Onko Pyhä Henki persoona, vai kenties Jumalan vaikuttava voima? Monissa käännöksissä Pyhästä Hengestä puhutaan sanalla "hän", ja tätä pidetään usein todisteena siitä, että Pyhä Henki olisi persoona. Kun asiaa tarkastelee koinee-kreikan kieliopin kautta, tilanne kumminkin osoittautuu paljon monimutkaisemmaksi kuin miltä se ensi silmäyksellä näyttää. Käydään läpi, mitä alkuteksti todellisuudessa sanoo, ja miksi pelkkä pronomini ei riitä todisteeksi kummallekaan kannalle.
Pronominin suku määräytyy sen substantiivin mukaan johon se viittaa
Uuden testamentin koinee-kreikan kielessä on kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Kyseisessä kielessä pronominin suku pitää aina määräytyä sen substantiivin mukaan, johon se viittaa. Jos pronomini viittaa henkeen, joka on neutrinen sana (kreik. "pneuma"), silloin pronominin pitää myös olla neutrinen (ei maskuliininen "hän"). Tämä sama kongruenssisääntö (yhteensopivuussääntö) on pysynyt voimassa läpi koko kreikan kielen, aina klassisesta kreikasta nykykreikkaan saakka. Sitä ei voi noin vain ohittaa, sillä se on merkittävä asia huomioida.
"Hän"-käännös ei ole todiste persoonallisuudesta
Suomenkielisissä raamatunkäännöksissä edellä mainittua kielioppisääntöä ei ole aina noudatettu Pyhän Hengen kohdalla, vaan käännösvalinnaksi on usein valittu persoonapronomini "hän". Jos pronominin korrelaattina on neutri pneuma, tällainen käännös ei seuraa kreikan kieliopillista sukua, vaan heijastaa tulkinnallista ratkaisua.
Eli:
"Pneuma"-sanan suku määrää minkä sukuista pronominia siitä pitää käyttää. Kieliopillisesti ne pitää olla samaa sukua. Koska "pneuma" on neutrinen substantiivi, silloin siitä käytetty pronomini pitää myös olla neutrinen. Englanninkielisissä käännöksissä sopivin muoto Pyhästä Hengestä olisi "it" ja suomenkielisissä käännöksissä "se".
Tämä argumenttini on kieliopillisesta näkökulmasta täysin pätevä. Sellaisenaan se ei vielä ratkaise kysymystä siitä, onko Pyhä Henki persoona, koska kieliopillinen normi ei itsessään ota kantaa siihen, onko "henki" persoona vai ei. Tarkoitukseni on ennen kaikkea vastustaa ajatusta, että "hän"-sanan käyttö Pyhästä Hengestä olisi itsessään todiste sen puolesta, että Pyhä Henki on persoona.
Lars Aejmelaeus toteaa kielioppikirjassaan:
"Subjektina oleva pronomini mukautuu suvultaan ja luvultaan sen pääsanan mukaan, johon se viittaa." (Uuden testamentin kreikan kielioppi, s. 120, § 93)
Parakletos-argumentti ei todista että Pyhä Henki on persoona
Uuden testamentin alkuteksti ei koskaan käytä maskuliinista persoonapronominia suoraan Pyhästä Hengestä. Sen sijaan se viittaa epäsuorasti Pyhään Henkeen kertomalla yhden sen monista tehtävistä, joka on olla uskovien "puolustaja", eli "parakletos". Kreikan "parakletos" tarkoittaa "puolustajaa" ja "asianajajaa". Sen kohdalla on lupa käyttää pronominia "hän", koska se on maskuliininen sana. Sitä on turha kiistää.
