Helvetillä pelottelut ja ikuinen tuli

Oletko sitä mieltä että helvetillä pelottelua ei pitäisi sallia? Mutta onko edes kyse pelottelusta jos joku kertoo jollekin jonkun tosiasian? En usko että yhdenkään uskovaisen tarkoitus on pelotella helvetillä, vaan ainoastaan varoittaa siitä. Pelotteliko Jeesus helvetillä kun hän puhui siitä, vai varoittiko hän ainoastaan? Tekikö Jeesus rangaistavan teon kun ”pelotteli” asiasta mistä monien mielestä ei saa pelotella? Oliko Jeesuksella syytä pelotella helvetillä, ja jos oli, niin miksi? Vai oliko tarkoitus ainoastaan varoittaa sen todellisuudesta? Mielestäni se on rakkaudellinen teko varoittaa vaarasta, sen sijaan että kevytmielisesti olankohautuksella sanotaan vaarassa oleville, että ”Tee mitä teet ja mene minne menet”, siitäkin huolimatta että taivas ei olisi enää mikään taivas jos sinne pääsisi kuka vain kaikkine syntitottumuksineen.

Kuvittele seuraavanlainen skenaario tuhoutumisesta

Ajat henkilöautolla pimeässä ja sinulla on lapsia kyydissä. Lähestyt romahtanutta siltaa josta on putousta mereen kymmeniä metrejä. Et tulisi näkemään ajoissa että se on romahtanut koska tilannevauhti on liian kova. Kaiken onneksi näet sillan edessä jonkun henkilön joka heiluttelee sinulle käsiään varoitusmerkiksi, siitä että matkanteon kannattaisi lopettaa. Sinä pysähdyt. Kysyt häneltä: ”Mikä on hätänä?”. Varoittelija sanoo sinulle, että jos jatkat matkaa tulet syöksymään auton kanssa mereen. Mitä sinä tuossa tapauksessa tekisit? Sanoisitko hänelle näin: ”Minulla on lapsia kyydissä ja sinä pelottelet heitä kuolemalla ja vaaralla. Pitäisi säätää lain jonka kautta pelottelusi on kielletty, sillä lapset pelkäävät nyt”. Ja sitten sinä jatkat matkaa välittämättä varoituksesta?

Kuka välitti kyydissä olevista enemmän? Se, joka vastusti pelottelua, vai se joka varoitti vaarasta?

Tapahtumasta (tuhoutumisesta) on tehty fyysinen paikka liian usein

Myönnän että Uudessa Testamentissa on paikoin käännösvirheitä, kun ovat menneet kääntämään sanoja ”apoleia”, ”apollumi” ja ”katakrino” kadotukseksi, vaikka kaksi ensimmäistä sanaa viittaa tuhoon tai häviöön, ja kolmas sana viittaa tuomioon.

Edellämainittu asia ei tietenkään poissulje sitä tosiasiaa että Raamatun alkutekstit joissain paikoissa antaa ymmärtää, että kyse on jostain fyysisestä rangaistuspaikasta. Palaan pian asiaan.

Sana ”kadotus” esiintyy  Uuden Testamentin käännöksissä liian usein, sillä alkuteksteissä ei noissa kohdin viitata lainkaan fyysiseen paikkaan, vaan tapahtumaan (häviöön ja tuhoon). Virhe on tapahtunut ainakin seuraavissa kohdissa, vanhassa suomalaisessa kirkkoraamatussa (1938):

Matt.7:13, Matt.18:14, Mark.16:16, Luuk.9:25, Apt.8:20, 1.Kor.1:18, 1.Kor.11:32, 2.Kor.2:15, 2.Kor.4:3, Fil.3:19, 2.Tess.2:10, 1.Tim.6:9, Ilm.17:11.

Tuonela ja Helvetti on sittenkin olemassa

Jos nyt on olemassa noinkin paljon ”tahallisia” käännösvirheitä (edellämainitut jakeet), niin onko Raamatussa  minkäänlaisia todisteita siitä, että Jeesus varoitti jostakin fyysisestä paikasta jota me kutsumme nimellä ”helvetti”? Onhan niitä:

Matt. 25:41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

Matt. 13:41,42  Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

Myös Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19-31) todistaa ihmisen henkiruumiin olemassaolosta ja että se saattaa joutua ”kadotukseen”, ”helvettiin”, ”manalaan”, ”tuonelaan”, tai mitä nimeä nyt kulloinkin haluaa käyttää. Mutta onneksemme meillä on Jeesus, Jumalan Poika, joka rakasti meitä sovitustyönsä kautta niin paljon, ettei yksikään joka häneen uskoo joutuisi tuhoon. Toiset sanovat, että kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, kyse oli ainoastaan vertauksesta. Mutta vaikka olisikin, niin mikä oli vertauksen opetus ja tarkoitus? Kyllä kait tuollakin vertauksella oli jokin syvällisempi merkitys. Jeesushan puhui paljon vertauksilla silloin kun hän halusi opettaa kanssaa hengellisistä totuuksista.

