Harhaoppi: ”Isä ja Poika ovat samaa olemusta”

Kristikuntaan on ujuttautunut vuosisatojen aikana monenlaisia harhaoppeja. Yksi niistä on se väite, että Isä ja Poika ovat samaa olemusta. Se on yksi suurimmista harhaopeista joita olen aina silloin tällöin kuullut pappien ja pastoreiden julistavan.

Jos rehellisiä ollaan, niin voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei Raamatussa ole olemassakaan minkäänlaisia todisteita siitä, että Isällä ja Pojalla olisi sama olemus. Olen myös mietiskellyt sitä, että ovatko nämä yhden olemuksen todistelijat oikeasti pohtineet mitä tuo sana ”olemus” pitää sisällään?

Syitä saman olemuksen keksimiselle

Syy, miksi tuollainen valhe on keksitty ja levitetty, johtunee esi-isien päätöksestä tehdä kolminaisuusopista mahdollisimman uskottavan. Kolminaisuusoppi perustuu kirkkoisien perinnäissääntöihin, mutta ei Raamattuun. Opissa puolustellaan sellaista ajatusta, että Jumala on yksi, vaikka opin kannattajat samanaikaisesti sanovat HÄNEN olevan kolme persoonaa.

Aikoinaan löytyi sellainen hullunkurinen uskontunnustuksen osanen helluntailaisten ”yhteisessä” uskontunnuksessa, jossa kerrottiin tällaista tarinaa:

”Jumala on ilmoittanut itsensä kolmen persoonan kautta”.

Nähdäkseni Jumala on ilmoittanut itsensä jokaisen profeetan kautta, ja samalla myös monien sananjulistajien ja rivikristittyjen kautta. Se on siis paljon enemmän kuin kolme joiden kautta hän on ilmoittanut itsensä. Joten miksi piti sanoa, että ”hän on ilmoittanut itsensä kolmen persoonan kautta”? Taisin olla ensimmäinen joka huomautti ongelmakohdasta jo vuonna 2015 Suomi24-foorumissa. Sittemmin sitä kohtaa ei ole enää näkynyt uskontunnustuksessa.  Nykyään uskontunnustuksesta voi lukea jotain muuta höpöä, mikä sekään ei ole ihan tervettä julistusta. Nyt hän ei olekaan enää ilmoittanut itsensä kolmen persoonan kautta, vaan on Jumala kolmessa persoonassa, joista yksi on hän itse:

”On yksi, iankaikkinen Jumala kolmessa persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki.”

Ainoa Jumala voi olla Jumala ilman ketään toista. Jumala on yksi! Hän ei ole riippuvainen kenestäkään toisesta. Hänellä voi olla oma olemus, vaikka ei ole Jumala muiden kanssa. Miksi nyt pitää sanoa, että hän on Jumala kolmessa persoonassa, vaikka Raamatun mukaan hän on Jumala kaikissa niissä jotka tunnustavat Jeesuksen Jumalan Pojaksi (1.Joh.4:15). Vieläpä niissä jotka pysyvät rakkaudessa (1.Joh.4:16). Siinä on siis paljon enemmän kuin kolme, joissa Jumala on ja pysyy.

Jotta tuollaista ajatusta voisi puolustaa, että kolme persoonaa olisi yhdessä YKSI Jumala, täytyy noiden persoonien yhdistää siten että he ovat yhdessä yksi olemus, koska olettamus raamatullisessa kristinuskossa on monoteismi. Sillä onhan tosiaan niin, että Jumala sanoi olevansa vain yksi (5.Moos.6:4), kuten Jeesuskin sanoi hänen olevan (Mark.12:29).

Jeesus on nyt Jumalan oikealla puolella, hänen rinnallaan (Kol.3:1). Mutta Jumala sanoi että hänen rinnallaan EI SAA PITÄÄ MUITA JUMALIA (2.Moos.20:3, 5.Moos.5:7). Tuo on juuri se syy miksi tuollainen oppirakennelma yhdestä yhteisestä olemuksesta on keksitty Saatanan hengen vaikutuksesta, eräänlaiseksi puolustuskeinoksi jonka avulla lakaistaan maton alle sen vääryyden, että he sanovat Jumalan olevan kolme, ja silti vain yksi olemus  (Jaak.2:19).

