Jeesusta ei rukoiltu Raamatussa

Rukoiltiinko Jeesusta Raamatussa? Vai rukoilivatko he ainoastaan Isä Jumalaa? Vastaus kysymykseen ei löydy kovin helposti, mikäli lukee ainoastaan raamatunkäännöksiä, ja jos ei tutki lainkaan kreikankielisiä alkutekstejä joista Uuden testamentin käännökset on tehty.

Harvat kristityt tutkivat rukoukseen liittyvää aihepiiriä alkuteksteistä. Minäkin kuuluin siihen joukkoon. Tutkin asiaa ainoastaan käännöksistä ja siitä syystä luulin rukoilleeni Jeesusta yli 35 vuotta, vaikka häntä ei todistetusti rukoiltu lainkaan Uudessa Testamentissa. Yksikään pastori ei opettanut minulle noina vuosina, että Jeesusta ei rukoiltu lainkaan Raamatussa. He taisivat itsekin luulla rukoilevansa Jeesusta.

On loppujen lopuksi mielettömän helppo todistaa, ettei ole olemassa mitään todisteita siitä että Jeesusta rukoiltiin UT:ssa. Siihen minä nyt tässä pyrin, koska teitä kiinnostaa tietää vain totuus. Eikö niin? Minuakin kiinnostaa vain totuus, eikä valhe. Vihaan valhetta! Jos tietoisesti valehtelisin, niin Isä Jumala minua siitä kurittakoon.

Tämä kirjoitukseni loukkaa monia kristittyjä. Se ei ole tarkoitettu loukkauksesi. Silti ymmärrän varsin hyvin minkä takia monet loukkaantuvat, varsinkin kun suurin osa kristityistä uskoo että Jeesus on Jumala. Mutta en ole täällä miellyttämässä ihmisiä, vaan kertomassa totuuden. Joten kaikesta huolimatta jatkan tässä nyt totuuden julistamista.

Vilpillisen käännöstyön vääriä käännössanoja

Moniin käännöksiin on joissakin kohdin ujutettu vilpillisesti käännössanoja kuten ”rukoilla” ja ”rukoili”, vaikka kyseisissä kohdissa on ollut kyse  kumartamisesta (eli palvomisesta), vetoamisestapyytämisestä ja anomisesta. Kaikilla noilla sanoilla on olemassa omat indeksoidut alkusanat, ja ne poikkeavat toisistaan sekä ulkoasultaan että merkitykseltään. Niitä erilaisia sanoja ei saisi sekoittaa keskenään. Ei varsinkaan käännöskomiteoiden, jotka työn valmistuttua mielellään markkinoivat omia käännöksiään, sanoilla jossa valtuutetut kertovat ulkopuolisille ihmisille että käännös on uskollinen alkuteksteille.

Rukoilemiselle löytyy ihan oma alkusana. Se on AINA käännetty rukoilemiseksi, toisin kuin muut sanat jotka vain satunnaisesti ja äärimmäisen harvoin on käännetty rukoilemiseksi. Tässä artikkelissa tutkitaan tuota asiaa seikkaperäisesti.

Kun eräs tuttavani joka kertoi opiskelleensa koinee-kreikkaa yli 15 vuotta, sekä kertoi minulle havainnostaan, että Jeesusta ei rukoiltu UT:ssa, niin en ensin uskonut häntä. Vasta sen jälkeen kun lähdin itse tutkimaan aihepiiriä systemaattisesti, erilaisten sanakirjojen avuilla, tulin muutaman päivän sisällä siihen lopputulokseen, että ei ole mitään todistusaineistoa Raamatun alkuteksteissä, että joku olisi joskus rukoillut Jeesusta, saatikka Pyhää Henkeä. Näytti selkeästi siltä, että juutalaiset ja Jeesuksen opetuslapset rukoilivat ainoastaan Isä Jumalaa! Tämä ei koskenut ainoastaan niitä juutalaisia jotka eivät hyväksyneet Jeesusta Messiaana, vaan myös niitä jotka uskoivat että Jeesus on Jumalan Poika ja hänen voideltu Herra (Apt.2:36). Tärkein syy siihen oli että Jumala oli kertonut heille että on vain yksi Jumala (5.Moos.6:4) ja ettei muita jumalia saa pitää hänen rinnallaan (2.Moos.20:3).

