Harhaoppi: ”Pyhä Henki on persoona”

Pyhä Henki ei ole persoona
Jumalan Pyhä Henki ei ole persoona, vaan Jumalan voima toiminnassa.

Nyt olisi korkea aika luopua harhaopeista liittyen Pyhään Henkeen. Itsekin uskoin aikoinaan vuosikymmeniä että Pyhä Henki on persoona. Mutta se johtui siitä, että vain kuuntelin mitä muut opettivat, mutta en itse tutkinut aihepiiriä, ainakaan kovin syvällisesti. Olin tuossa opissa pintaliitäjänä siinä missä muutkin pintaliitäjät. Nyt pitkien ja antaumuksellisten tutkimuksien jälkeen suhtautumiseni noihin opetuksiin on muuttunut. Jumala avasi silmäni näkemään totuuden, liittyen tuohon asiaan, erityisesti sen takia että rukoilin usein, ”Jumala, näytä minulle totuus”.  Toki olen vielä keskeneräinen, siinä missä muutkin, mutta en voi yksinkertaisesti sanottuna enää sietää harhaopetuksia Pyhästä Hengestä ja kolminaisuudesta. Tai oikeasti siedän niitä, mutta se tuottaa sisäistä tuskaa kuunnella pastoreiden ja pappien harhaopetuksia Pyhästä Hengestä.

Raamatun ulkopuolisia oppeja pitäisi aina tulkita kriittisesti ja arvostelevasti. Jos väitetyt opit kestävät puolueettoman tutkiskelun ja kyseenalaistamisen, alkutekstejä tarkastelemalla (eikä ainoastaan niistä tehtyjä huonoja käännöksiä), silloin ne saattavat olla Jumalasta. Mutta jos opit eivät kestä puolueetonta kyseenalaistamista, ne ovat silloin ihmisten oppeja eikä Jumalalta tulleita, ja silloin ne pitäisi hyljätä roskana. Koetelkaa kaikki opit, ovatko ne Jumalasta.

Jotta sanat ”Pyhä Henki” ei toistuisi liian usein artikkelissa, niin teenkin nyt sillä tavalla, että silloin tällöin lyhennän nuo sanat muotoon ”PH”.

Kukaan ei uskonut alkuseurakunnassa että Pyhä Henki on persoona

Kristinuskoon on vuosisatojen aikana pesiytynyt sellainen näkemys, että Pyhä Henki on persoona ja Jumala. Alkuseurakunnassa kukaan ei uskonut sellaiseen, eikä kukaan edes julistanut tuollaisia näkemyksiä. Asia on helppo todistaa Raamatusta. Sitä asiaa ei kannata jättää huomioimatta. Varsinkaan jos on pappi tai pastori, ja on opettamassa seurakuntalaisia aihepiiristä.

Mikäli olet halukas ja kykeneväinen, olisi tietenkin hyvä jos antaisit itsellesi aikaa lukea KAIKKI KOHDAT Raamatusta missä puhutaan Pyhästä Hengestä, käyttämällä hakusanatoimintoja netin digitaalisissa versioissa. Silloin tulet huomaamaan, ettei alkuseurakunta koskaan väittänyt Pyhän Hengen olevan persoona, saatikka Jumala. Tulet myös huomaamaan, ettei kukaan edes puhunut PH:lle, saatikka rukoillut PH:lle. Mutta toisin tekevät tämän päivän monet harhautetut kristityt.

Valtaosa nykyajan kristityistä ovat harhautettuja uskomaan valheita opettajiensa kautta. Jopa lukematon määrä pastoreita ja pappeja. Harhojensa puolustukseksi saattaisivat hyvinkin sanoa, että nyt eletään Pyhän Hengen aikakautta. Mutta niinhän tuo sama aikakausi oli jo olemassa Apostolien Teoissa, koska Hengen vuodatus tapahtui sen alussa. Ja siitäkin huolimatta, kukaan ei ylistänyt, palvonut tai rukoillut Pyhää Henkeä Apostolien Teoissa. Oletko pannut merkille? Raamatun aikaiset juutalaiset eivät pitäneet Pyhää Henkeä minkäänlaisena persoonana, eivätkä tee sitä tänäkään päivänä. Toki asiassa löytyy muutamia harvoja poikkeuksia, kuten monissa muissakin asioissa. Mutta yleisesti ottaen, juutalaiset eivät usko että PH on persoona.

