Monet kristityt saavat sellaisen käsityksen Raamatusta, että arkin rakentanut Nooa kirosi oman poikansa. Niin minäkin aiemmin ajattelin, mutta se olikin turha väärinkäsitys. En edes miettinyt tarkasti mitä lueskelin.

Kiukuttelin asiasta Jumalalle, koska en pitänyt lainkaan sellaisesta ajatuksesta, että Nooa hurskaana miehenä kiroaa oman poikansa sen takia, että poika näki hänet kännipäissään alastomana.  Ongelmani oli, etten miettinyt tarkasti mitä olin lukenut, vaan ainoastaan kuvittelin että Nooa kirosi poikansa. Onhan näissä eroa:

• Oma poika
• Oma lapsenlapsi

Nooa ei kironnut oman poikansa, eikä voinut, koska Jumala oli aiemmin siunannut hänet (1.Moos.9:1).

Vedenpaisumus ja sen jälkeinen aika

Vedenpaisumuksen arkissa oli yhteensä kahdeksan ihmistä: Nooa, hänen vaimonsa, kolme poikaa ja poikien vaimot (1.Moos.7:7, 1.Moos.7:13, 1.Moos.8:16). Vain kahdeksan ihmistä pelastui hukkumisesta. Lisäksi tietenkin myös arkissa olleet eläimet.

Kun Jumala näki, että ihmisten pahuus oli suuri, hän katui tehneensä ihmisen (1.Moos.6:5-6). Siksi hän päätti hävittää ihmiskunnan (1.Moos.6:7), mutta päätti kuitenkin pelastaa hurskaan Nooan perheineen (1.Moos.6:8). Siitä syystä Nooa sai käskyn rakentaa arkin. Vedenpaisumuksen jälkeen, kun vesi vetäytyi pois maan pinnalta, maan uumeniin, kuiva maa tuli jälleen näkyviin.

Vedenpaisumuksen jälkeen, Nooasta tuli peltomies ja hän perusti oman viinitarhan (1.Moos.9:20). Eräänä päivänä hän joi itsensä känniin ja makasi majassaan alastomana. Sattumoisin hänen oma poikansa, Haam, näki hänet vahingossa ilman rihman kiertämää (1.Moos:9:22), ja siitä syystä monet lukijat kuvittelevat (kuten minäkin aiemmin), että Nooa kirosi oman poikansa koska hän ei voinut olla näkemättä isänsä alastomuutta (1.Moos.9:24-25). Onko siinä mitään järkeä? Ei ole. Kyse on väärinkäsityksestä. Nooa oli nimittäin hurskas ja nuhteeton mies (1.Moos.6:9). Seem, Haam ja Jaafet saivat ennen vahinkotapahtumaa siunauksen Jumalalta, ja siksi hän ei voinut kirota Haamin, koska Haam oli yksi niistä kolmesta, jotka saivat aiemmin siunauksen Jumalalta (1.Moos.9:1).

Jos Haam teki jotain väärin, niin se ei ollut, että hän näki isänsä alastomana, koska näkeminen oli vahinko. Vaan vääryys oli siinä, että hän kertoi isänsä alastomuudesta muille veljilleen, ja ehkä jopa naureskeli asiasta huvittuneena, vaikka sellainen käyttäytyminen isää kohtaan oli sopimatonta sen ajan kulttuurissa. Olisi ollut parempi olla hiljaa koko asiasta.

Kun veljekset Seem ja Jaafet saivat kuulla asiasta Haamilta, he menivät asian kuulemisen jälkeen peittämään isänsä alastomuuden, sillä tavoin, että kun he laittoivat peiton hänen ylleen, he välttivät katsella isänsä alastomuutta (1.Moos.9:23). Tuollainen käytös on kertomuksen lukijoille jo itsessään todiste siitä, että kyse oli kulttuurisesta asiasta, että isiä ja äitiä pidettiin ennen vedenpaisumusta suuressa arvossa, ja ettei heitä tahdottu häväistä, kertomalla heistä sopimattomia muille ihmisille.

