Kristillisissä piireissä uskotaan yleisesti, ettei uskovaisissa voi olla demoneja. Uskomus johtuu pitkälti perinteistä, mutta ei faktaan. Raamatussa ei kerrota missän, ettei uskovaisissa voisi olla demoneja. Ainoat jakeet jotka uskotaan viittaavan siihen, ovat nämä kaksi seuraava jaetta:
”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?” (2.Kor. 6:14,15).
Tarkkasilmäiset havaitsivat, että vanhurskaudella ja vääryydellä ei ole mitään yhteistä. Se ei kuitenkaan itsessään ole mikään todiste sen puolesta, etteikö toisinaan myös tietyissä uskovaisissa voisi olla henkivaltoja. Jotkut tekevät edelläolevista jakeista sellaisen johtopäätöksen, että kristittyjen kehoissa ei voi olla demoneja. Näin uskotaan erityisesti siellä, missä aihepiiristä ei ole käytännön esimerkeillä annettu opetusta, ja myös siellä missä demoneja ei koskaan ajeta ulos. Tilanne onkin jo toinen sellaisissa piireissä, missä niitä ajetaan ihmisistä ulos, ja missä paikalla olijat itse näkevät omin silmin, millä tavalla henkivallat ovat uhrien kautta ilmentäneet itseään.
Synnin harjoittamisen kautta jopa uskovaiset voivat olla vaaravyöhykkeellä, kuka ikinä sitä syntiä harrastaa, vaikka sanoisivat olevansa uskovaisia. Tuon synnin harjoittaminen on juuri se tekijä, joka voi sitoa henkivaltoja myös uskovaisiin ihmisiin. Niin ikään, on tärkeä tiedostaa, että kun ihminen tulee uskoon, kääntyminen pahoilta teiltä ei aina tarkoita sitä, että ihminen automaattisesti vapautuu kaikista entisistä siteistään, joissa hän eli ennen uskoon tulemista. Vapautuminen voi tapahtua joko kertaheitolla, taikka prosessin myötä. Toisinaan tuo vapautumisen prosessi voi olla turhan pitkä, moninaisista syistä.
Suurin osa saarnaajista jotka opettavat ettei uskovaisissa voi olla demoneja, he eivät ole koskaan ajaneet ulos demoneja yhdestäkään ihmisestä. Eivätkä he mielellään opeta muita ihmisiä aiheesta, kun vain aniharvoin, koska heillä ei ole itsellään mitään kokemusta henkien karkottamisesta. Se on valitettava asia. Valtaosa länsimaiden saarnaajista eivät ole koskaan karkoittaneet ainuttakaan demonia, vaikka herrojen Hera käski ajamaan niitä ulos (Matt.10:8). Ja vaikka heillä ei ole asiasta paljon kokemusta, tai ei lainkaan kokemusta, he uskaltavat silti väittää, että on turhaa ajaa ulos demoneja kristityistä, koska niitä ei esiinny heissä. Mutta eiväthän ne tietenkään esiinny, mikäli Pyhän Hengen läsnäolo ei tule liian tukahduttavaksi heidän majapaikassaan (jolloin he alkavat pelkäämään ja manifestoimaan).
Jos joku uskovainen on täynnä Pyhää Henkeä, ei pirukaan sellaisessa yksilössä viihdy. Se, että uskovainen olisi saanut Pyhän Hengen sisimpäänsä, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi täynnä Pyhää Henkeä. Silloin kun joku on täynnä Pyhää Henkeä, sen täyteyden näkee hänen henkensä hedelmistä (Gal.5:22), sekä ihmeistä ja merkeistä jotka seuraavat häntä (Mark.16:17-18). Se on helppo todistaa Raamatusta. Yritin löytää UT:sta ne ihmiset joista sanottiin, että he olivat täynnä Pyhää Henkeä. Aloin tutkimaan mitä yhteistä heillä oli. Muutakin yhteistä kun vain sen, että heillä oli yhteinen usko Jeesukseen. Hämmästyin löydöstäni. Pyhällä Hengellä täyttyneet Jeesuksen opetuslapset, he tekivät ihmeitä ja tunnustekoja. He saivat ihmiset uskomaan julistettuun Sanaan. Moni parani sairauksistaan ja pääsivät vapaaksi demoneistaan. Yhteistä heillä oli todennäköisesti myös se, että he antautuivat sataprosenttisesti Korkeimman johdatukselle, ja rakastivat Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuin itseään.