Milloin Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä tehtiin Jumalia?

Jeesuksesta tehtiin Jumala Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Sen sijaan Pyhästä Hengestä (Jumalan voimavaikutuksesta) leivottiin Jumala vasta muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 381 Konstantinopoliksen kirkolliskokouksessa. Nämä kokoontumiset olivat saatanalle riemuvoitto, sillä sitä kautta kristinuskoon pesiytyi vääristynyt näkemys ainoasta Jumalasta, jossa hän ei enää olekaan yksi, vaan peräti kolme (5.Moos.6:4, Mark.12:29).

Jumalasta tuli vain kolmen persoonan käsite jossa HÄN menetti oman identiteettinsä kristikunnan opetuksissa

Uusien oppien mukana meidän ainoa Jumala muuttui pelkäksi kolmen persoonan käsitteeksi, ja siten hän menetti oman identiteettinsä. Hän ei ollut enää ”hän” vaan ”he”, monikkomuodossa. Yhtäkkiä alettiin kristinuskossa tehdä kompromisseja ja polkemaan maan rakoon kaikkein pyhintä käskyä, sitä ensimmäistä käskyä, mikä kertoo että Jumalamme on yksi (5.Moos.6:4, Mark.12:29) ja että häntä tulisi rakastaa yli kaiken, ja lähimmäisiä niin kuin itseään (Mark.12:30,31).

Tämä riemuvoitto oli tietenkin saatanalle vain näennäinen, sillä Jumala kyllä tiesi mitä hän teki, kun hän salli väkevän eksytyksen tulla seurakunnan keskelle (2.Tess.2:11,12). Jumala salli tuon eksytyksen tulla, jotta hän pystyisi näyttämään toteen uskoville, ketkä heistä ovat arvollisia ja ketkä eivät. Hän halusi vain näyttää toteen pintaliitäjille, etteivät he oikeasti rakasta häntä koko sydämestään, kun eivät osanneet edes kunnioittaa ensimmäistä käskyä, uskomalla ja julistamalla, että Jumala on ainoastaan yksi, ja että hän siten on myös suvereeninen ja yläpuolella kaikkien, jopa yläpuolella Kristuksen (1.Kor.15:27-28).

Jehovan todistajat ja juutalaiset ovat jossain mielessä meitä kristittyjä fiksumpia

Ikävä kyllä, on pakko todeta, että Jehovan todistajat, juutalaiset ja jopa muslimit, he ovat ymmärtäneet tuon asian meitä paremmin, että Jumala on vain yksi, ja että on olemassa vain yksi totinen Jumala. He opettavat että hän, ainoa Jumala, on ainoastaan yksi, eikä suinkaan kolme. Siksi koko kolminaisuusoppi on heidän mielestään täyttä hullutusta (kuten minullekin tätä nykyään). Jeesuskin oli sitä mieltä, että Jumala on vain yksi. Hänkin piti sitä kaikkein tärkeimpänä käskynä, omien sanojensa mukaan (Mark.12:29). Ja sitten kristityt vielä ihmettelevät, miten juutalaisia ja muslimeja on niin vaikea voittaa Jeesuksen seuraajiksi? Siihen on omat syynsä. Yleensä enemmän kun vain yksi syy. Mutta tärkein noista syistä on kolminaisuusoppi. Sekä juutalaiset että Jehovan todistajat ovat oikeassa siinä, kun väittävät pyhän hengen olevan Jumalan voimavaikutus.

Miksi lähes kaikki kristityt uskovat että Pyhä Henki on persoona?

Siihen löytyy ainakin neljä syytä:

1) Uskotaan kirkon traditioihin ja sen toistuviin samanlaisiin sanontoihin joita toistetaan vuodesta toiseen kunnes ne muuttuvat ”tosiasioiksi”.