Pureudutaan asiaan pintaan syvemmältä. Mikäli löydät kirjoituksessani puutteita tai epähuomiossa pois jääneitä jakeita joilla on todistusarvoa kantaani vastaan, niin ole ystävällinen ja kerro minulle niistä, vaikkapa alapuolisessa kommenttiosiossa.

Jotta aihepiiri selkiintyisi meille, meidän on tutkittava kaikkia alkusanoja UT:ssa jossa jonkun väitetään rukoilevan Jeesusta. Lisäksi on katsottava miten nuo rukoukseen viittaavat alkusanat on käännetty muissa jakeissa, sellaisissa jakeissa missä Jeesusta ei mainita. Sen jälkeen olemme asiassa paljon viisaampia.

JEESUS RUKOILEE:

Kaikki vanhassa kirkkokäännöksessä (1938) esiintyvät jakeet jossa ”rukoilla”-sana esiintyy muodossa taikka toisessa, ja jotka viittaavat siihen että Jeesus rukoilee (tai aikoo rukoilla), ne ovat seuraavat:

  • Matt.26:36 (G4336, ”proseuchomai”)
  • Matt.26:53 (G3870, ”parakaleo”)
  • Mark.14:32 (G4336, ”proseuchomai”)
  • Joh.14:16 (G2065, ”erotao”)
  • Joh.17:9 (G2065, ”erotao” x2)
  • Joh.17:15 (G2065, ”erotao”)
  • Joh.17:20 (G2065, ”erotao”)
  • Room.8:34 (G1793, ”entugchano”)
  • Heb.7:25 (G1793, ”entugchano”)

Kaikki nuo neljä sanaa ovat käännetty liian usein rukoilemiseksi vanhan kirkkokäännöksen Uuteen Testamenttiin (1938), vaikka ”proseuchomai” eri muotoineen on ainoa sana UT:ssa mikä kirjaimellisesti viittaa rukoilemiseen. Toki, myös harvoin esiintyvä sana ”entugchano”, sekin on viittaus rukoilemiseen, mutta lähinnä esirukoukseen, eli rukoilemiseen jonkun toisen puolesta. Sitä Jeesus tekee. Hän on seurakuntansa esirukoilija tänä päivänä Isänsä tykönä (Room.8:34, Heb.7:25). Noiden kahden jakeen alkuteksteissä sana ”entugchano” tarkoittaa englanniksi ”making intercession” (Strong G1793). ”Intercession”-sanan yksi määritelmä on, ”praying on behalf of a another”, eli ”rukoilla toisen puolesta”.

IHMISETKÖ RUKOILIVAT JEESUSTA?

Ne jakeet jäävät vähiin joista nykykristikunta uskottelee että Jeesusta rukoiltiin. Kaikissa näissä alapuolisissa jakeissa ”rukoillaan”  Jeesusta vanhan kirkkokäännöksen mukaan (1938). Mutta yllätys yllätys, Raamattu Kansalle-käännöksessä ei yhdessäkään noissa jakeissa ”rukoilla”, vaan ”pyydetään” ja ”kumartaen palvotaan”:

  • Matt.15:23 (G2065, ”erotao”)
  • Matt.28:9 (G4352, ”proskuneo”)
  • Matt.28:17 (G4352, ”proskuneo”)
  • Luuk.4:38 (G2065, ”erotao”)
  • Joh.9:38 (G4352, ”proskuneo”)

Raamattu Kansalle-käännöksessä ilmoitetaan että ihmiset kumartaen palvoivat Jeesusta, näissä kolmessa jakeessa; Matt.28:9,17 ja Joh.9:38. Tämä johtunee siitä syystä, että kääntäjät tiesivät että sana ”proskuneo” viittaa kumartamiseen, ja että englanninkieliset käännökset kääntävät tuon sanan lähes poikkeuksetta muotoon ”worship”, mikä nykysuomeksi käännettynä tarkoittaa ”palvoa”. Se on kuitenkin petollinen sana, tuo ”palvoa”, jos ei pidä muistissaan sanan etymologiaa, sitä, että tuo sana ei itsessään viittaa rukoilemiseen, vaan kumartamiseen.