Koska argumentti Pyhän Hengen persoonallisuudesta on heikko pelkän pronominin perusteella, trinitaarit vetoavat usein juuri siihen kohtaan, jossa Jeesus lupaa lähettää kyseisen "puolustajan". Mutta sekään ei sanana todista, että Pyhä Henki on persoona, vaikka se onkin maskuliininen substantiivi. Argumentti on heikko, koska substantiivin kieliopillinen suku ei koskaan itsessään kerro, viittaako sana elottomaan asiaan vai elolliseen persoonaan. Sanojen sukujen tarkoitus on pikemminkin helpottaa lauseiden rakenteen ymmärtämistä ja selkeyttää pronominiviittauksia. Sukujen tarkoitus ei ole kuvata viittauskohteen luonnetta tai persoonallisuutta. Kyse on puhtaasti kielen rakenteellisesta ominaisuudesta, jossa määritellään esimerkiksi mikä sana viittaa mihinkin sanaan.
Johanneksen evankeliumin luvuissa 14–16 Jeesus puhuu 'Parakletoksesta' (kreik. parakletos), joka tarkoittaa 'puolustajaa' tai 'asianajajaa'. Siinä yhteydessä maskuliininen pronomini ekeinos ('hän') seuraa kieliopillisesti oikein parakletos-sanan sukua, joka on maskuliini, eikä pneuma-sanan sukua, joka on neutri. Kyse on siis tavallisesta kongruenssisäännön noudattamisesta.
Esimerkkejä siitä että sanojen suku ei todista persoonallisuutta
On perusteetonta väittää, että sanan kieliopillinen suku osoittaisi, onko kyseessä persoona. Uudessa testamentissa on tästä lukuisia esimerkkejä. Otan tähän vain muutaman, sillä ne riittävät osoittamaan, kuinka epäloogista on päätellä persoonallisuus pelkän sanan suvun perusteella.
Maskuliiniset sanat:
Sanan "thanatos" merkitys on "kuolema". Se on maskuliininen sana, mutta kuolema ei ole persoona eikä mies. Samoin "nomos" ("laki") ja "artos" ("leipä") ovat maskuliinisia sanoja, vaikka kumpikaan ei ole persoona.
Feminiiniset sanat:
"Aletheia" tarkoittaa "totuus". Se on naissukuinen sana, mutta totuus ei ole persoona eikä nainen. "Sophia" ("viisaus") ja "hamartia" ("synti") ovat samoin naissukuisia sanoja, mutta kumpikaan ei ole persoona eikä nainen. Roomalaiskirjeen 6. luvussa synnistä puhutaan ikään kuin se hallitsisi ihmistä. Silti kukaan ei päättele pelkän kieliopin perusteella, että synti olisi kirjaimellinen persoona. Tämä havainnollistaa, miksi myöskään Pyhän Hengen persoonallisuutta ei voi todistaa pelkästään sillä, että Hengen sanotaan opettavan tai toimivan.
Neutriset sanat:
"Paidion" tarkoittaa "lapsi". Se on neutrinen sana, vaikka lapsi on todellisuudessa elävä persoona. "Daimonion" tarkoittaa "demoni". Sekin on neutrinen sana, vaikka Raamatussa demonit kuvataan älyllisiksi olennoiksi, joilla on tahto ja jotka voivat puhua. "Therion" tarkoittaa "peto". Sekin on neutrinen sana, mutta Ilmestyskirjassa siihen viitataan älyllisenä ja tietoisesti toimivana hahmona, joka pettää ja johtaa ihmisiä harhaan, vaikka itse sana on kieliopillisesti neutri. Tulkinta pedosta voi olla symbolinen, jolloin se ei välttämättä ole yksittäinen persoona, vaan kuvakielessä laajempi poliittinen valta tai antikristillinen uskonnollinen järjestelmä.
Jeesuksen oma esimerkki: Tuuli joka "tahtoo"
Jeesus itse käytti samankaltaista kielikuvaa puhuessaan Nikodeemukselle:
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." (Joh. 3:8, KR38)
Tässä jakeessa kreikan sana "tuuli" on sama sana kuin "henki" eli pneuma. Silti tuulesta sanotaan, että se "tahtoo", vaikka tuuli ei ole persoona. Kyse on kuvaannollisesta ilmauksesta, jossa elottomalle luonnonilmiölle annetaan toimijan kaltainen piirre. Tämä tukee ajatusta, että myös Pyhästä Hengestä käytetty toiminnallinen kieli ei yksinään vielä todista persoonallisuutta.