Nyt olisi korkea aika kristittyjen herätä unestaan. Jumala voi pyyhkäistä pois teidän syntinne, mikäli te tunnustatte ne Jumalalle ja hylkäätte nuo valheopetukset jotka asettuvat ensimmäistä käskyä vastaan (5.Moos.6:4). Ainoan Jumalan oikealla puolella istuu Jumalan Poika, eikä suinkaan Jumala.

Missä on kristittyjen kunnioitus Jumalan Sanaa kohtaan?

Riivaajahenget uskovat ja vapisevat sen tiedossa edessä, että Jumala on vain yksi (Jaak.2:19), toisin kuin valtaosa nykykristityistä jotka eivät kunnioita Jumalan Sanaa, kun eivät enää uskon hänen olevan vain yksi persoona, vaan peräti kolme persoona yhtenä olemuksena (Hepr.5:12).

Miten se Jumalan Poika voi istua (taikkaa seisoa) Jumalan oikealla puolella, jos he ovat samaa olemusta? Peräänkuulutan enemmän kunnioitusta Jumalan Sanaa kohtaan. Tarvitseeko yksi olemus kaksi istumapaikkaa? Mielestäni sellaisessa tapauksessa jossa puhutaan vain yhdestä olemuksesta, sellaiselle persoonalle riittää vallan mainiosti yhden istuttava istuin.

On täysin selvää, että Isä ja Poika ovat kaksi eri olemusta, koska hehän istuvat vierekkäin, ja toinen heistä rukoilee yhä sitä vierellä olevaa, jota Isä Jumalaksi kutsutaan (Room.8:34, Hepr.7:25). Siitä syystä he tarvitsevat joko yhden levennetyn valtaistuimen taikka kaksi istuinta vierekkäin. Miten he voivat yhtäaikaa olla Isä ja Poika, jos he olisivat vain yksi olemus, tai eivät voisi ykseyden takia istua kirjaimellisesti vierekkäin, kuten Raamattu opettaa? Sellainen ei tietenkään ole mahdollista.

Nykypäivän antikristukset

Antikristus kieltää Isän ja Pojan (1.Joh.2:22).  Jos kiellät Pojan, sinulla ei ole Isäkään (1.Joh.2:23). Jos sanot ja uskot, että Isä ja Poika ovat vain yksi olemus, olet vaarassa menettää Isän ja Pojan (1.Joh.2:23). Sanonnalla ”Isä ja Poika ovat samaa olemusta” kielletään Isän ja Pojan, koska Isä ja Poika eivät voi koskaan olla samaa olemusta. Isä tarvitsee Pojan ollakseen Isä, ja Poika tarvitsee Isän ollakseen Poika.

Niin onkin meidän kristittyjen joukossa nyt paljon antikristuksia (1.Joh.2:18). Mistä nuo antikristukset ovat lähteneet liikkeelle? Johannes oli sitä mieltä, että kristittyjen keskuudesta (1.Joh.2:19). Jokainen meistä mielellään sanoo että ”En minä ainakaan ole mikään antikristus”. Mutta todellisuudessa kaikki jotka ovat vastaan Kristuksen opetuksia ovat eräänlaisia antikristuksia. Antikristus tarkoittaa, ”vastaan Kristusta”.  Esimerkkinä, he voivat olla vastan hänen opetuksiaan, vääntämällä ne kieroon tai kieltämällä ne.

Saatanan antikristillinen henki Jumalan temppelissä

Alkaako kuva kirkastumaan? Joko nyt näet hengen silmin, miten se varsinainen Saatanan antikristuksen henki on jo  asettunut Jumalaan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala? (2.Tess.2:4). Mitä jos hän, kuvakieltä käyttäen, jo istuu tai ainakin vaikuttaa Jumalan temppelissä, Saatanan voimavaikutuksen ja eksytettyjen valheopettajien kautta? Mehän olemme Jumalan temppeli (1.Kor.3:16), eikä Jumala asu käsillä tehdyissä temppeleissä (Apt.17:24).