Käsitykseni on Raamatun kokonaisilmoitukseen vedoten,  että tuonela/manala on helvetin esikartano, ja että kyseinen paikka ympäröi tulijärven. Ja sen lisäksi uskon, että kun/jos joku ihminen sinne heitetään rangaistuksena pahoista teoista, niin se kestää vain määräajan jonka pituus määräytyy tekijän tekojen mukaan, eikä suinkaan niin, että kaikki saavat yhtä pitkän rangaistuksen joka kestäisi miljardeja kertaa miljardeja vuosia, ja sekin olisi vain alkusoittoa sellaiselle kestolle joka ei koskaan loppuisi. Kerron tästä lisää tuonempana.

Tuonelan (Manalan) olemassaolon todisteet löytyvät mm. täältä:

Snl.15:24, Jes.5:14, Jes.14:9, Jes.14:11, Ps.139:7-8, Aamos 9:2, 1.Sam.2:6, 1.Kun.2:6, 1.Kun.2:9, Hes.32:18, Hes.32:21, Hes.32:23, Luuk.10:15, Matt.12:40, Ef.4:9.

Lisää todisteita niille uskoville, jotka eivät enää tiedä miksi me evankelioimme ”kadotettuja”

Ilm. 19:20 ”Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat HEITETTIIN ELÄVÄLTÄ TULISEEN JÄRVEEN, joka tulikiveä palaa.”

Ilm. 20:15 ”Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se HEITETTIIN TULISEEN JÄRVEEN.”

Mark. 9:43 ”Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut HELVETTIIN, SAMMUMATTOMAAN TULEEN.”

Mark. 9:45 ”Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, HEITETÄÄN HELVETTIIN.”

Mark. 9:47 ”Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, HEITETÄÄN HELVETTIIN…”.

Kolme viimeksi mainittua jaetta käyttää sanaa ”helvetti” siinä missä alkusanat käyttävät sanaa ”gehenna” (G1067). Gehenna oli Hinnomien poikien hautausmaa. Joten ei ihme että Jehovan todistajat eivät usko että koko helvettiä on olemassakaan, koska Jeesus käytti vertauskuvannollista sanaa helvetistä. Mutta siinä he eksyvät. He eivät ymmärrä sitä, ettei Jeesuksella olisi ollut mitään järkeä varoittaa helvetistä, ellei se olisi oikeasti olemassa oleva rangaistuksen paikka jossa on fyysistä kipua henkiruumille.

Mitä järkeä on lähettää Messiaan pelastamaan maailman mikäli helvettiä tai tuonelaa ei olisi olemassakaan? Mistä Jeesus pelasti meidät? Mistä hän pelastaa jos ei ole mitään mistä pelastaa? Ei olisi mitään järkeä sanoa, että ne joiden nimet ei ole kirjoitettu elämän kirjaan, joutuvat tuleen heitettäväksi (Ilm.20:15) jos koko tulta ei ole olemassakaan.

Tiedemiesten mukaan tulta ja tulikiveä on maan alla (Lue ”manala”muodossa ”maan-alla”). Todisteena siitä on tulivuorenpurkaukset jotka välillä yskäisee sitä ulos meidän nähtäväksi. Tiedemiesten mukaan Maan ytimessä on sulaa laavaa – eli siellä on tietenkin silloin myös ”tulijärvi”. Viimeisen tuomion jälkeen tapahtuu seuraava asia kaikille niille, jotka eivät usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, eivätkä tahdo elä taivaallisen Isän tahdon mukaan:

”Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se HEITETTIIN TULISEEN JÄRVEEN” (Ilm. 20:15).

Kaikesta huolimatta…

Uskon että helvetti (gehenna) on fyysinen paikka, tulijärvi, ja että sen tuli ei sammu. Vaikka itse paikka on ja pysyy manalassa (maan-alla) ikuisesti, en silti usko että pahat ihmiset kärsivät siellä ikuisesti. Silloinhan ei toteudu Jumalan sana jossa luvataan ”tuhon” ja ”häviön” jumalattomille. Asian ymmärtäminen on vaikeata, jos ei tutki Raamatun alkusanojen merkityksiä. Tuhoutuminen ja häviöön joutuminen (apoleia ja apollumi) on jo itsessään ”iankaikkinen rangaistus” (Matt.25:46, 2.Tess.1:9). Ja on tietenkin täysin kohtuutonta uskoa, että Jumala sallisi ikuisen tulen kiduttavan pahoja ihmisiä miljardeja kertaa miljardeja vuosia, ja sekin olisi vain alkusoittoa kärsimyksille jotka eivät koskaan loppuisi. Eihän tuomio silloin toteutuisi oikeudenmukaisesti. Eihän maallisetkaan oikeustuomiot anna yhtää pitkää rangaistusta jokaiselle rikoksen tekijälle.