Voima eikä persoona
Samaan suuntaan viittaa Jeesuksen lupaus opetuslapsilleen ennen taivaaseenastumistaan:
"...vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin [oikeammin "teidän yllenne"], niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (Apt. 1:8, KR38)
Jeesus ei sanonut opetuslasten saavan "persoonan", vaan voiman. Tämä on linjassa sen ajatuksen kanssa, että Pyhä Henki kuvataan Raamatussa usein Jumalan vaikuttavana voimana, eikä erillisenä itsenäisenä persoonana, kolmiyhteisen jumaluuden sisällä.
Juutalaisuudessa ei yleisesti nähdä Pyhää Henkeä persoonana lainkaan, vaan Jumalan vaikuttavana voimana.
Jeesus oli juudealainen, ja myöhemmässä kielenkäytössä häntä kutsutaan myös juutalaiseksi. Tässä yhteydessä tärkeintä on kuitenkin se, että Jeesuksen oma uskonnollinen ja kielellinen tausta oli juutalainen, eikä varhainen juutalainen ajattelu yleensä käsitellyt Pyhää Henkeä erillisenä persoonana samalla tavalla kuin myöhempi kolminaisuusoppi.
Mikä on pneuma-sanan kieliopillinen pronomini?
Kreikassa ei ole erillistä sanaa "hän" ja "se" niin kuin suomessa, vaan sama pronomini "autos" taipuu substantiivin suvun mukaan. Neutrinen sana "pneuma" vaatii neutripronominin "auto", joka kääntyy suomeksi luontevimmin sanalla "se" tai "sitä".
Johannes 14:17 (totuuden Henki)
Tämä näkyy jakeessa Joh. 14:17, jossa auto esiintyy kahdesti viitattaessa totuuden Henkeen. Vuoden 1938 kirkkoraamattu kääntää jakeen kuitenkin näin:
"totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva" (KR38 - Joh. 14:17).
Tuo on varsin dynaaminen käännösvalinta. KR38-käännöksessä alkutekstin kaksi neutrista auto-pronominia ('se/sitä') on käännetty neljäksi maskuliiniseksi muodoksi ('häntä', 'häntä', 'hänet', 'hän'). Käännös siis sekä kaksinkertaistaa pronominiviittausten määrän ja myös vaihtaa niiden suvun neutrista maskuliiniseksi – mikä voimakkaasti korostaa Pyhän Hengen persoonallisuutta tavalla johon alkuteksti ei velvoita.
Jakeesta Joh. 14:17 voisi tehdä paljon paremmankin käännöksen, joka ei korostaisi liikaa "totuuden Hengen" persoonallisuutta. Tässä on esimerkillisen hyvä käännös, joka seuraa alkutekstin neutria ja kielioppia tarkasti:
"...totuuden henkeä, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe sitä eikä tunne sitä; mutta te tunnette sen, sillä se pysyy teidän luonanne ja on teissä oleva."
Johannes 16:13–15 ja KR38:n "hän"-käännös
13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Tässäkin KR38-käännös on vaihtanut alkutekstin neutrit pronominit maskuliinisiksi. Jos suomen kielessä toistaa liian usein sanaa "se", tekstistä voi tulla kömpelöä, ja siksi kääntäminen on tässä kohdassa haastavaa. Kieliopillisesti tarkka käännös edellyttää siitä huolimatta "se"-muotoa totuuden Hengestä.
Tässä on parempi käännös noista kolmesta jakeesta:
13. Mutta kun se tulee, totuuden henki, johdattaa se teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä se puhuu, ei ole siltä itseltään; vaan minkä se kuulee, sen se puhuu, ja tulevaiset se teille julistaa.
14. Se on minut kirkastava, sillä se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Jotkut vetoavat siihen, että Joh. 16:13–14:ssa ekeinos on maskuliinissa, ja siitä syystä "hän"-käännös olisi perusteltu. Jos pronominin korrelaatiksi ymmärretään "totuuden Henki" eli pneuma, maskuliini ei seuraa pneuma-sanan neutria sukua. Jos taas korrelaatiksi ymmärretään aiemmin mainittu parakletos, maskuliini selittyy kieliopillisesti parakletos-sanan suvulla. Kummassakaan tapauksessa maskuliininen pronomini ei yksin todista Pyhän Hengen persoonallisuutta.