Uuden Testamentin kirjoittamisen aikaan orjat kumarsivat (”proskuneo”) isäntiään, rivisotilaat upseereitaan, vaimot miehiään, uskonnolliset pappejaan, kansalaiset keissaria ja kristityt Kristusta. Se oli kunnianosoitus pomoa ja auktoriteettia kohtaan, eikä siihen läheskään aina liittynyt mitään rukousta, juuri siitä syystä että rukoilemisella on oma alkusana ja se ei ole ”proskuneo”. Joten ei voida sanoa että tuo sana on todistus siitä että kyse on rukouksesta. Sen sijaan sana proseuchomai on aina todistus siitä, että kyse on rukoilemisesta siellä missä tuo sana mainitaan. Sehän on aina käännetty rukoilemiseksi. Ei melkein aina, VAAN AINA!

Opetuslapset kumarsivat Jeesusta kunnianosoituksena, mutta he eivät rukoilleet häntä, eivät kumartuneena eikä pystyasennossa. Miksi eivät rukoilleet Jeesusta? Koska he olivat juutalaisia, ja juutalaisuudessa rukoillaan ainoastaan yhtä Jumalaa (5.Moos.6:4, Mark.12:29, 2.Moos.20:3).

Heb.1:6 on yksi toinen jae jossa esiintyy tuo sana ”proskuneo”. Vanhan kirkkokäännöksen mukaan siinä ei ”kumartaen rukoilla” häntä, vaan ainoastaan kumarretaan. Eikö olekin merkillistä, miten dynaamisia nuo käännökset ovat, vaikka sanovat että kunnioittavat alkutekstien sanoja? Vaikka kyse on samasta sanasta, niin välillä tuo ”proskuneo” käännetään pelkäksi rukoilemiseksi tai kumartamiseksi, ja toisinaan jopa ”kumartaen rukoilemiseksi” tai ”kumartaen palvomiseksi”. Todellisuudessa ”proskuneo” tarkoittaa ainoastaan ”kumartaa”, vaikkakin sen syvällisempi merkitys on nöyrä kumarrus, jota osoitettiin kumarrettaville kunnianosoituksena.

Jeesuksen seuraajilla – ”uskoon tulleilla” juutalaisilla – oli vain yksi Jumala, eikä kaksi, saatikka kolme. Ja siksi on tärkeätä ymmärtää, että kolminaisuusoppi sai alkunsa vasta vuonna 325 Nikeassa pidetyn kirkolliskokouksen myötä ja ratifioitiin uuteen uskoon vasta vuonna 381 Konstantinopoliksen kirkolliskokouksessa, jossa päätettiin että myös Pyhä Henki on Jumala.

Juutalaiset eivät siis ensimmäisellä vuosisadalla kumartuneet rukoilemaan Jeesusta, vaan kumartuivat osoittaaksensa hänelle kunniaa. Kysehän oli todella suuresta Herrasta, sillä itse Jumala lähetti hänet heidän tykönsä ja teki hänestä Herran (Apt.2:36). Tuohon aikaan se oli yleinen tapa juutalaisillakin, että herroja/johtajia/pomoja ja ylimystöä kumarrettiin syvään, ilman että niitä pidettiin Jumalana tai Jumalina.

Hyvät hyssykät sentään! Sana ”proskuneo” ei missään nimessä tarkoita ”kumartaen palvoa””kumartaen rukoilla”, eikä edes ”rukoilla”. Vaan se viittaa kumartamiseen jossa osoitetaan kunniaa joko Jumalalle tai ihmisille, mutta ei itsessään tarkoita samaa kuin ”proseuchomai”. Kun tarkemmin tutkitaan sanoja ”erotao” ja ”proskuneo”, me havaitsemme että ”erotao” on viittaus pyytämiseen, ja ”proskuneo” on viittaus kumartamiseen.

