Luukas on kirjoittanut Luukkaan evankeliumin ja Apostolien Teot, miehelle nimeltään Teofilus (uusimmissa suom. käännöksissä “Teofilos” ja engl.kielessä “Theophilus”). Käytännössä hän kirjoitti ne myös muillekin ihmisille, koska miljoonat ihmiset ympäri maailman lukevat niitä, vieäpä hyötyen niiden opetuksista.
Evankeliuminsa Luukas aloittaa kertomalla, että hän kirjoittaa Teofilukselle (Luuk.1:1-4). Niin ikään, myös Apostolien Teot alkaa Luukaksen maininnalla samasta miehestä (Apt.1:1).
Luukaksella oli ilmeisesti tietoa siitä, että Teofilus oli silloisessa yhteiskunnassa korkeassa asemassa, koska hän kirjoitti, ”korkea-arvoinen Teofilus” (Luuk.1:3).
"Teofilus" tarkoittaa "Jumalan rakastama". Siten voidaan ehkä tulkita asian niin, mikäli niin haluamme, ettei Luukas kirjoittanut ainoastaan Teofilukselle, vaan myös kaikille Jumalan rakastamille ihmisille, kaikille niille jotka tulisivat lukemaan Luukasta ja Apostolien Tekoja.
Teofiluksen omia kirjoituksia on julkaistu netissä. Ne ovat koottuna ainakin osittain, kirjassa nimeltään "Ante-Nicene Fathers, Volyme 2".
"Ante-Nicene Fathers" tarkoittaa "Isät ennen Nikeaa". Tämä on viittaus niihin "kirkkoisiin" jotka elivät, opettivat ja kirjoittivat ennen Nikean ensimmäistä kirkolliskokousta (v.325). Kyseisenä vuonna Jumalan Pojasta, Jeesuksesta, leivottiin Jumala Jumalan rinnalle.
Jeesus istuu nyt Isänsä rinnalla, hänen oikealla puolellaan. Mutta istuuko hän siellä jumalana Jumalan rinnalla? Jahveh, meidän ainoa Jumala, on selkeästi sitä mieltä, ettei hänen rinnallaan ole muita jumalia:
"Älä pidä muita jumalia minun rinnallani" (2.Moos. 20:3, 5.Moos. 5:7).
Vieläpä sama Jumala on sanonut profeetta Jesajan kautta:
"Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule" (Jes. 43:10).
Entäs mitä mieltä Teofilus oli tuosta aihepiiristä, sen jälkeen kun oli saanut tarkkaa opetusta Luukkaalta? Ja miten hän suhtautuu Jeesus-jumalaan? Se selvinnee kun tutkitaan mitä hän kirjoittaa epäjumalanpalvoja Autolykukselle (Autolycus): täällä: http://www.ccel.org/ccel/schaff/anf02.iv.ii.i.xi.html,
tai täällä:
http://www.newadvent.org/fathers/02041.htm.
Teofiluksen kirjoituksista ilmenee selkeällä tavalla, että hänellä oli järki tallella ja jalatkin tiukasti maassa. Antiokialaisena hän kantoi selkeällä tavalla pilkkanimeä "kristitty", ja hän uskoi aivan varmasti vain yhteen Jumalaan, mutta myös hänen lähettämäänsä Kuninkaaseen, Jeesukseen. Teofilus ilmoitti rukoilevansa sekä ainoata Jumalaa, mutta myös Kuningasta. Hän ilmoitti, ettei hän palvo Kuningasta, vaan ainoastaan Jumalaa. Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että Kuningas ei ole tehty Jumalaksi, vaan mieheksi (ihmiseksi), ja että Jumalan määräyksestä hänet valittiin tuomariksi tuomitsemaan oikeudenmukaisesti.