Jumala siunaa ja senkin jälkeen vielä tuomitsee... jos on tarvetta

Pieni kertaus aiempaan ei ole tässä pahasta. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala siunasi Nooan ja hänen kolme poikaansa (1.Moos.9:1). Hän käski heidän tekemään lapsia ja täyttämään maan jälkeläisillä (1.Moos.9:1). Jumala siunasi Haamin, josta syystä häntä ei voitu jälkeen päin kirota.  Ja paljon aiemmin, Jumala oli siunannut myös Aadamin ja Eevan (1.Moos.9:1). Vaikka he myöhemmin tekivät synnin syömällä hyvän- ja pahantiedon puusta kiellosta huolimatta, he eivät koskaan saaneet Jumalalta henkilökohtaista kirousta, vaikka maa ja käärme kirottiin.

Jumala voi siunata ihmisen, eikä se ole sama asia kuin kirous. Siunatut voivat myös tehdä vääryyttä, josta he saavat tuomion, taikka armahduksen, mikäli tulevat katumapäälle ja tunnustavat syntinsä. Mutta Jumala ei koskaan kiroa ihmistä, jota hän on aiemmin siunannut. Seuraamukset voivat kyllä tulla, mutta se on eri asia kuin itse kirous. Ei pidä koskaan sekoittaa toisiinsa kirouksen ja synnin seuraamukset. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Kuka pojista kirottiin?

Nooan pojat olivat Seem, Haam ja Jaafet (1.Moos.9:18).

Heistä:

• Seem sai hengellisen siunauksen: ”Siunattu olkoon Herra, Seemin Jumala” (1.Moos.9:26).
• Jaafet sai maallisen siunauksen, jossa hänen suvustaan luvattiin laajan (1.Moos.9:27).
• Haam ei saanut Nooalta erikseen mainittua siunausta, mutta ei myöskään kirousta.

Huomaamme että yksikään pojista ei saanut kirousta!

Jos kukaan pojista ei saanut heistä kirousta, niin kuka sen sai?

Nooa ei kironnut Haamia, vaan Haamin pojan, Kanaanin (1.Moos.9:25). Kanaan oli kirouksen kohde, eikä Haam. Kirous kuului:

"Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja".

Nooan kirouksen sanat Kanaanille olivat ennustus tulevasta, eikä suinkaan rangaistus poikansa Haamille menneestä vahingosta, jossa hän näki isänsä alastomana.

Miksi Kanaan sai kirouksen, vaikka ei nähnyt isoisän alastomuutta?

Kanaan ei saanut kirouksen sen takia, että isä Haam olisi tehnyt syntiä. Vaan siksi, koska hänen isoisänsä siunaukset ja kirous olivat profetia tulevasta (1.Moos.9:24-27). Jumala näkee asioita ennalta, ennen kuin ne ovat tapahtuneet. Onko tämä vaikea uskoa? Kannattaa uskoa ja ymmärtää sen asian, että Jumala tietää monilta osin tulevaisuuden, muutenhan hän ei antaisi profetioita omille profeetoilleen.

Kaikkivaltias ei näe ainoastaan menneen ajan, vaan myös tulevan ajan. Jumala itse vaikutti Nooassa inspiraation sanat, jakaa kirouksen taikka siunauksen, sen mukaan miten hän näki myös tulevaisuuden.

Kun kirous on profetia tulevasta eikä vielä rangaistus

Nooa ei sanonut:

"Koska Haam teki näin, kirottu olkoon Kanaan".

Hän ainoastaan lausui kirouksen profetiana, koska sai sen Jumalalta kuvamaan tulevia tapahtumia! Eli Nooa ei kironnut Haamia, vaan Kanaan. Itse kirous viittasi tulevaisuuteen, eikä menneeseen tekoon.

Vastaavasti Jaakobin siunauksien profetiat 12 pojalleen (1. Moos.49:1-33), sekä Mooseksen siunaukset Israelin sukukunnilleen, nekin olivat profetioita (5. Moos.33:1–29).

Mitä pahaa Kanaanin jälkeläiset tekivät?

Koska nyt Nooa profeettana kirosi Kanaanin, eli pojanpoikansa, niin on aiheellista kysyä, mitä pahaa hänestä polveutuvat kanaanilaiset tekivät myöhemmin? Ja minkä tähden Jumala kirosi heidät ennalta Nooan kautta?