Kristitytkin ovat erehtyväisiä, mutta Taivaan Isä on valmis antamaan meille anteeksi, jos teemme parannuksen. Meidän on otettava vastaan rakkautta totuuteen jotta voisimme pelastua (2.Tess.7:7-12). Me olemme Jumalan temppeleinä erehtyväisiä yksilöitä, eikä antikristus siten välttämättä tarvitse enää kolmatta temppeliä(?), jotta voisi vaikuttaa Jumalan temppelissä valheidensa ja valheopettajiensa kautta. Kysymysmerkki on tuon asian kohdalla tarpeen, ainakin minulla. Tulkoot tai olkoon tulematta tuo kolmas temppeli. Olkoon antikristuksen istuminen Jumalan temppelissä kirjaimellinen asia taikka ei. Ihmispoloisina emme hirveästi asiaan voida vaikuttaa, jos se kerran on tullakseen Jumalan sallimuksesta (2.Tess.2:11). Me voidaan vain valvoa omaa hengellistä tilaamme ja toki myös varoittaa veljiä ja sisaria etteivät lankeaisi sudenkuoppaan.  Minä en odota antikristusta, enkä edes kolmatta temppeliä, vaan Herraa Jeesusta. Jeesus on jo valmistanut meille sijan taivaassa, ja ottaa meidät pian luoksensa (Joh.14:2,3).

Ei edes Pyhä Henki ole samaa olemusta Isän ja Pojan kanssa

Kolminaisuusopissa ei yleensä kerrota että Pyhä Henki olisi samaa olemusta Isän ja Pojan kanssa, sillä useimmiten he mainitsevat ainoastaan että Isä ja Poika ovat samaa olemusta. Mutta miksi he ohittavat Pyhän Hengen, jos ”hänenkin” sanotaan olevan Jumala? Siksi koska sellaista on vaikeampaa mennä todistamaan, toisin kuin Isän ja Pojan keskinäinen suhde toisiinsa, jossa he ovat ykseydessään yksi ja yhtä rakkaudessaan, sekä tarkoituksessa että päämäärässä.

Isällä ja Pojalla ei näytä olevan pyhässä kirjassa minkäänlaista rakkaussuhdetta Pyhään Henkeen, vaikkakin toisiiinsa. Miksi näin? Koska Pyhä Henki on Jumalan voimavaikutus, eikä mikään erillinen palvottava persoona. Se selittänee myös miksi Raamatussa kukaan ei koskaan sano mitään Pyhälle Hengelle, saatikka rukoile sitä. Todella monet nykyajan kristityistä eivät näytä välittävän tuosta asiasta, koska harhaopettajat ovat sanoneet heille, että Pyhä Henki on myös Jumala, vaikka Raamatusta ei sellaista voi lukea. Apostolisena aikana kukaan ei sanonut yhtään mitään Pyhälle Hengelle. Eikä edes Isä ja Poika sano mitään Pyhälle Hengelle, mikä on itsessään todiste siitä, että Pyhä Henki ei ole mikään persoona, vaan Jumalan vaikuttava voima.

Persoonapronominit Jumalasta ovat aina Raamatussa yksikkömuodossa

Miten kolmesta persoonasta voi käyttää yksikkömuotoista persoonapronominia ”HÄN”? Jos Jumala on oikeasti HE, silloin hänestä käytettäisiin Raamatussa ainoastaan monikkomuotoa. Mutta sellaisia käännöksiä ei ole minkään valtakunnan kielessä harrastettu, koska alkutekstit eivät anna siihen lupaa. Jos nuo pronominit käännettäisiin monikkomuotoiseksi, se olisi Sanan väärentämistä.

En ole vielä löytänyt yhtään raamatunkäännöstä joka kertoo meille että ”Alussa Jumalat loivat taivaan ja Maan”. Oletko sinä löytänyt sellaista käännöstä jostakin? Jos et, niin siihen täytyy olla olemassa jokin tärkeä syy.