Teofilus antoi viisaana miehenä myös kehotuksen osoittamaan arvokkuutta Kuninkaalle ja olla hänelle alamainen. Lisäksi hän kehotti rukoilemaan Jeesusta uskollisesti, koska rukoilemalla Kuningasta, me toteutamme Jumalan tahdon. Tuossa kohden hän kuitenkin hairahtui, koska kukaan kristityistä ei koskaan todistetusti rukoillut Jumalan Poikaa, vaan ainoastaan Jumalaa. Ainakaan en itse löydä Raamatun Uudesta Testamentista yhtään ainoata ihmisistä joka olisi rukoillut myös Jeesusta, silloin kun tutkin nuo tekstit kreikankielisistä alkuteksteistä. Ainoastaan raamatunkäännöksistä voi saada sellaisen käsityksen että myös Jeesusta rukoiltiin, mutta ei koskaan niistä alkuteksteistä joista Uusi Testamentti on käännetty meidän kielelle. Perusteellisen tutkimukseni mukaan, Jeesusta ei koskaan rukoiltu, vaikka eräät käännökset erheellisesti sellaista väittää. Asia selviää niistä kreikankielen alkuteksteistä, joista sinun suomenkieliset käännökset on tehty.
Teofilus ei vaikuttanut pahemmin pintaliitäjältä, eikä hän uskonut kaikkiin taruihin. Hänellä oli pitkälti samanlainen näkemys Kuningas Jeesuksesta kuin Luukkaalla. Hänellä vaikutti olevan paljon tietoa kreikkalaisista ja egyptiläisistä epäjumalista, koska osasi niiden nimet ja kertomukset. Teofilus kuitenkin tuomitsi jyrkästi kaikki epäjumalanpalvonnat, ja hän ilmoitti, että hänellä on vain yksi Jumala. Ainakin nopeasti tarkasteltuna vaikuttaa siltä, ettei hän ollut lainkaan kolminaisuusopin kannattaja, vaikka erehdyksessään kehotti muita ihmisiä rukoilemaan myös Jeesusta.
Täytynee jatkaa tutustumista hänen ja muidenkin "kirkkoisien" kirjoituksiin, nimenomaisesti niihin kirjoituksiin jotka ovat syntyneet ennen vuotta 325. Niitä kirjoituksia voi halutessaan lukea täältä:
http://www.ccel.org/ccel/schaff/anf02.toc.html.
Raamatusta käy selkästi, että on vain yksi Jumala, kolmiyhteinen Jumala. Samaa olemusta olevat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Olisiko helpompi tajuta ihan maallisen esimerkin avulla: vesi, vesihöyry/sumu ja jää. Saman aineen eri olomuotoja. Jumalan kolmiyhteisyys käy ilmi jo luomiskertomuksessa. Jumala loi Sanansa kautta ja Jumalan henki liikkui vetten päällä. "Ja Sana oli Jumala jne (Joh. evankeliumin alku)
Kiitos Timo mielenkiinnostasi aihepiiriin.
Mitä nyt kirjoitan, on puhtaasti oma mielipiteeni ja uskon että näkemykseni perustuu Raamatun kokonaisilmoitukseen aihepiiristä. Kyllä, saatan olla väärässä jossakin kohden. Siksi annan sinulle tilaisuuden kertoa, mitä olen ymmärtänyt väärin, ja pyydän, että perustelisit oman kantasi Raamatulla.
Sitä ei ole kiistäminen, etteikö kaikki kolme ole olemassa, ja kaikki kolme vaikuttaa maailmassa tavalla taikka toisella. Mutta Raamatussa tulee selkeästi esille se, että on olemassa vain yksi Jumala. Ei kolmea Jumalaa, jotka olisivat yhdessä yksi Jumala.
Ainoa todellinen Jumala ei ole mikään erillinen Jumala kolmesta Jumalasta, eikä hän koostu Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Jos Jumala olisi kolme persoonaa, kaikki kolme olisivat julistaneet yhdessä sitä, että ”Me olemme yhdessä Jumala”.
Jos Jumala olisi oikeasti kolme persoonaa, Raamatussa käytettäisiin hänestä monikollisia pronomineja ja verbejä. Näin ei kuitenkaan ole. Jos hän olisi ”HE”, miksi itse käytät hänestä yksikkömuotoisia pronomineja ja verbejä, silloin kun puhut hänestä? Jumala ei leiki kolmen persoonan roolileikkiä itsensä kanssa.
Tiesitkö että Jeesus sanoi, että ainoastaan Isä on Jumala, ja sellaisenaan jopa totinen Jumala? (Joh.5:44, Joh.17:3)? Vai haluatko kiistää sen, ja sen kautta tehdä itsestäsi antikristuksen?