Tottakai me voimme ja saamme pyytää (”erotao”) asioita rukouksessa, mutta ”erotao” ei tarkoita ”rukoilla”, vaan ”pyytää”. Tottakai voimme rukoilla kun kumarramme (”proskuneo”), mutta ”proskuneo” ei tarkoita ”rukoilla”, eikä edes ”kumartaen rukoilla” eikä ”kumartaen palvoa”, vaan pikemminkin ”kumartaa”.

Pahoittelen että toistan itseäni ja tiettyjä alkusanoja tarpeettoman usein ja jopa tylsistymiseen asti. Mutta nyt on todellakin tärkeästä asiasta, etenkin jos uskot rukoilevasi Jeesusta Jumalana.

Raamattu Kansalle-komiteassa on ilmeisesti ymmärretty, että ”erotao” ei tarkoita ”rukoilla”, vaan että se on viittaus pyytämiseen. Ja siksi he ovat kääntäneet tuon sanan pyytämiseksi kahdessa jakeessa, vaikka kirkkoraamatussa 1938  luullaan että kyse on rukoilemisesta. Nuo kaksi jaetta ovat Matt.15:23 ja Luuk.4:38. Heillä ei kuitenkaan riittänyt kanttia kääntää sanaa ”proskuneo” pelkäksi kumartamiseksi, sillä ”pitäähän olla edes jotain todisteita siitä että Jeesusta rukoiltiin, ja että hän siten on myös se sama ainoa Jumala, jonka oma hän on”. Oliko outo väittämä? Niin minustakin. Keksin sen ihan omasta päästäni.

Koska Raamattu Kansalle-käännöskomitean rohkeus tai tahto ei riittänyt kääntää ”proskuneo” pelkäksi kumartamiseksi, heidän oli pakko tehdä seuraavanlaisen typerän sivuhuomautuksen jakeista Matt.28:9,17:

Jakeissa Matt.28:9,17 ’kumartaen palvomaan’ voidaan kääntää myös ’kumartuivat hänen eteensä’ tai ’kumartaen rukoilivat häntä’.

Kirkkokäännöksessä (1938) sana ”proskuneo” on käännetty pelkäksi kumartamiseksi jakeissa Matt.14:33 ja Luuk.24:52, kun taas jakeessa Joh.9:38 se käännetään, ”kumartaen rukoili”. Eli kaksi ensimmäiseksi mainittua jaetta on siltä osin käännetty oikein, mutta Joh.9:38 on käännetty väärin.

KETÄ SINÄ RUKOILET?

Jeesus rukoili ainoastaan Isää, eikä ketään toista. Ja meitäkin hän opetti rukoilemaan (”proseuchomai”) Isää (Matt.6:9-13).

Monet helluntailaiset rukoilevat enemmän Jeesusta kuin Isää, tai yhtä paljon kuin Isää, mutta harvemmin Pyhää Henkeä, vaikka sitäkin esiintyy yhä enenevin määrin. Pyhälle Hengelle rukoilemista esiintyy enemmän nyt kuin aiemmin, koska monet vanhoilliset helluntailaiset ovat kuolleet pois, samalla kun tämä uusi nouseva sukupolvi ottaa vaikutteita uuskarismaatikoilta.

Monet uuskarismaatikot kohdistavat pääosin rukouksensa Pyhälle Hengelle ja Jeesukselle, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Kukaan ei kuitenkaan kohdistanut Raamatussa rukouksia Pyhälle Hengelle. Kukaan ei edes koskaan sanonut mitään Pyhälle Hengelle. Siihen on omat syynsä.

Monet luterilaiset rukoilevat oikeaoppisesti, Isää Jumalaa, Herran Jeesuksen nimessä. Mutta samanaikaisesti heistä monet rukoilevat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Esimerkkinä siitä on ”Herran siunaus” johon on lisätty sanat ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, vaikka niitä ei esiinny lainatussa tekstissä, jakeissa 4.Moos.6:24-26. ”Herran siunaus” on siten epäraamatullinen nykymuodossa. Sellaista rukousmallia ei löydy Raamatusta.

Monet katolilaiset rukoilevat paljon ”neitsyt” Mariaa, mutta myös muitakin kuolleita ”pyhimyksiä”. Sellainen toiminta on nekromantiaa ja on Raamatussa ankarasti kielletty (3.Moos.19:31, 3.Moos.20:6, 3.Moos.20:27, 5.Moos.18:10,11).