Ei edes monikollinen sana ”elohim” ole todiste sen puolesta että Jumalat loivan maailman, sillä juutalaiset tietävät vallan mainiosti kieliopistaan senkin asian, että ”elohim” voidaan käsittää monikollisena, ainoastaan jos siihen liitetyt verbit ovat myös monikollisia. Jos verbit ovat yksikkömuodossa, kuten Raamatun ensimmäisessä jakeessa, niin tulkinta sanasta ”elohim” on tietenkin yksikkömuoto. Koska myös raamatunkääntäjät tietävät sen, he eivät ole uskaltaneet koskaa kääntää jaetta muotoon, ”Alussa Jumalat loivat…”, ei siitäkään huolimatta että Jumala käytti ainosyntyistä Poikaansa luomistyössä. Jos Poika myös olisi  Jumala, niin elohim-sanaan liitetty verbi olisi myöskin monikollinen. Mutta kun ei ole. Ja siitä nimenomaisesta syystä monikollista ”elohim”-sanaa käytetään kuvaamaan Jumalan ylhäisyyttä, aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi Paavista käytetään monikollista sanaa Teidän korkeutenne”. Kyse on kunnianosoituksesta, eikä mistään mystiikasta.

Pyhässä kirjassa Jumalasta käytetään useita satoja kertoja yksikkömuotoisia persoonapronomineja.  Kertakaan en ole nähnyt, että HÄNESTÄ (Jumalasta) käytetään monikollista persoonapronominia (me, te, he). Joka ikinen kerta, kun Jumala puhuu itsestään profeettojen kautta, hän käyttää itsestään mm. seuraavanlaisia sanoja; ”minä” ja ”minun”, mutta ei kertaakaan sanoja ”me” tai ”meidän”. Jumala ei toisille kunniaansa jaa.

”Tehkäämme ihminen…”

Kiivaimmat vastaväittelijät voivat toki sanoa, että Jumala sanoi, ”Tehkäämme ihminen…” (1.Moos.1:26), ja että se on todistus siitä että ”Isä ja Poika” ovat samaa olemusta. Mutta siinä tapauksessa, puhuiko Jumala omalle olemukselleen? Ei, vaan hän puhui Pojalleen, jonka kanssa ja kautta hän loi kaiken olevaisen. Jos sinä sanot vaimollesi tai miehellesi: ”Tehkäämme jotain kivaa” ja sen jälkeen alatte tekemään sitä, niin onko tekemisesi hänen kanssaan todistus siitä, että olette yksi ja sama olemus, koska teette jotakin yhdessä? Onko Jumalalla lupa sanoa Pojalleen, jonka kanssa ihmisen loi, ”Tehkäämme ihminen…”  ilman että heitä sen takia pidetään yhtenä olemuksena?

Onko Jumalalla oikeus sanoa itseään yhdeksi ainoaksi (5.Moos.6:4, Jes.43:10), ilman että häntä syyllistetään valehtelijaksi, vaikka hänen kerrotaan olevan typerissä isien perinnäissäännöissä peräti kolme, yhdessä olemuksessa?

Ei minun tahtoni, vaan sinun tahtosi

Sinä olet yksi olemus ja minä olen toinen. Jokaisella olemuksella on oma tahto. Sinulla on oma tahtomaailma ja minulla on oma. Jeesus tiesi että hänet tullaan naulitsemaan ristille ja että hän tulee paljon kärsimään. Kun hänen vangitsemisensa hetki lähestyi, hän toivoi ettei olisi tarvinnut kärsiä ristillä. Se mitä hän sanoi Isälleen, paljastaa hänessä olevan sisäisen ahdistuksen suuruutta:

”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja…” (Matt. 26:39).

Mutta onneksemme hän sanoi myös seuraavat sanat heti perään:

”… älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42).

Ei tuosta saanut lainkaan sellaista käsitystä, että Isällä ja Pojalla olisi sama olemus:

  • He tahtoivat eri asioita.
  • Jeesus kohdisti rukouksen toiselle persoonalle, eikä itselleen.
  • Jeesus oli alhaalla maan päällä, mutta Isä oli ylhäällä.