Ennemmin pitäisi uskoa Jumalan sanaan, eikä esim. Athanasiuksen uskontunnustukseen, josta ainakin yksi kolmasosa on tappavaa rotanmyrkkyä. Meillä ei ole tarvetta kyhäillä uusia oppeja, irrottamalla jakeita asiayhteyksistään ja aihepiirin kokonaisilmoituksesta. Uskaltakaa hyvät kristityt ajatella ja tutkia Raamattua itsenäisesti. Enkä tarkoita pelkästään lukemista, vaan ensisijaisesti sen syvällistä tutkimista aihepiireittäin. Asennoitukaa kaikkiin tulkintoihin siten, että mikäli ne eivät kestä kriittistä tarkastelua, ne eivät voi olla Jumalasta lähtöisin. Antakaa jalkojenne lamppuna olla Jumalan sana ja kompassina Pyhä Henki. Silloin te ette enää eksy välinpitämättömien ja laiskojen pintaliitäjien tavoin. Haluan olla Jumalalle kokosydäminen. Uskon että sinäkin tahdot sitä, ja että tavoittelet sitä ainakin jossain muodossa.

2) Pyhä Henki on kirjoitettu isolla P:llä ja isolla H:lla, jolloin syntyy vaikutelma että kyse olisi persoonasta.

VT:n heprealaiset alkutekstit ei kirjoitettu isoilla tai pienillä kirjaimilla, vaan kaikki kirjoitettiin samalla tavalla. Niin ikään UT:n kreikankieliset alkutekstit oli kaikki kirjoitettu ainoastaan isoilla kirjaimilla. Minuskelit tuli käyttöön vasta vuosisatoja myöhemmin. Tällöin ymmärrämme että sanojen ulkomuodot (”Pyhä Henki/pyhä henki”, tai ”Jumala/jumala”, tai ”Jumalan Poika/jumalan poika”) ovat saaneet ulkoasunsa käännöksiin, jälkeenpäin, ennalta määrättyjen olettamuksien ja tulkintojen kautta. Asiassa on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvät puolet ovat siinä, että tekstin lukeminen on helpompaa ja että saadaan erotettua toisistaan ainoan Jumalan (isolla J:llä) ja epäjumalat (”jumalat” pienellä j:llä). Huonot puolet sen sijaan ovat ne, että sana ”Jumala” on kirjoitettu muutaman kerran liian usein isolla J:llä. Niin ikään, sana ”Henki” on myöskin kirjoitettu muutaman kerran isolla H-kirjaimella, vaikka kyse on ollut ihmisen omasta hengestä, tai jostain voimavaikutuksesta.

3) Raamattu personoi Pyhän Hengen antamalla sille persoonallisia piirteitä.

Personifikaatioiden kautta se voi tehdä erilaisia asioita joita ihmisetkin voivat tehdä. Tässä muutama esimerkki:

Pyhä Henki voi sanoa asioita (Apt.21:11), tulla murheelliseksi (Ef.4:30), opettaa ja muistuttaa Jeesuksen sanoista (Joh.14:26), johdattaa (Joh.16:13), sekä  tahtoo asioita (1.Kor.12:11). Lisäksi uskotellaan että ”(Pyhä) Henki rukoilee” (Room.8:26,27), kuten minäkin aikoinaan uskottelin itselleni. Tutkimisen jälkeen minulle selvisi, että se on meidän oma henkemme joka rukoilee, ja että ”Henki” on aiheettomasti kirjoitettu isolla H:lla, mikä omalta osaltaan eksyttää ihmisiä luulemaan että Pyhä Henki rukoilee, vaikka se onkin meidän oma henkemme joka rukoilee Pyhän Hengen johdatuksessa (Room.8:26, 1.Kor.14:14). Näin erityisesti silloin kun rukoilemme ”kielillä” (Apt.2:4).

Personointia silloin kun ei ole lainkaan kyse persoonasta

Se, että jollakin asialla on persoonallisia piirteitä, ei tietenkään aina tarkoita että se joku on persoona. Personointi ei välttämättä ole lainkaan todistus siitä, että kyse on jostakin persoonasta. Ja tässä annan asiasta useita esimerkkejä:

Sanoo:

Pyhä Henki (Jumalan voimavaikutus) voi sanoa asioita (Apt.21:11, Apt.20:23), mutta niin myös kirjoitettu sana, esim. ”Raamattu sanoo…”. Lisäksi on olemassa yhteisöjä jotka kutsuvat itseään nimellä ”Raamattu puhuu” (rekisteröityjä yhdistyksiä). Kirjoituksilla ja ajatuksilla on sanoma/viesti, ja siksi omat ajatuksemme voivat sekä sanoa, että viestittää meille asioita ilman että ne ovat persoonia. On myös olemassa sanonta ”Olosuhteet puhuvat karua kieltä”. Mutta ei se tee olosuhteista persoonia.