Room. 8:16
Room. 8:16 taas on esimerkki oikeasta käännöksestä: "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia" (KR38). Tässä kreikan "auto to pneuma" on käännetty johdonmukaisesti "itse", ei "hän itse".
Parakleetti-jakeissa (Joh. 14:26; 15:26; 16:13-14) pronomini ekeinos esiintyy sen sijaan maskuliinina, mutta se selittyy sillä, että se noudattaa sanaa "Puolustaja" (parakletos), ei Hengen omaa sukua.
Kieliopillisesti johdonmukainen käännös käyttäisi Pyhästä Hengestä pronominia "se", ei "hän".
Wallacen oma käännös käyttää neutria vastaavaa muotoa
Tunnettu Uuden testamentin kreikan tutkija ja syntaksin asiantuntija Daniel B. Wallace, joka itse on trinitaari, myöntää avoimesti, että maskuliinisen pronominin käyttö jakeissa Joh. 16:13–14 perustuu pelkkään oletukseen, ei kieliopilliseen tosiasiaan. Hän toteaa alaviitteessä:
"Tämä näkemys on erityisen suosittu teologien keskuudessa, ja siitä tulee usein heidän ainoa perusteensa argumentoida Pyhän Hengen persoonaluonteen puolesta."
Wallace myös tarjoaa oman käännöksensä Joh. 16:13–14:sta. Englanniksi se kuuluu näin:
"However, when that one has come, even the Spirit of the truth, it will lead you into all truth because it shall not speak from itself, but whatever it shall hear it shall speak. And it shall disclose to you the things to come. That one shall glorify Me because it shall disclose to you the things that it receives from Me."
Suomennettuna mahdollisimman kirjaimellisesti:
"Kuitenkin, kun se on tullut, nimittäin totuuden Henki, se johdattaa teidät kaikkeen totuuteen, koska se ei puhu itsestään, vaan mitä se kuulee, sen se puhuu. Ja se ilmoittaa teille tulevat asiat. Se kirkastaa minut, koska se ilmoittaa teille sen, minkä se saa minulta."
(Daniel B. Wallace, Greek Grammar Beyond the Basics, Zondervan, 1996, s. 331–332, alaviitteet 42–43. Lainattu teoksesta: https://www.cbcg.org/booklets/is-god-a-trinity/exegesis-for-the-translation-of-the-phrase-the-holy-spirit-as-antecedent-in-john-14-15-and-16.html)
Huomasithan, että Wallacen oma käännös käyttää sanaa "se", eikä "hän"? Se tulee suoraan trinitaarisen kreikan huippuasiantuntijan kynästä.
Miksi valtaosa käännöksistä käyttää silti sanaa "he"?
Bible Hubin rinnakkaiskäännösten perusteella Joh. 16:13:ssa vain ”A Faithful Version” käyttää neutria vastaavaa pronominia "it", kun taas muut 45 vertailussa olevaa englanninkielistä käännöstä käyttävät persoonapronominia "he". Tämä on merkittävä havainto, koska se osoittaa, että valtaosa käännöskomiteoista käyttää virheellistä "he"-muotoa, vaikka se on kreikan kieliopin vastainen ratkaisu. Miksi ne seuraavat käännöstradition ja teologisen tulkinnan ohjaamaa valintaa eivätkä sitä, mitä kreikan kielioppi sanoo? Miksi niin moni käännös valitsee persoonapronominin kohtaan, jossa neutrinen "pneuma" antaisi kieliopillisesti luontevamman perusteen neutria vastaavalle muodolle?
Mistä voin olla varma, että kreikan kielioppi ei hyväksy "hän"-sanaa neutriselle sanalle "pneuma" ("henki")?