Koska Jeesus oli alhaalla ja Isä ylhäällä, hän sanoi menevänsä YLÖS Isänsä tykö, Jumalansa tykö:

”Älä minuun koske, sillä en MINÄ ole vielä mennyt ISÄNI TYKÖ; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että MINÄ menen ylös, MINUN ISÄNI TYKÖ ja TEIDÄN ISÄNNE TYKÖ, ja MINUN JUMALANI TYKÖ ja TEIDÄN JUMALANNE TYKÖ” (Joh. 20:17).

Ettäkö peräti meidän ainoa Jumala sanoi menevänsä ainoan Jumalan tykö? Vieläpä samassa olemuksessa? Jos vieläkin uskot, että he ovat yksi ja sama olemus, niin kerro minulle älyniekka, mitä tarkoitat olemuksella?

Metaforinen ilmaus ykseydestä ei ole todiste yhdestä olemuksesta

Todisteena, Isän ja Pojan samasta olemuksesta, pitävät harhautetut näitä Jeesuksen omia sanoja:

”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30).

Koska kreikankielen alkuteksteissä sana ”heis” tarkoittaa myös ”yksi”, olisi saman jakeen voinut kääntää muotoon: ”Minä ja Isä olemme yksi”. Se ei nähdäkseni ole suomenkielessä yhtä luontevaa kuin englanninkielessä, jossa sanotaan esimerkiksi, ”We are one”, taikka ”We are on in the spirit”. Suomenkielessä on parempi sanoa, että ”Me olemme yhtä”, aivan kuten suomalaiset käännökset asian ilmaisee.

Mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi olevansa ”yhtä” tai ”yksi” Isänsä kanssa? Sitä, että heillä on ykseyttä ja yhteyttä toisiinsa, vieläpä samat päämäärät ja samat tavoitteet. Ykseydessä lähetetty tekee lähettäjänsä tahdon (Joh.6:38). Englanniksi sitä voidaan kutsua sanalla ”unity”. Jeesus tarkoitti sitä, että Isä ja Poika ovat toisissaan, aivan samalla tavalla kuin Jeesuksen omat ovat Isässä ja Pojassa (Joh.17:21). Tämä toisissaan oleminen ei tietenkään ole mikään kirjaimellinen asia, vaan se on metaforinen ilmaus ykseydestä.

Jeesus sanoi, että kun mies luopuu isästänsä ja äidistään ja liittyy vaimoonsa, he ”tulevat yhdeksi lihaksi” (Matt.19:5,6). No kuinkas ollakaan, jos minä nyt nipistän itseäni käsivarresta, mikä on osa lihaani, niin mahtaneeko vaimoni tuntea sen omassa lihassaan koska olemme yksi liha? Eipä tietenkään. Kerran nipistin itseäni käsivarresta koska halusin saada asiasta varmuuden. Leikisti tietenkin. Sen jälkeen kysyin vaimoltani, ”Tunsitko sen?”. Vastaus oli tietenkin kielteinen, ja vieläpä hymyn saattelemana.

Toisin sanoen: Jälleen kerran Jeesuksen puheessa oli kyse ykseydestä, eikä siitä että sulhanen ja morsian olisivat pian yksi ja sama olemus, tai että pian menettäisivät oman identiteettinsä kun yhtyvät ja tulevat ”yhdeksi lihaksi”.

Joka on nähnyt Pojan on nähnyt Isän?

Toinen oletettu todistusaineisto sen puolesta, että Isä ja Poika ovat yksi ja sama olemus, on Jeesuksen seuraavat sanat:

”Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän…” (Joh. 14:9).