Tulee murheelliseksi:

Pyhän Henki voi tosin tulla ”murheelliseksi” (Ef.4:30). Mutta sen murheellisuus on lähinnä kuvaus siitä, että Jumalan voimavaikutus ei pääse toimimaan tietyissä paikoissa, koska syntiä tehdään tahallisesti ja ei tahdota tehdä niistä mielenmuutosta (parannusta). Ja tämän asian vahvistaa asiayhteys, mistä Ef.4:30 on reväisty irti. Sen konteksti nimenomaan kertoo meille erilaisista synneistä jotka voivat estää Pyhän Hengen toiminnan keskellämme. Jokainen voi myös halutessaan ymmärtää sen tosiasian, että myös persoonattomat asiat voivat myös murehtia: Esimerkisi ”maa murehtii” (Hoos.4:3), ja Siionin portit valittavat ja jopa vaikeroivat (Jes.3:26). Aurinkoa ja kuuta pyydetään ylistämään Jumalaa (Ps.148:3). Rakkaus uskoo, toivoo ja kärsii (1.Kor.13:7). Lisäksi aurinko häpeää (Jes.24:23). Kyse onkin kielikuvista. Kun ihmiset omalla epäuskollaan tai synneillään estävät Pyhän Hengen toimintaa, se tarkoittaa että Pyhä Henki ei pääse toimimaan heissä, eikä suinkaan sitä että se kirjaimellisesti murehtii.

Opettaa ja muistuttaa:

Pyhä Henki opettaa meitä (Joh.14:26), mutta niin myös olosuhteet, muistot ja kokemukset. Elämä itsessään, sekä hyvät ja pahat voimavaikutukset opettavat ja muistuttavat meille monia eri asioita. Myös ennustukset opettavat meitä, jonka huomaamme yleensä vasta jälkeenpäin opetukseksi, positiivisten tai negatiivisten muistojen kautta. Myös Jumalan voimavaikutus opettaa meitä, ja se muistuttaa meitä kaikesta siitä mitä Jeesus on sanonut, mikäli olemme Jeesuksen opetuslapsia. Myös Raamattu opettaa ja muistuttaa meitä, vaikka ei ole persoona. Se muistuttaa meitä, koska siinä olevissa sanoissa on ”henki ja elämä” (Joh.6:63). Eivät ne Jeesuksen sanat (Raamatussa) ole Pyhä Henki, vaikka Jumalan voimavaikutus toimii niiden kautta.

Johdattaa:

Pyhä Henki on lähtöisin Isästä, Jumalasta, ja on siten voimana edustaa Jumalaa ja hänen tekemisiään, koska se liikkuu siellä missä Jumala haluaa tehdä jotakin. Jumalan voima edustaa aina Jumalaa. Mutta Jumalan voima ei edusta itseään. Toisin sanoen: Kaikki mitä Pyhä Henki ”tekee”, ”ajattelee” ja ”sanoo”, on viittauksena siihen mitä Jumala tekee, ajattelee ja sanoo. Joku kysyi minulta joskus miten persoonaton voima voi ”johdattaa”. Siihen on helppo vastata. ”Johdattaa”-sanan synonyymejä ovat mm. ”ohjata” ja ”viedä”. Miten purjeisiin puhaltava tuuli ohjaa ja vie purjeveneen satamaan? Sitä voi jokainen hengellisen herätyksen keskellä oleva uskovainen kysyä itseltään; etenkin jos ovat joskus sanoneet, että ”täällä puhaltaa Jumalan tuulet”.