Raamattu kuvaa kanaanilaisten syntejään seuraavasti:

• lapsiuhrit ja lasten polttaminen epäjumalille (3.Moos.18:21,  5.Moos.12:31, Jer.7:31)
• seksuaalinen turmelus ja saastaiset kulttikäytännöt (3.Moos.18:3-4,  3.Moos.18:24-25)
• väkivalta ja epäjumalanpalvelus (5.Moos.12:29-31).

Nyt tiedämme, miksi Nooa kirosi profeetallisesti pojanpoikansa sekä jälkipolven kanaanilaiset, kun näemme jakeista mm. lasten polttamisen epäjumalille.

Osa kanaanilaisten epäjumalista on mainittu Raamatussa

Baal:

Myrskyn, sateen, hedelmällisyyden ja sodan jumala.
Tuom.2:11-14, 1.Kun.16:31-33, 1.Kun.18, Jer.7:9, Hoos.2:10-20

Molek / Moloch:

Tulen ja uhraamisen jumala.
3.Moos.18:21,  3.Moos.20:2-5, 2.Kun.23:10, Jer.32:35

Baal Hammon:

Foinikialaisten (kanaanilaisten jälkeläisten) pääjumala, hedelmällisyyden ja lämmön jumala.
Ei mainita Raamatussa, mutta edustaa Baalin muotoa ja siten Baalin jakeet soveltuvat Baal Hammoniin.

Tanit:

Äitijumalatar, hedelmällisyyden ja kuun jumalatar, Baal Hammonin puoliso.
Ei mainita nimeltä Raamatussa. Vastaa kumminkin kanaanilaista Astartea / Ashtorethia.

Astartea / Ashtorethia / Ashera:

Hedelmällisyyden, seksuaalisuuden ja äitiyden jumalatar.
Tuom.2:13-14, 1.Sam.7:3-4, 1.Kun.11:5, 2.Kun.23:4-7

Kanaanilaisten asuinpaikat

Kanaanilaiset asuivat Kanaanin maassa, Levantissa, joka sijaitsee Välimeren itärannikolla, sekä nykyisten Israelin, Libanonin ja Palestiinan alueilla (1.Moos.10:19). Tässä yhteydessä nimitys Palestiina viittaa maantieteelliseen alueeseen historiallisissa lähteissä, ei nykypäivän poliittiseen määritelmään. Nimi Palestiina vakiintui Rooman valtakunnan toimesta noin 135 jKr., ja se esiintyy vieläkin varhaisissa kartoissa ja lähteissä alueellisena nimityksenä. Ennen kuin roomalaiset muuttivat alueen nimeksi Palestiina, se tunnettiin nimellä Juudea.

Nooa profeettana

Raamattu ei käytä Nooasta sanaa profeetta, vaikka hänen toimintansa täytti profeetan tunnusmerkit täydellisesti. Profeetan määritelmä ei ole ensisijaisesti hänen tittelinsä, vaan tehtävä. Jos hänellä ei olisi ollut tehtävää Jumalalta, hän ei olisi silloin profeetta. Mutta hän sai tehtävän, Jumalalta.

Uudessa testamentissa Nooa kutsutaan "vanhurskauden saarnaajaksi", mikä viittaa siihen, että hän julisti Jumalan tahtoa (2.Piet.2:5). Ja siitä syystä monet teologit uskovat, että hän julisti myös tulevasta tuomiosta, vaikka Raamattu ei anna siitä mitään suoria lainauksia.

Ainoan Jumalan profeetta:

• puhuu Jumalan vaikutuksesta, mitä on annettu julistettavaksi (2.Piet.1:21)
• ennustaa tulevia tapahtumia, mikä on vain osa profeetan monista tehtävistä
• ja mitä tärkeintä, lausuu vain ennustuksia mitkä tulevat toteutumaan (jos ei oteta mukaan ehdollisia).

Väärä ja oikea profetia

Jos joku sanoo olevansa profeetta, ja ennustaa jotain mitä ei koskaan toteudu, hän ei ole silloin oikea profeetta (5.Moos.18:20-22). Väärä profeetta puhuu omiaan, eikä puhu ainoan Jumalan antamassa inspiraatiossa.

Sen sijaan Nooan lausumat siunaukset ja kiroukset toteutuivat Raamatun historian kulussa. Siksi niitä voidaan pitää profeetallisina. Ne olivat tulevaisuutta koskevia julistuksia, jotka myöhemmin näkyivät Israelin ja ympäröivien kansojen historiassa. Ja siksi Nooan sanat Kanaanille voidaan nähdä profetiana.