Entäs sinä? Ketä sinä rukoilet? Ketä Jeesus pyysi rukoilemaan?

VOIMMEKO ANOA ASIOITA JEESUKSELTA JEESUKSEN NIMESSÄ?

Me saamme anoa (”aiteo”, G154) asioita Jeesuksen nimessä. Siihen hän on antanut luvan (Joh.14:14). Sana ”aiteo” tarkoittaa kirjaimellisesti ”anoa”, mutta se ei tarkoita ”rukoilla”, sillä ”rukoilla”-sana UT:n kreikassa on ”proseuchomai”.

Entäs keneltä voimme anoa asioita Jeesuksen nimessä? Mitä arvelet? Joh.14:14 on käännetty vanhassa kirkkokäännöksessä (1938) seuraavanlaisella tavalla:

”Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.”

Sana ”minulta” on todennäköisesti lisäys, mikä ei kuulu olla oikeanlaisessa käännöksessä. Perustelen nyt miksi uskon noin:

Kun tarkastelemme blueletterbible-sivustosta miten Joh.14:14 on käännetty neljässätoista englanninkielisessä käännöksessä, me havaitsemme että vain kuusi noista käännöksistä on sisällyttänyt sanan ”me”.  Noista kuudesta on kahteen tehty lisähuomatus siitä, että jotkut käsikirjoituksista on jättänyt pois sanan ”me”.  Todellisuudessa ei vain ”jotkut” vaan suurin osa. Ja kuten ehkä huomaat, tuo sana ei esiinny edes Textus Receptuksessa, eikä edes kreikkalaisissa enemmistökirjoituksissa.

Sanan ”minulta” sisällyttäminen tuohon jakeeseen antaa ihmisille sellaisen käsityksen, että voimme anoa asioita Jeesukselta, vaikka Jeesus ei itse opettanut että meidän pitäisi rukoilla häntä. Pikemminkin hän opetti meitä rukoilemaan Isää (Matt.6:6,9, Matt.7:11). Toisaaltaan tuon jakeen käännösmuodolla ei ole todistusarvoa sen puolesta että Jeesusta jossain vaiheessa rukoiltiin, koska jakeessa ei esiiny sana ”rukous” missään muodossa. Ja anoa voi vaikka kyse ei olisi mistään rukouksesta. Olemme mekin, sinä ja minä, anoneet ihmisiltä asioita, ilman että olisimme heitä rukoilleet.

Jää epäselväksi keneltä pitää anoa asioita Jeesuksen nimessä, mikäli jättää pois sanan ”minulta”, jakeesta Joh.14:14. Mutta kun tutkitaan aihepiirin kokonaisilmoitusta UT:sta, havaitsemme että se on Isältä jolta meidän pitää anoa asioita, ja tietenkin Jeesuksen nimessä (Joh.15:16, Joh.16:23-26, Ef.5:20, Kol.3:17). Pääkohdat noissa neljässä jakeessa joihin haluan sinun kiinnittävän erityisen paljon huomioita, ovat nämä:

  1. … mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni…
  2. … jos te anotte jotakin Isältä… Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni… Sinä päivänä te anotte minun nimessäni…
  3. … kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
  4. … kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Todennäköisesti ymmärrät että viljelen noinkin paljon jakeita tahallaan, jotta tietäisit etten ole temmanut käsityksiäni tuulesta? Painele tahtosi mukaan noita harmaaksi väritettyjä jakeita, niin esille pitäisi ponnahtaa kyseinen jae jotta voisit lukea sisällön. Toimii myös PC:llä jos siirtää hiirenosoittimen niiden päälle.

MITÄ JÄÄ JÄLJELLE? KETKÄ RUKOILIVAT JEESUSTA?

Rukoiliko Stefanus kuolinhetkellään Jeesusta, kun näki kivisateessa Jeesuksen seisonneen Isän oikealla puolella? (Matt.7:54-60). Rukoilemisen oikeaan määrittelyyn sisällytän sellaisen vakavamielisen seikan, että kristityt rukoilivat todistetusti Jumalaa, ja että Isä on ainoa totinen Jumala (Joh.17:3, Joh.5:44).