Tahtoo:

Annan pari esimerkkiä missä tahtoja ei ole persoona. Sanonta ”uni tahtoo tulla” ei ole viittaus siihen että uni on persoona, vaan se on viittaus siihen, että jokin asia aiheuttaa uneliaisuutta. Sanonta ”kylmässä sormet tahtovat kangistua” ei ole viittaus siihen että ”nakit” tahtovat jotakin. Vaan se on viittaus siihen, että niillä on taipumusta kangistua kovassa pakkasessa. Kun 1.Kor.12:11 kertoo että Henki/henki jakaa armolahjoja ”tahtonsa mukaan”, kyse ei tietenkään ole Hengen omasta tahdosta, vaan Jumalan tahdosta (koska Jumala käyttää voimaansa tahtonsa mukaan). Päällisin puolin toki näyttää siltä, että kyse olisi siitä, että Pyhällä Hengellä olisi oma tahto. Mutta kyse olikin jälleen kerran kielikuvasta, jolla kirjoittaja yrittää ilmaista että Jumala käyttää Henkeään tahtonsa mukaan. Jeesus valottaa tätä asiaa erinomaisen hyvin Nikodeemuksen kanssa käymässä keskustelussa:

”TUULI PUHALTAA, MISSÄ TAHTOO, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt”. (Joh. 3:8)

Tuossa jakeessa sana ”tuuli” tulee kreikankielen sanasta ”pneuma” (G4151). Se on sama sana mikä käytetään sanoissa ”Pyhä Henki”, jossa ”henki” on ”pneuma”. Onko siis tuulikin persoona, koska se tahtoo? Eipä tietenkään. Ja silti hän vertasi Pyhää Henkeä tuuleen.

Joidenkin ihmisten mielestä on kovin merkillistä, että Jeesus vertaa Pyhää Henkeä tuuleen (Joh.3:8). Mutta siihen on täysjärkinen selitys, sillä sekä heprean kielen ”ruach”– (H7307) että myös kreikan kielen ”pneuma”-sanojen (G4151) merkitykset ovat mm. ”tuuli”, ”henkäys” ja ”henki”.

Se että ”henki” voi olla kirjaimellisesti henkäys joka puhalletaan, siihen löytyy viitteitä suoraan Raamatusta.

Jumala puhalsi Aadamin sieraimiin elämän hengen jolloin hänestä tuli elävä sielu (1.Moos.2:7). Jakeessa ei käytetä sanaa ”ruach” vaan ”neshamah”, mikä on eräänlainen synonyymi sanalle ”ruach” (ja ”pneuma”). Jumalan Poika teki vastaavalla tavalla UT:ssa jolloin opetuslapset uudestisyntyivät:

”… hän PUHALSI heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki”…”. (Joh. 20:22)

Kun Jeesus puhalsi ja sanoi ”Ottakaa Pyhä Henki” hän ei tarkoittanut ”ottakaa pyhä persoona”, tai ”ottakaa pyhä Jumala”. Vaan se mitä hän sanoi, oli suomenkieleksi käännettynä: ”Ottakaa pyhä henkäys”, (koska ”pneuma hagion” tarkoittaa ”pyhä henkäys” tai/ja ”pyhä tuuli”). Sitä kautta opetuslapset saivat itseensä Jumalan voimavaikutuksen ”lapseuden henkenä”.

Jeesuksen ristin sovitustyö oli ollut voimissaan vasta noin 43 päivää silloin kun opetuslasten uudestisyntyminen tapahtui Jeesuksen puhalluksen seurauksena (Joh.7:39). Me jotka olemme uudestisyntyneet tätä nykyä, me emme ole tarvinneet puhallusta tullaksemme hengessämme eläväksi, sillä sekä Isän että Pojan aikaisemmat puhallukset olivat meille ainoastaan merkiksi, jotta ymmärtäisimme mistä jatkossa on kysymys. Nyt Jumala hoitaa saman asian pelkällä ajatuksellaan tai tahdollaan. Hänen ei siis tarvitse puhallella joka kerta kun uusi ihminen syntyy maailmaan (tai munasolu hedelmöityy), tai kun ihminen tekee myöhemmin parannuksen tulevista synneistään ja uudestisyntyy Jumalan Hengen vaikutuksesta Jumalan lapseksi.

