kuvaus hengestä joka on pyhä. Eikä suinkaan niin, että kyse on persoonasta koska ”Pyhä Henki” on kirjoitettu isolla P:llä ja isolla H:lla. Miltä näyttäisi mielestäsi suomenkielinen muoto ”Henki Pyhä”, sen sijaan että se olisi ”Pyhä Henki”? Suomenkielessä muoto ”Pyhä Henki” on tietenkin luontevampi, taikka ”pyhä henki”, jos niin tahdot.