Mielipiteeni on, että Jeesusta ei rukoiltu lainkaan UT:ssa koska en ole löytänyt siitä todisteita. Stefanuksen sanat Jeesukselle eivät olleet mikään rukous:

”Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili (epikaloumenonja sanoi: ”Herra Jeesus, ota minun henkeni!” ” (Apt. 7:59).

Sana ”epikaloumenon”  tulee juurisanasta ”epikaleo”. Se ei tarkoita ”rukoilla”, vaan ”kutsua (nimeltä)” tai ”kutsua (avuksi)”, tai ”vedota (jonkun nimeen)””Epikaleo” esiintyy UT:ssa 30 kertaa 23 eri muodossa.

Kirkkokäännös 1938 kääntää ”epikaloumenon” rukoilemiseksi vain kerran (Apt.7:59). ”Epikaloumenon” on käännetty rukoilemiseksi jakeessa Apt. 7:59 koska suomenkieliset kääntäjät ovat ajatelleet, että Stefanus ei ole voinut kutsua Jeesusta nimeltä, ilman että se olisi ollut rukous; etenkin kun Jeesus oli sillä hetkellä, kääntäjien mielestä, ainoana Jumalana Jumalan oikealla puolella. Mutta siinä se virhe onkin, että se käännettiin rukoilemiseksi, kun oikeampi käännös olisi ollut että hän kutsui Jeesusta. Tuo on helppo todistaa:

Epikaloumenon” esiintyy UT:ssa vain kaksi kertaa. Yksi oli tämä Apt.7:59 jossa se on käännetty rukoilemiseksi. Toisen kerran se esiintyy jakeessa Apt.11:13. Katso tarkasti miten ”epikaloumenon” on siinä käännetty:

”… ja hän kertoi meille, kuinka hän oli nähnyt enkelin seisovan hänen huoneessaan ja sanovan: ’Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan [epikaloumenon] …”.

Rukoiltiinko siinä Pietaria? Ei, vaan siinä häntä kutsutaan. Katsotaan seuraavaksi miten 14 englanninkielistä käännöstä kääntää sanan ”epikaloumenon” jakeessa Apt.7:59. Havaitsemme että se on käännetty rukoilemiseksi vain 5 kertaa. Se on lähes aina käännetty muotoon ”calling upon” tai ”calling out”. Käytännössä meni kuten aikaisemmin kirjoitin, että se tarkoittaa ”kutsua (nimeltä)” tai ”vedota (nimeen)”, mutta ei ”rukoilla”. Ainoa sana joka todistaa asiayhteyksissään että joku rukoili, on edelleen tuo sana proseuchomai kaikkine eri muotoinen. Se on ainoa sana joka on aina käännetty rukoukseksi.

Silloin kun rukoilee, voi kutsua tai vedota johonkin nimeen. Jakeessa Apt.7:59 kutsutaan Jeesusta, tai vedotaan hänen nimeensä, mutta ei rukoilla. Esimerkiksi Paavali ”vetosi” Julius Caesariin (Apt.25:11), ilman että olisi rukoillut häntä. Ja aivan samalla sanalla Stefanus kutsui (nimeltä) Jeesusta. Paavali käytti muotoa ἐπικαλοῦμαι siinä missä Stefanus käytti muotoa ἐπικαλούμενον. Mutta kyse on samasta sanasta sen eri muodoissa. Sen sanan juurisana on ἐπικαλέω (”epikaleo”, G1941).

Ketkä muut mahdollisesti rukoilivat Jeesusta UT:ssa? Ei taida muita olla. Muut kohdat on jo käyty läpi. Joten on myös hyvin epätodennäköistä että edes Stefanus rukoili Jeesusta. Pidän sitä enemmänkin pyyntönä jossa hän kutsui Jeesusta, jotta hän olisi kivittäjilleen armollinen, koska hän tiesi että Jumala oli antanut hänelle vallan tuomita nuo kivittäjät (Joh.5:27).

MIKSI APOSTOLIT EIVÄT RUKOILLEET JUMALAN POIKAA?