Siellä missä julistetaan Jumalan sanaa Pyhän Hengen täyteydessä, ja siellä missä uskotaan Jumalan ja Jeesuksen opetuksiin ja noudatetaan heidän käskyjään, siellä myös Pyhä Henki voi vaikuttaa. Maailmankaikkeuden väkevämpänä voimavaikutuksena, Pyhä Henki tuo esille piilevätkin asiat, jolloin demonit eivät voi enää piileskellä, vaan alkavat hermostuneesti manifestoida uhrin kautta. Se on juuri se hetki jolloin noita kiusanhetkiä pitäisi ajaa ulos, tietenkin vain uhrin suostumuksella, jos hän niin tahtoo.
Demonit piileskelevät kernaasti vaikka minkäkin sairausnimikkeen alla, eivätkä he mielellään esiinny ulkopuolisille vaikka sairauden oireita olisikin, jotta he voisivat piilopaikassaan kiduttaa uhriaan hänen kuolemaansa saakka, ilman että uhri tiedostaisi mistä sairauden alkuperä on lähtöisin. Niin kauan kun sairas uskoo ettei hänessä ole demoneja, hän ei etsi apua eksorkismista jonka yhteydessä pahuuden henkivallat olisi voitu ajaa hänestä ulos. Eipä siis ihme, että kristittyjen keskuudessa on paljon vilpittömiä sairaita jotka eivät koskaan parane sairauksistaan, vaikka heidän puolestaan on rukoiltu vuosikausia. Jotkut heistä eivät ole parantuneet siitä syystä että ollaan rukoiltu että tauti tai oire lähtee, mutta ei olla käsketty taudin ja oireiden aiheuttajaa ulos Jeesuksen nimessä. Monet sairaudet ovat aiheutuneet demonien toiminnan kautta, myös kristittyjen kehossa (esim. bio- ja sähkökemiallisten manipulaatioiden kautta). Raamatusta löytyy paljon esimerkkejä heidän manipulaatioistaan (Matt.9:33, Matt.17:15-18, Luuk.11:14, Luuk.13:11-13, Dan.4:28-31, 1.Sam.18:10,11). Monet sairaudet johtuvat demonien konkreettisesta toiminnasta. Mutta eivät suinkaan kaikki sairaudet johdu demoneista. Siitä syystä ei pitäisi myöskään kaikista sairaista ajaa demoneja ulos. Demonia ei pyritä ajamaan ulos ennen kuin he jollain tapaa ilmentävät itseään, tai kun uhri itse pyytää apua eksorkismin kautta. Tämä on erittäin tärkeä asia pitää mielessään.
Joka tapauksessa, monet sairaat kristityt ovat saaneet karhunpalveluksen pastoreiltaan, kun heille on opetettu, ettei uskovaisissa voi koskaan olla demoneja. Rukouksen jälkeen sairaudet ovat jääneet, koska sairauksia aiheuttavat demonit piti käskeä ulos eikä jättää rauhaan. Jos on tullut varmuutta siitä, että sairauden aiheuttajana on yksi tai useampi henkivalta, niin on tietenkin tärkeämpää käskeä sairauden aiheuttajan ulos, jolloin myös sairauden oireet häviävät, joko heti taikka toisinaan myös ajan kanssa. Jos pyydetään demonien aiheuttamia oireita ulos, mutta ei käsketä oireiden aiheuttajaa lähtemään, niin onhan täysin ymmärrettävää, ettei läheskään kaikki parane vaivoistaan. Siten monet kristityt ovat joutuneet epäedulliseen asemaan, koska heille on kerrottu, ettei heissä voi olla pahoja henkivaltoja, jos niitä sittenkin oli sairastavassa kehossa.