Nooan ennustuksien toteutuminen

Kanaanilaisten alistuminen israelilaisille toteutui vuosisatoja myöhemmin, kun Israel valloitti Kanaanin maan Joosuan aikana (luvut: Joosua 3-12) ja alisti kanaanilaiset kansat verolle ja pakkotyöhön (Joos.16:10, Joos.17:13, Tuom.1:28, 1.Kun.9:20-21).

Sekä teologit että historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että kanaanilaiset joutuivat Israelin alaisuuteen Joosuan ja Tuomarien aikana. Teologit näkevät Nooan lausuman kirouksen profetaallisena täyttymyksenä. Historiantutkijat eivät ota kantaa siihen, oliko kyse profetian täyttymisestä vai ei, vaan he vahvistavat tapahtumien historiallisen kulun, koska niistä on olemassa arkeologista, tekstuaalista ja kulttuurihistoriallista näyttöä.

Raamatun ulkopuoliset viitteet kanaanilaisista

Raamatun ulkopuoliset tekstuaaliset lähteet todistavat, että kanaanilaiset olivat todellinen kansa Levantissa, että he elivät Raamatun kuvaamassa ympäristössä, ja että he lopulta menettivät itsenäisyytensä ja sulautuivat muihin kansoihin, josta syystä on vaikeata nyt sanoa jälkeenpäin, ketkä sukupuun mukaan kuuluvat kanaanilaisiin.

Levantin alue (kanaanilaisten alue)

Levantin alue, jossa kanaanilaiset elivät, oli varsin laaja. Siihen kuuluivat alueet, jotka nykyään ovat Israel, Palestiina, Libanon, Syyria ja Jordania, ja joskus myös Turkin eteläosat. Osa tästä suuresta alueesta joutui Israelin alaisuuteen Joosuan valloitusten aikana (n. 1400–1200 eKr.) sekä tuomarien ja kuningasaikojen alussa (n. 1200–900 eKr.). Näistä kanaanilaisten alistumisen vaiheista on suoria viitteitä myös Raamatussa (Joos.16:10, Joos.17:13, Tuom.1:28, Tuom.1:30-33, 1.Kun.9:20-21).

Israelille luvattu maa-alue

Mooseksen ja Joosuan aikana Israelille luvattu maa-alue oli huomattavasti pienempi kuin koko Levantin alue. Levantin pinta-ala on noin puoli miljoonaa neliökilometriä, kun taas Mooseksen ja Joosuan ajan Israelin alue oli arviolta noin 90 000–100 000 km² (Joos.1:4, 5.Moos.11:24, 4.Moos.34:1-12). Tarkkaa neliökilometrimäärää on vaikea määrittää, koska Raamattu ei anna täsmällisiä karttarajoja.

Raamattu kuvaa kuitenkin myös suuremman Aabrahamille annetun liittolupauksen, joka ulottuu Egyptin virrasta Eufrat-virtaan (1.Moos.15:18-21, 2.Moos.23:31). Tämän alueen kooksi arvioidaan noin 300 000-350 000 km², jos Egyptin joki ymmärretään Wadi el‑Arishiksi. Jos taas Egyptin joki tulkitaan Niiliksi ja Eufrat koko jokilaaksoksi, pinta-ala voi olla noin 700 000–800 000 km². Molemmat arviot perustuvat samoihin raamatunkohtiin, mutta eri rajatulkintoihin.

Suurempi alue ei toteutunut Joosuan aikana, koska Jumala ei antanut kaikkea kerralla (2.Moos.23:29-30). Laajempi lupaus oli myös sidottu Israelin kuuliaisuuteen (5.Moos.28). Raamattu ei kuitenkaan ilmoita, että lupaus olisi peruttu, vaan puhuu tulevasta palauttamisesta (Jes.11, Jer.30, Hes.36).

Huomaa, etteivät mainitsemani neliökilometrit ole omia laskelmiani, vaan tekoäly Copilotin arvioita. Pidän kuitenkin varmana sitä, että jos Jumala lupaa jotain, se toteutuu — jos ei tässä ajassa, niin viimeistään tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan aikana.