He eivät rukoilleet Jumalan Poikaa, koska Jeesus ei opettanut heitä rukoilemaan häntä itseään, vaan Isää (Matt.6:9). He eivät rukoilleet Jumalan Poikaa, koska he olivat juutalaisia, ja juutalaiset ovat aina olleet täysin monoteisteja, paitsi niinä aikoina jolloin heillä oli väliaikaisesti epäjumalia keskuudessaan (2.Moos.32:8, Tuom.2:13,14).

Juutalaiset rukoilivat, ja yhä rukoilevat, vain yhtä Jumalaa (5.Moos.6:4, Mark.12:29). Myös Jeesus oli juutalainen. Hän oli äitinsä puolesta juutalainen. Todistetusti hän oli myös juutalainen uskonsa puolesta, sillä hän siteerasi varsin usein Tanakin kirjoituksia ja piti myös lain.

Jeesuksen uskoon tulleet juutalaiset eivät rukoilleet Jumalan Poikaa, koska siihen aikaan kristityt eivät pitäneet minkäänlaista Jumalaa Jumalan rinnalla. Vai uskallatko kenties väittää, että kuolemaisillaan oleva ”Jumala”, huutaa AINOALLE kuolemattomalle Jumalalle (1.Tim.6:16)”Jumalani, Jumalani”? (Matt.27:46). Onko se uskottavaa, että ainoa kuolematon Jumala sittenkin kuolee, sillä tavoin että joku toinen Jumala joutuu herättämään hänet kuolleesta? Vai etkö usko että Isä on eri olemus kuin Poika? Siinä tapauksessa, jos et sellaiseen usko, pelkään pahoin että olet kieltänyt Isän ja Pojan. Niin tekee myös antikristus. Hän kieltää Isän ja Pojan (1.Joh.2:22). Toisekseen: Jos sanot että he ovat kaksi eri persoona (kolminaisuusopissa on kolme persoonaa), niin miksi siitä huolimatta uskot että he ovat sittenkin samaa olemusta?

Rukous on aina kääntymistä jonkun suuremman puoleen. Jeesuskin kääntyy suurempansa puoleen (1.Kor.11:3, 1.Kor.15:27,28) kun hän yhä harrastaa esirukoustehtäväänsä seurakuntansa puolesta (Room.8:34, Heb.7:25). Entäs miksi Isä ei ole koskaan rukoillut yhtään rukousta, vaikka Jeesus yhä rukoilee? Siksi koska hänellä ei ole siihen tarvetta. Mutta Jeesuksella on tarve yhä rukoilla Isää, koska hän elää Jumalan voimasta, kuten mekin (2.Kor.13:4). Isä ei elä muiden voimasta, vaan itsestään. Jumala on se voima (Matt.26:64, Mark.14:62). Eli Jumala elää itsestään, eikä jonkun toisen olevaisen voimasta.

ONKO VÄÄRIN RUKOILLA JEESUSTA?

Vastauksen antaminen ei ole ongelmatonta, sillä me ihmiset ymmärretään sanoja eri tavalla, ja siten me myös määritellään ne eri tavalla. Aikaisemmin, ennen kuin olin tutkinut aihepiiriä, pidin juttelemiset ja anomiset Jeesukselle rukoilemisena. Mutta jotenkin nyt vain vaikuttaa siltä, että rukoileminen (”proseuchomai”) on sanan varsinaisessa merkityksessä KÄÄNTYMISTÄ JUMALAN PUOLEEN. Kun tutkitaan alkuteksteistä ketä kristityt rukoilivat, niin tulee siihen näkemykseen että he rukoilivat ainoastaan Isää, Jumalaa, mutta ei Jeesusta. Sellaiseen näkemykseen minäkin päädyin.

Koska en usko että Jeesus on se sama ainut Jumala jonka oma hän on Jumalan Poikana, silloin en voi myöskään sanoa että rukoilen häntä. Aikaisemmin kun olin vuosikaudet tietämätön asiasta (isien perinnäissääntöjen takia), minä luulin rukoilleeni Jeesusta, ja jopa sanoin niin tehneeni. Mutta tätä nykyä uskon, että kristittynä voi ainoastaan rukoilla ainoaa Jumalaa (Joh.5:44, Joh.17:3).