Rehellinen vastaus: Perussääntö itsessään ("pronomini noudattaa korrelaattinsa sukua") ei ole mikään kiistanalainen tai harvinainen väite, joka vaatisi yhtä tiettyä lähdettä. Se on koinee-kreikan ja nykykreikan kieliopin peruskurssitason sääntö, joka toistuu identtisenä käytännössä jokaisessa kreikan kielioppikirjassa, alkeisoppikirjoista (esim. Mounce, Basics of Biblical Greek) aina laajoihin viitekielioppeihin (Robertson, Wallace, BDF). Tämä on vakiintunutta kielioppitietoa, eikä se perustu yhteen lähteeseen, vaan laajasti ja identtisesti toistuvaan konsensukseen alan oppikirjoissa.
"Vähintään kahden tai kolmen todistajan nojalla"
1. Exegetical Tools, Greek Primer (vapaasti saatavilla: exegeticaltools.com)
"A pronoun always agrees with its antecedent in gender and number, but its case may differ depending on its function in the sentence."
Sama suomeksi:
"Pronomini noudattaa aina korrelaattinsa sukua ja lukua, mutta sen sija voi vaihdella riippuen sen tehtävästä lauseessa."
Sama lähde antaa myös autos-pronominin täydellisen taivutustaulukon, josta näkyy, että auto on pronominin virallinen neutrimuoto (nominatiivi ja akkusatiivi yksikössä).
2. William D. Mounce, Basics of Biblical Greek, virallinen vastausavain (doxa.billmounce.com)
"Number and gender are determined by the number and gender of the antecedent of the personal pronoun."
Sama suomeksi:
"Pronominin luku ja suku määräytyvät korrelaattinsa luvun ja suvun mukaan."
Ja edelleen, suoraan tästä samasta lähteestä, käännös juuri tälle muodolle:
"αὐτό, Nominative or Accusative Singular Neuter, αὐτός, it, same, itself."
3. Bible Hub, Joh. 14:17:n interlineaari ja Strong's-sanakirja (biblehub.com)
Jakeen molemmat esiintymät ovat tagattu morfologiakoodilla "PPro-AN3S", eli
"Personal Pronoun – Accusative Neuter, 3rd Person Singular".
Sama suomeksi:
"Persoonapronomini – akkusatiivi, neutri, yksikön 3. persoona".
Sanan yleinen sanakirjamerkintä (Strong's 846) listaa käännösvaihtoehdoiksi mm. "he, she, it, they, them".
Suomeksi: "se, sama, itse".
Näistä kolmesta täysin riippumattomasta, vapaasti tarkistettavasta lähteestä yksikään ei anna sanalle "auto" (pneuma-sanan pronomini) käännösvaihtoehdoksi "hän", vaan jokainen niistä osoittaa saman asian, että kieliopillisesti oikea käännös on "se".
Yhteenveto
Kreikan kielioppi ei tue väitettä, että Pyhä Henki olisi persoona pelkän pronominin "hän" tai substantiivin "Puolustaja" suvun perusteella. Sanan kieliopillinen suku ei itsessään kerro, onko viittauskohde persoona vai ei. Tämä näkyy sekä maskuliinisissa, feminiinisissä että neutrisissa esimerkeissä: kuolema ei ole mies siksi, että thanatos on maskuliininen sana, eikä lapsi lakkaa olemasta persoona siksi, että paidion on neutrinen sana.
Samalla tavalla myöskään Pyhän Hengen persoonallisuutta ei voida todistaa pelkän käännösratkaisun perusteella. "Hän"-sana voi heijastaa kääntäjän teologista tulkintaa tai uskomusta, mutta se ei ole kreikan kieliopin antama todiste Pyhän Hengen persoonallisuudesta. Jos Pyhän Hengen persoonallisuutta halutaan puolustaa, se on tehtävä muilla perusteilla kuin sillä, että suomenkielinen käännös käyttää siitä sanaa "hän". "Hän"-käännös ei siis ole kieliopin johtopäätös, vaan teologinen valinta.
Tästä syystä perustelen muissa artikkeleissa laajemmin, miksi en usko, että Pyhä Henki on persoona. Lue myös:
Kommentoi