Hengellinen ja biologinen lapsuus

Hengellisellä ja biologisella lapsuudella on siinä merkityksessä kytköksiä toisiinsa, että biologinen lapsi – joka myöhemmässä iässä menettää Jumalan lapseuden tulevan syntielämänsä takia – voi saada menetetyn hengellisen lapseuden takaisin (Ef.2:1, Ef.2:5, Joh.11:25) uudestisyntymän kautta (Tiit.3:5, Joh.3:3-7). Se tapahtuu silloin kun hän ottaa vastaan Jeesuksen oman elämänsä Herraksi (Joh.1:12) ja kun hän tekee mielenmuutoksen pahoista teoistaan (Matt.4:17, Apt.2.38, Luuk.24:47).

Hengellisessä merkityksessä se ei ole juutalainen ihminen joka on sitä ulkonaisesti, vaan se joka on sitä sisäisesti, ja hän saa siitä kiitoksen Jumalalta (Room.2:28-29). Pietari kirjoitti juutalaisille että he ovat tulleet Aabrahamin lapsiksi, silloin kun he tekevät hyviä asioita (1.Piet.3:6). Hän tarkoitti että juutalaiset olivat tullet Aabrahamin lapsiksi hengellisessä mielessä, eikä viitannut lainkaan biologiseen lapseuteen. Vastaavasti minäkin Raamatun ilmoitukseen nojaten väitän, että kaikki ihmiset jotka tekevät Jumalan tahdon elämässään ovat hengellisessä merkityksessä Jumalan lapsia kuuliaisuuden kautta (Apt.5:32, Apt.2:38, Room.2:8). Meitä kutsutaan siis Jumalan lapsiksi kuuliaisuutemme takia.

Hengelliset asiat pitää aina selittää hengellisestä näkökulmasta, eikä biologisesta. Hengellinen näkökulma on avarampi kuin biologinen, sillä se ottaa huomioon myös biologisen puolen. Hengellinen Isämme on henki (Joh.4:24) ja hän loi biologian Jeesuksen kautta (Joh.1:3, Joh.1:10, 1.Moos.1:26, Heb.1:2). Hengellisestä perpektiivistä katsottuna voi tämän biologian olemassaolon aina selittää; miksi se on olemassa, mitä varten ja ketä varten. Mutta hengellisiä asioita ei voi koskaan selittää biologialla. Hengelliset asiat on aina selitettävä hengellisesti. Ja ”siitä me myös puhumme, emme inhimmillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti” (1.Kor. 2:13).

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*