Me voimme (ja saamme) jutella Jeesukselle (veljellemme), mutta emme sanan varsinaisessa merkityksessä ”rukoile” häntä (vaikka luulisimme niin). Kristittyjen pitäisi rukoilla ainoastaan Jumalaa. Kristityt eivät syyllisty laittomuuteen (eli syntiin), vaikka juttelevat Jeesukselle koska hän on välimies, ihmisten ja Jumalan välissä:

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus…” (1.Tim. 2:5).

Yläpuolisessa jakeessa ei sanottu, että Jumala on välimiehenä Jumalan ja ihmisten välillä, vaan että ihminen on Jumalan ja ihmisten välillä. Kiinnititkö siihen mitään huomiota?

Sinun kannattaa rukoilla Isää. Sanoihan Jeesus itsekin:

”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile ISÄÄSI, joka on salassa…” (Matt. 6:6).

Hän sanoi myös:

”Rukoilkaa siis te näin: ISÄ meidän, joka olet taivaissa! …” (Matt. 6:9).

LOPPUTIIVISTELMÄ:

  • Sana ”erotau” ei viittaa rukoilemiseen, vaan pyytämiseen. Rukouksessa voi pyytää, mutta ”erotau” ei silti tarkoita ”rukoilla”. Kaikki pyytämiset eivät liity rukoilemiseen vaikka rukouksissa voi myös pyytää.
  • Sana ”proskuneo” ei tarkoita ”kumartaen palvoa” eikä  ”kumartaen rukoilla”, vaan se viittaa kumartamiseen. Rukouksessa voi kumartua, mutta ”proskuneo” ei silti tarkoita ”kumartaen palvoa” tai ”kumartaen rukoilla”, vaan se tarkoittaa ”kumartaa” . Kyse on eräänlaisesta kunnianosoituksesta ihmisiä tai Jumalaa kohtaan.
  • Sana ”epikaleo”, sen monissa eri muodoissa, ei ole itsessään viittaus rukoilemiseen, vaan se tarkoittaa ”kutsua (nimeltä) tai ”vedota (nimeen).
  • Sana ”proseuchomai” on varmasti sellainen sana Raamatussa, joka viittaa rukoilemiseen. Niissä jakeissa missä ollaan luultu ihmisten ”rukoilleen” Jeesusta, niissä jakeissa tuota sanaa ei löydy. Eipä tietenkään.
  • Sana ”entugchano” on myös viittaus rukoilemiseen, mutta lähinnä ”esirukoilemiseen”. Sitäkään sanaa ei käytetty niissä yhteyksissä jossa jotkut kääntäjät luulevat ihmisten rukoilevan Jeesusta.
  •  Oikeaoppiset kristityt rukoilevat ainoastaan Jumalaa, mutta voivat silti jutella Jeesukselle, koska hän on erityisasemassa ”välimiehenä” Jumalan ja ihmisten välillä, ja on kaikkien kristittyjen veli ja Herra (eli pomo).
  • Jeesus opetti rukoilemaan Isää, mutta ei koskaan itseään.
  • Raamatussa ei ole mitään todisteita siitä että Jeesusta olisi rukoiltu. Siihen ymmärrykseen tulee kun rukoukseen liittyviä alkusanoja tutkii käsi sydämellä.
  • On raamatullista rukoilla asioita Isältä Jeesuksen nimessä.
  • On teologisesti väärin sanoa, että ”minäpä rukoilen Jeesusta”. Mutta ei ole väärin sanoa, että ”kerron asioita Jeesukselle” tai ”pyydän Jeesukselta apua”, jne.
  • Jotta olisi teologisesti oikein sanoa, että ”rukoillaan Jeesusta”, niin Jeesuksen täytyy olla Jumala.
  • Miksi kukaan ei rukoillut Jeesusta Raamatussa? Koska hän ei ole Jumala, vaan Jumalan Poika.
  • Jos Jeesus olisi Jumala, kaikki Raamatun kristityt olisivat rukoilleet häntä. Mutta yksikään ihminen ei tehnyt sitä Raamatussa.

 

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*