Mutta jälleen kerran kyse on väärinkäsityksestä, tai peräti petkuttamisesta. Ei niin että Jeesus petkuttaisi, vaan yleensä petkuttamisen hoitavat valheopettajat. Petkuttaminen hoituu siten, että uskotaan ennemmin kirkkoisien perinnäissääntöihin kuin Raamattuun, tai että otetaan yksi jae Raamatusta ja irrotetaan se kontekstistaan, jolloin jakeesta voi muodostua perin erilainen näkemys, kuin mitä jos se luettaisiin ympärillä olevien muiden jakeiden kanssa:

Jeesus sanoo jakeessa yhdeksän, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Jakeissa 10 ja 11 hän sanoo, että hän on Isässä ja että Isä on hänessä. Jakeessa 12 hän sanoo, että HÄN MENEE ISÄN TYKÖ. Mutta kysymys kuuluu:

Miksi hänen täytyy mennä Isän tykö, jos Isä on jo hänessä? Siksi koska Isä on Pojassa ainoastaan kuvaannollisesti, Henkensä kautta. Isä on Pojassa voimavaikutuksensa kautta (Jes.42:1, Matt.12:18), mutta ei henkiruumiinsa kautta (1.Kor.15:40). Tuo samainen Pyhä Henki  jolla Jeesus täytettiin, se on annettu myös meille uskoville, ja on meissä oleva (Joh.14:17). Tuo mahdollistaa sen, miten Jeesus pystyi sanomaan valehtelematta, että hän on meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti (Matt.28:20).

Jeesus pystyy olemaan meidän kanssamme nyt Jumalan voimavaikutuksen kautta, siitäkin huolimatta että hän, Jeesus, ”Adoni” (eikä ”Adonai”), istuu tälläkin hetkellä JHVH:n oikealla puolella, niin kauan kunnes hänen vihollisensa on asetettu hänen astinlaudakseen (Ps.110:1):

”Herra [JHVH] sanoi minun herralleni [adoni]: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.

Monet näkivät Jeesuksen, mutta eivät Jumalan

Jeesuksen sanat – ”Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän” –  on monille vahva todiste siitä, että Isä ja Poika ovat samaa olemusta, sekä yksi ja sama Jumala. Näin ei tietenkään ole. Se on äärimmäisen helppo todistaa. Jeesus oli toisessa yhteydessä sitä mieltä, että kukaan ei ole nähnyt Isää:

”Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt…” (Joh. 6:46).

Niin ikään, Johannes joka oli varmasti nähnyt Jeesuksen, hän kirjoitti näin:

”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt” (1.Joh. 4:12).

Voimme edellä mainittujen jakeiden perusteella väittää, että Johannes ei ollut koskaan nähnyt Jumalaa, vaikka oli nähnyt Jeesuksen.

Onko siis kyse jonkunlaisesta ristiriidasta, kun Jeesus sanoo yhdessä paikassa, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän, ja toisessa paikassa kieltää sen? (Joh.6:46). Ei suinkaan, vaan kyse on siitä, että Jeesus kertoo yhdessä jakeessa että Isällä ja Pojalla on samankaltaisuutta, jopa samaa ulkonäköä, samat päämäärät ja että he vetävät köyttä samaan suuntaan samassa rakkaudessa. Kun taas toisessa paikassa viitataan mm. Jumalan varsinaiseen olemukseen; hänen henkiruumiiseen (1.Kor.15:40).

Hyvä kuvakopio näyttää alkuperäiseltä kuvalta

Jos Jumalalla ei olisi omaa henkiruumista (eli hengellistä kehoa, jossa on mm. pää, kaksi kättä ja kaksi jalkaa), hän ei olisi voinut luoda ihmisistä omaksi kuvaksensa (1.Moos.1:27). Mutta se, että me nähdessämme toisemme,näemme Jumalan, ei todista että olemme nähneet Jumalan kirjaimellisesti, vaan ainoastaan eräänlaisen samalta näyttävän kopion. Kopio ei ole koskaan se alkuperäinen, josta se on kopioitu. Mutta se antaa meille hyvän mielikuvan alkuperäisestä kuvasta, millaiselta se näyttää; koska kuva on kopio alkuperäisestä kuvasta.

Jeesus on Jumalan kuva:

” …ja hän on näkymättömän Jumalan kuva…” (Kol. 1:15).

Mekin olemme Jumalan kuva, vaikkakin nyt turmeltuneita syntiinlankeemuksen jälkeen:

”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi…”  (1.Moos. 1:27).

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*