Käytännössä olet tehnyt itsestäsi eräänlaisen antikristuksen, silloin kun et voi hyväksyä sitä mitä Jeesus opetti, kun hän sanoi, että vain hänen Isänsä on totinen Jumala. Sitä tapahtuu paljon jopa kristikunnassa, silloinkin kun eivät edes virhettään tiedosta. Syynä voi olla tiedon puute tai se, että Raamattua on luettu pitkään silmät ummessa. Tämä ei välttämättä koske sinua, sillä tiedät itse, kuinka hyvin tunnet sen opetukset.
” Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika” (1.Joh.2:18).
Joka tapauksessa, tuon jakeen antikristukset ovat vastaan Kristusta ja hänen opetuksiaan. Mutta vaikka olisitkin eräänlainen antikristus, en suinkaan usko, että vihaat Kristusta. Satuit vain ottamaan sydämeesi epäraamatullisen opin totuutena. Jos oikeasti rakastat Jeesusta ja Jumalaa, kunnioita sitä, mitä he ovat itse sanoneet itsestään, ja mitä he ovat opettaneet.
Jumala on itse sanonut tärkeimpänä käskynä, että ”Älä [sinä Timokaan] pidä muita jumalia MINUN RINNALLANI”. Hän ei sanonut, ”Älä pidä muita jumalia MEIDÄN RINNALLAMME”. Näetkö eron? Miksi annoit kirkon pimittää ymmärryksesi opilla, joka on antikristillinen?
En usko, että Jumalamme on kolmiyhteinen. Sana kolmiyhteinen ei löydy Raamatusta. Et voi perustella Raamatulla kovin hyvin, että hän on vain kolmiyhteinen. Raamatulla voi perustella, että Jumala on kaikkialla, taikka kaikissa omissaan, jopa ilman panteismia. Katsotaan mitä Sana sanoo asiasta:
”sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa' (Apt.17:28).
” Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan” (1.Kor.6:17).
Jeesuksen mukaan, Jumala ei ole kolmiyhteinen, vaan moniyhteinen. Moniyhteisyys tulee esille näistä Jeesuksen sanoista:
” Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt, Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä- minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut” (Joh.17:20-24).
Noista Jeesuksen sanoista selvisi meille seuraavat asiat:
• Isä on Jeesuksessa
• Jeesus on Isässä
• Jeesus on opetuslapsissaan
• Opetuslapset ovat Isässä ja Pojassa
• Isä ja Poika ovat yhtä
• Opetuslapset ovat yhtä
Koska haluamme tietää myös, että onko Jumala varmasti Jeesuksen opetuslapsissa, niin jae 2.Kor.6:16 tuo asian selvästi esille, kertomalla että Jeesuksen seuraajat ovat ”elävän Jumalan temppeli”.
Timo, sinä kirjoitit näin:
” Olisiko helpompi tajuta ihan maallisen esimerkin avulla: vesi, vesihöyry/sumu ja jää”.
Ei ole epäilystäkään siitä, että vesi voi olla kolmessa eri muodossa. Mutta sellainen lähestymistapa ei ole oikea, koska veden kolme eri olomuotoa eivät todista, että Jumalalla on kolme eri olomuotoa.
Tuo vesivertaus on hyvinkin tunnettu. Itsekin olen aikoinaan saanut sillä väittelijät mykäksi, kun nuorena poikana uskoin näsäviisaana, että se on hyvä vertaus kolminaisuudesta. Mutta todellisuudessa se vertailu ontuu, ja on epäjohdonmukainen.
Vesi ei voi koskaan olla yhdessä paikassa yhtä aikaa kolmessa eri olomuodossa, vaan ainoastaan yhdessä. Sen sijaan kolminaisuusopissa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat olemassa samanaikaisesti, eivät vuorotellen.
Kolminaisuusopissa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat persoonia, eikä mitään olomuotoja.
Vesi on aineellinen ja sellaisenaan muuttuva, mutta Jumala on sanojensa mukaan muuttumaton (Mal.3:6).
Vieläpä veden muutos tapahtuu olosuhteista, eikä sillä ole muutokseen omaa päätäntävaltaa. Jumala ei ole riippuvainen olosuhteista, ja hänellä on päätäntävaltaa.