4) Raamattukäännökset antavat sellaisen käsityksen meille Pyhästä Hengestä että se on persoona, käyttämällä siitä persoonapronomineja kuten ”hän”.

Tuon myötä on täysin ymmärrettävää että kristityt uskovat sen perusteella että Pyhä Henki on persoona. Heitä ei siltä osin voi syyttää, mikäli sen perusteella uskovat vilpittömin sydämin että Pyhä Henki on persoona. Suurin vastuu asiassa on käännöskomiteoilla joiden pitäisi ennen kääntämistä tarkistaa kyseisten kohtien kieliopin ja millaisista pronomineista on kyse.

Lähes kaikki nykyaikaiset raamattukäännökset ovat ottaneet käyttöön persoonapronominit, silloin kun alkuteksteissä on ollut viittauksia Pyhään Henkeen. Se ei ole oikein, sillä sana ”henki” (pneuma) on kreikankielessä suvultaan neutri, ja niin ikään myös siihen sanaan liitetyt pronominit ovat aina olleet neutri muodossa (esim. ”se”). Persoonapronominien käyttö Pyhästä Hengestä on täysin kreikan kieliopin vastaista toimintaa. Sen sijaan että käytetään Pyhästä Hengestä persoonapronominia ”hän”, siitä pitäisi käyttää demonstratiivipronominia ”se”,”tämä” tai ”sama”, riippuen siitä missä yhteydessä se mainitaan.

Eikö se pistä miettimään mistä petoksesta on kysymys, kun neutrisia sanoja ei ole koskaan UT:n kreikankielessä persoonapronomineina, paitsi käännöksissä, silloin kun on ollut kyse Pyhästä Hengestä? UT:n kreikkalaisissa alkuteksteissä on aina niin, että jos substantiivi on neutrinen (kuten ”pneuma”), silloin siihen liitetty pronomini pitää myöskin olla neutri (esim. ”se” tai ”tämä”). Mutta kääntäjät eivät ole pitäneet kiinni tuosta säännöstä silloin kun on ollut kyse Pyhästä Hengestä, vaikka noudattavat muualla tuota kielioppia tarkasti ilman kompromisseja. Tämä ristiriitaisuus johtunee siitä, että ennakkoasenteet ja painostukset ovat olleet, että Pyhä Henki on kautta aikojen ollut persoona (ja sillä sipuli), vaikka koinee-kreikan kielioppi ei tue sellaista näkemystä alkuteksteissä.

Ajatelkaa mikä kauhea asia se olisikaan, jos käännökset edes jollain tapaa väläyttäisi maallikoille sellaisen mahdollisuuden, että Jeesus ei puhaltanut ulos persoonan oman suunsa kautta (Joh.20:22), vaan ainoastaan Jumalan voimavaikutuksen? Sehän saattaisi saada lukijat epäilemään, että mitä jos Jeesus ei sittenkään puhaltanut ulos Jumalan oman suunsa kautta? Siinä vaiheessa kolminaisuusoppi menee jo täysin kyseenalaiseksi, koska kolminaisuusopissa Pyhä Henki on yhtä aikaa persoona ja Jumala, siinä missä myös Isä ja Poika. On tietenkin hullunkurista edes ajatella, että Jeesus-persoona puhaltaa ulos jonkun kolmannen persoonan oman suunsa kautta, tai että ainut Jumala puhaltaa ulos jonkun toisen Jumalan oman suunsa kautta. Ajatukseni sanoissa ”ainut Jumala” on siinä, että kristinuskoa kutsutaan monoteistiseksi uskoksi, koska siihen mahtuu vain yksi Jumala, vaikka siitäkin huolimatta opettavat että Jumala on kolme persoonaa. ”Monoteismi” on oppi yhdestä Jumalasta. Sana tulee kreikan kielen sanasta ”monos”, ja se tarkoittaa suomeksi ”yksi”, ”ainoa” ja ”ainut”.

Sssh, älä epäile, vaan usko ainoastaan!