Demonit eivät ole heidän hengessään, vaikkakin heidän kehossaan. Uskovien ”kaikkein pyhin” on heidän henkensä, johon Jumala on yhtynyt oman henkensä kautta, eli voimavaikutuksensa kautta. Sinne ei ole saatanalla tai pahoilla henkivalloilla pääsyä, niin kauan kuin siellä asustaa Pyhä Henki. Demonit voivat päästä myös uskovien kehoon, mutta eivät heidän henkeensä, mikäli he kuvakieltä käyttäen ovat tulleet yhdeksi hengeksi Jumalan kanssa, uudestisyntymisen kautta. Sillä onhan kirjoitettu, että ”joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan” (1.Kor.6:17). Jakeessa ei tietenkään ”yksi henki” ole viittaus siihen, että ihmisestäkin voi tulla Jumala, yhtymällä häneen. Vaan lähinnä kyse on hengen ykseydestä, uudestisyntymisen ja lapseuden hengen myötä. Eli siitä, että Pyhä Henki saa täyttää ihmisen mielen Jumalan ajatuksilla, ja saa muokata hänen tahtoaan enemmän Jumalan mielen mukaiseksi. Ehkäpä Jumala ja ihminen saavuttavat ykseyden vasta silloin, kun Jumalan päämäärät ja tarkoitukset voittavat ihmisen omat mieltymykset, ja kun tuo ihminen alkaa elämään Jumalan Hengen johdatuksessa, uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen täyteyden myötä.
Kristityt eivät voi olla riivattuina (engl. ”possessed”). Mutta he voivat olla demonien vaikutusvallan piirissä (kehossa tai sen läheisyydessä). Riivatut saattavat toisinaan elää ja olla, lähes kokonaan saastaisten henkien alaisuudessa. Sitä vaaraa ei ole Pyhän Hengen täyteydessä elävillä kristityillä. He eivät voi olla alati demonien vietävänä ja hallitsemana (eli riivattuina), niin kauan kuin Herran voimavaikutus asuu heidän hengessään.
Sellaiset ihmiset jotka ovat ajaneet ulos demoneja uskovaisista tietävät käytännön kokemuksista, että demoneja on esiintynyt myös uskovaisissa, eikä vain jumalattomissa. Ja kun tarkastellaan sellaisia saarnaajia tai evankelistoja, jotka harrastivat tai ovat harrastaneet eksorkismia usein, he ovat kaikki joutuneet ajamaan ulos demoneja jopa uskovaisista. Vain muutamia mainitakseni; heidän joukkoonsa ovat kuuluneet (tai kuuluvat) mm. seuraavat henkilöt: Win Worley, Derek Prince, Jay Bartlett ja Don dickerman. Don Dickerman on kertonut palvelleensa yli 30.000 uskovaista joissa on ollut demoneja.
Kysymys oli siis, että ”Kenessä voi olla demoneja?”. Vastaan että lähes kenessä vain voi olla demoneja, joko ajoittain tai jatkuvasti. Mutta yleensä vasta silloin, kun nuo demonit ovat saaneet laillisen oikeuden astua sisään. Joskus harvemmin, niitä saattaa olla myös laittomasti ihmisissä, esimerkiksi jonkun sukukirouksen takia.
Paavali on yksi esimerkki siitä, että kristittykin voi olla pahojen voimien vaikutuksen piirissä:
”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi” (2.Kor.12:7).
Myös Pietari oli jossain vaiheessa pahan vaikutuspiirissä. Paha henkivalta oli joko lihassa, sentin päässä lihasta, taikka kivenheiton päässä lihasta. Se oli silloin kun Jeesus kääntyi Pietariin puoleen ja sanoi:
”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten” (Matt.16:23).
Mielestäni on kohtuutonta katsoa ihmistä silmiin ja samalla antaa sanomisellaan sellaisen vaikutelman, että hänessä olisi demoni, mikäli demoni onkin kivenheiton päässä. En kuitenkaan usko että Jeesus syyllistyi sellaiseen kohtuuttomuuteen. Joten se mikä on totuus tästä aihepiiristä, se jää sinun, lukijani, päätettäväksi ja tulkittavaksi, sen armon ja viisauden mukaan minkä Jumala on sinulle suonut.
Kommentoi