Hengellisellä ja biologisella lapsuudella on siinä merkityksessä kytköksiä toisiinsa, että biologinen lapsi - joka myöhemmässä iässä menettää Jumalan lapseuden tulevan syntielämänsä takia - voi saada menetetyn hengellisen lapseuden takaisin (Ef.2:1, Ef.2:5, Joh.11:25) uudestisyntymän kautta (Tiit.3:5, Joh.3:3-7). Se tapahtuu silloin, kun hän ottaa vastaan Jeesuksen oman elämänsä Herraksi (Joh.1:12) ja kun hän tekee mielenmuutoksen pahoista teoistaan (Matt.4:17, Apt.2.38, Luuk.24:47).

Hengellisessä merkityksessä juutalainen ei ole juutalainen ihminen koska on syntynyt juutalaiseen perheeseen, koska hengellisen juutalaisuuden merkitys on sisäinen valinta, ja hän saa siitä kiitoksen Jumalalta (Room.2:28-29). Pietari kirjoitti juutalaisille että he ovat tulleet Aabrahamin lapsiksi, silloin kun he tekevät hyviä asioita (1.Piet.3:6). Pietari tarkoitti, että juutalaiset olisivat tulleet Aabrahamin lapsiksi hengellisessä mielessä, eikä viitannut lainkaan biologiseen lapseuteen. Vastaavasti minäkin väitän, Raamatun ilmoitukseen nojaten, että kaikki ne ihmiset jotka tekevät Jumalan tahdon elämässään ovat hengellisessä merkityksessä Jumalan lapsia, kuuliaisuuden takia (Apt.5:32, Apt.2:38, Room.2:8). Meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi kuuliaisuutemme takia.

Hengelliset asiat pitää aina selittää hengellisestä näkökulmasta, eikä biologisesta. Hengellinen näkökulma on avarampi kuin biologinen, sillä se ottaa huomioon myös biologisen puolen. Hengellinen Isämme on henki (Joh.4:24) ja hän loi biologian Jeesuksen kautta (Joh.1:3, Joh.1:10, 1.Moos.1:26, Heb.1:2). Hengellisestä perpektiivistä katsottuna, biologian olemassaolon voi aina selittää oikealla tavalla; miksi se on olemassa, mitä varten, ja ketä varten. Mutta hengellisiä asioita ei voi koskaan selittää biologialla. Hengelliset asiat on aina selitettävä hengellisesti. Ja "siitä me myös puhumme, emme inhimmillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti" (1.Kor. 2:13).