Kirjoitit, Timo, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat samaa olemusta. Tuo on trinitaarien tuttua tutumpi oleva fraasi, jota ei keskusteluissa säästellä. Sitä tarvitaan kolminaisuusopetuksissa, koska Raamattu sanoo, että Jumala on yksi, ja sellaisenaan pitää sisällään myös sen suoran käskyn, ettemme saa pitää hänen rinnallaan muita jumalia.
Opetus siitä, että kolme persoonaa ovat yksi ja sama olemus, se on keksitty, sillä tarkoituksella, että se antaisi oikeutta uskoa, että Jumala, joka on yksi, on yksi myös silloin, kun hän on kolme persoonaa, siitäkin huolimatta että hän aina puhuu itsestään yksikkömuotoisilla persoonapronomineilla ja verbeillä. Korulauseena sitä käytetään, ikään kuin antaakseen kolminaisuusopille oikeutta kumota sen, mitä Jumala itsestään sanoi profeetan kautta, että ”Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi” (5.Moos.6:4).
Fraasin keksijät eivät ehkä ymmärtäneet, että käskyn tarkoitus oli osoittaa Jumalan olevan yksi – ei kaksi tai kolme.Lukumäärältään vain yksi Jumala.
Mistä sen tietää, että puhun totta? Siinä, kun todellisuudessa, Raamattu mainitsee useita ”niin sanottuja jumalia” (2.Moos.20:30, 5.Moos.6:14, Ps.96:5), ja kuitenkin samanaikaisesti, myös ettei ole muita jumalia (2.Moos.20:3, Jes.43:10–11, Jes.44:6, Jes.45:5–6), juuri siitä syystä, että ne muut jumalat ovat vain ”niin sanottuja” jumalia (1.Kor.8:5). Mutta ne eivät täytä Jumalan tunnusmerkkejä, eivätkä luonteeltaan ole sopivaksi sellaiseksi tituleerattavaksi (Ps.115:4–7, Jer.10:5, Ps.82:6–7).
Fraasilla ikään kuin, sinetöidään omavaltaisesti itselleen luvan kolmipersoonaiseen Jumalaan, vaikka sellainen ei olisikaan lukumäärältään yksi. Sillä jos HÄN on kolme persoonaa, niin kuka on se neljäs, jota Jumalaksi kutsutaan?
Jos haluaa tietää miten trinitaarit todistavat, että Isällä, ja Pojalla ja Pyhällä Hengellä on sama olemus, niin sinulle heitetään esimerkiksi tällaisia jakeita luettavaksi:
Matt.3:16–17, Matt.28:19, 2. Kor. 13:13, Joh.1:1–14 ja Joh.10:30.
Mutta ongelma noiden jakeiden kanssa on se, että ne eivät selväsanaisesti todista, että kolmella persoonalla on yksi ja sama olemus. Nuo jakeet (Jeesuksen kastetapahtumasta, lähetyskäskystä, Paavalin siunauksesta, jne.), ne eivät edes todista, että Jumala olisi kolme persoonaa yhdessä olemuksessa. Sen sijaan ne todistavat että Isä, Poika ja Henki ovat olemassa ja toimivat yhdessä.
Saman olemuksen tarinointi on keksitty Raamatun ulkopuolelta pakanauskonnoista.
Raamattu ei opeta "samaa olemusta", vaan sen tekee kirkkoinstituutio ja harhautetut uskonnolliset ihmiset. ´Sanat ”samaa olemusta”-oppi on kirkon filosofinen muotoilu, joka sai vaikutteita Raamatun ulkopuolelta, etenkin kreikkalaisesta filosofiasta ja myös pakanauskontojen jumalakäsityksistä.
Vuonna 325 Nikean kirkolliskokouksessa Jeesuksesta tehtiin ”Jumala” kirkon dogmissa. Kokous järjestettiin keisari Konstantinus Suuren aloitteesta. Myöhemmin vuonna 381 Konstantinopolin kokouksessa Pyhästä Hengestä tuli Jumala, ja silloin kokouksen aloitteen teki keisari Theodosius ensimmäinen.
Pahoittelut että teksti venyi niin pitkäksi. Joskus innostun liikaa kirjoittaessani asioista.