Rangaistuksen pituus mitataan tekojen mukaan

Jeesus väläyttää vankilavertauksessaan sitä mahdollisuutta, että sieltä on mahdollisuus päästä pois (annihilaation kautta?), mutta vasta sitten, kun on kärsinyt tekojensa mukaan. Ilmeisesti se, joka on tehnyt paljon pahaa kärsii pidemmän ajan kuin se, joka on tehnyt vähemmän pahoja asioita?

”Minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennen kuin maksat viimeisenkin rovon” (Luuk. 12:59).

Ei ole mitään mieltä sanoa, että vankilasta ei pääse pois ennen kuin on maksanut syntivelkansa, mikäli sieltä ei koskaan pääsisi pois. Niin hän nuo maallisetkin tuomioistuimet tekevät, että antavat tuomion tekojen mukaan. Ne langettavat eri pituisia rangaistuksia rikoksen tekijöille, riippuen siitä mitä on tehty ja kuinka paljon. Kaikki eivät saa yhtä pitkää kakkua. Eikö se mielestäsi ole ihan hyvä asia pitää mielessä rangaistusta laatiessa, että kaikki eri osatekijät huomoidaan, myös rikoksen laadun raskaudet, eikä niin että annetaan kaikille yhtä pitkän rangaistuksen? Miksi Jumala joka on oikeudenmukainen antaisi kaikille yhtä pitkän kakun? Se olisi  mielestäni epäoikeudenmukaista!

Täällä kerrotaan meille milloin viimeinen ropo on maksettu

”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa” (2.Kor. 5:10).

Viimeinen velka on maksettu sitten kun velallinen on saanut sen mukaan mitä hän on eläessään tehnyt.

Jeesus ”maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan” (Matt. 16:27).

Ei sen enempää, eikä sitä vähempää. Mielestäni siinä on järkeä, että ihminen niittää mitä hän on kylvännyt, taikka saa mitä on tilannut. Sen kautta tapahtuu oikeus. Jumala on tuomarina aina oikeudenmukainen. Siksi en usko että kukaan tulee kärsimään enemmän kuin mitä on ollut hänen anteeksiantamattoman syntivelan suuruus.

Ei ole mitään järkeä mennä helvettiin kärsimään jos ei ole pakko

Raamattu sanoo, että KAIKKI ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room.3:23), joten siltä kantilta ihmiskunnan tilanne on tietenkin paha. Eihän kukaan tervejärkinen halua helvettiin, ei edes minuutiksi. Joten mikä avuksi? Miten voisi pelastautua, ja miten välttää rangaistuksen jossa maksetaan tuskaisen hinnan synneistään? Kenties liittymällä kirkon jäseneksi, tai laulamalla kaunihisti kirkkokuorossa? Ei suinkaan! Ei se toimi noin! Asiaan löytyy parempi ratkaisu, koska vain Jeesus voi pelastaa. Ei kukaan muu pelasta paitsi Jeesus, koska hän on ainut tie Jumalan tykö (Joh.14:6).

Ratkaisu syntiin ja helvetinpelkoon

Jeesus on jo maksanut hinnan synneistäsi (Gal.4:4-7), omalla verellään (Ef.1:3-7, Hepr.9:12), silloin kun kärsi ja vuodatti verensä ristiinnaulittuna. Siitä syystä, Jeesuksen kuoltuaan, Jumala herätti hänet, jotta uskon kautta häneen (Apt.16:31), saisit kaikki synnit anteeksi ja ikuisen elämän (1.Joh.2:25, 1.Joh.5:11-12). Niillä jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa, heillä ei ole odotettavissa kadotustuomiota (Room.8:1).

Synnit saat anteeksi tässä ajassa, mikäli tunnustat ne rukouksessa Jumalalle (1.Joh.1:9), ja mikäli otat vastaan Jeesuksen Herraksesi, eli pomoksesi (Joh.1:12, Room.10:9). Tee parannus, eli mielenmuutos synneistäsi (Apt.2:38, Apt.3:19). Parannuksen tai mielenmuutoksen tehneenä sinulla ei ole mitään pelättävää, sillä vaikka jälkeenpäin lankeaisitkin syntiin ja pystyisit ihan oikeasti katumaan mokailujasi, niin tiedä että sinulla on silloin puolustaja Isän tykönä (1.Joh.2:1). Asemassa jossa olet Kristuksen oma uskon kautta (Gal.5:24, Room.8:2-4, Room.8:38-39) sinulla ei ole odotettavissa tuomiota (Joh.3:18) menneistä ja anteeksi annetuista synneistä (Mark.3:28-29, Luuk.5:20, Jes.1:18).

 

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*