Tarkoitus kääntäjillä ei tietenkään ole koskaan ollut se, että me epäilisimme kolminaisuusopin paikkansapitävyyttä, antamalla viitteitä siitä että Pyhä Henki onkin Jumalan vaikuttava voima eikä persoona. Mutta muutamia lipsahduksiakin on tapahtunut käännöstöissä, joista tässä nyt yksi esimerkki vanhasta kirkkokäännöksessä 1933/1938, jossa Pyhä Henki on saanut muodon ”se”:

”… Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä”. (Joh. 1:32)

Heidän oli PAKKO kääntää tuon jakeen noin, koska sana ”hän” olisi paljastanut kuinka mieletöntä on kuvitella että Pyhä Henki on persoona. Katso nyt itsekin miltä se näyttäisi jos se olisi hän:

”… ja hän jäi hänen päällensä”.

Ei ole kaunista luettavaa, eihän? Kuulostaa hölmöltä antaa sellaisen vaikutelman ihmisille, että persoona jäi persoonan ylle, varsinkin kun nyt oli kyse Herrastamme ja pomostamme? Eli kolmas persoona jäi toisen persoonan ylle, ensimmäisen persoonan lähettämänä, ja siitä huolimatta oli kyse samasta Jumalasta, jolloin kaikki persoonat olivat vain sittenkin vain yhden ja saman persoonan eri roolileikkejä? Ollako, vai eikö olla (persoonallisuushäiriöinen)? Siinäpä syvällistä pohdintaa jokaiselle kiinnostuneelle.

Lisävahvistusta

Jos haluat saada lisävahvistusta siitä, että se on kreikan kieliopin vastaista kuvata Pyhää Henkeä persoonapronomineilla, sinun olisi hyvä katsoa tämä video-opetus joka on jaettu kolmeen osaan: Osa 1, Osa 2 ja Osa 3.

Täältä löytyy yksi erinomainen suomenkielinen blogi jossa käsitellään samaa aihepiiriä seikkaperäisesti mm. Sean Finneganin näkemyksien mukaisesti, jossa pyhän hengen uskotaan olevan synonyymi ja rinnastus itse Jumalaan. Itse en usko täysin noin, vaikka läheltä liipaisee. Uskon että kyse on Jumalan vaikuttavasta voimasta, eikä erillisestä persoonasta, irrallisena Isä Jumalasta.

Mitä Pyhä Henki tekee, sen tekee Jumala

Pyhä Henki edustaa Jumalaa, Jumalan voimana, koska tuo voima liikkuu ja toimii Jumalan tahdon ja hänen tarkoitusperien mukaisesti. Eli kaikki mitä Pyhä Henki tekee, sen tekee Jumala (ilman että PH on Jumala). Pyhä Henki ei ole mikään erillinen persoona Isä Jumalasta, sillä hän on vain yksi, vaan se on Jumala toiminnassa. Siksi ei ole väärin sanoa, että siellä missä Pyhä Henki toimii, siellä toimii Jumala.

Kaikki mitä Pyhä Henki tekee, sen tekee Jumala (ilman että Pyhä Henki on Jumala), koska Jumala liikuttaa voimaansa tahtonsa mukaan, jolloin näemme ja koemme voimavaikutuksen keskellämme. Voima ei liiku itsenäisesti, ellei joku käytä sitä, tai saa sen liikkumaan. Sähköä on sähkökaapeleissa koska joku pisti sen liikkumaan sinne (voimalaitoksen edustajat ja sähköasentajat). Niin ikään, jos puhallat ilmapallon täyteen ilmaa, voit toki sanoa, että ilma täytti ilmapallon. Mutta loppujen lopuksi, se olit sinä itse joka sen täytit, ilman että ilma tai henkäyksesi (”pneuma”) saa siitä kunnian. Tämä on syy miksi Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, eikä itseään.

Edellä mainitusta syystä voidaan myös ajatella asiaa sillä tavoin, että kun Pyhä Henki tekee jotakin, se ei ole suoranaisesti PH joka sen tekee (persoonana), vaan tekijä on aina Hän, joka käyttää sitä tahtonsa mukaan. Personoinnit tapahtuvat siis pitkälti kielellisistä syistä, aivan samasta syystä kuin jos sanottaisiin, että ”ilma täytti ilmapallon”, vaikka ilma ei tehnyt sitä itsenäisesti ilman puhaltajaa, taikka ”vesi täytti lasin”, vaikka lasin täytti vesihanan aukaisia. Kun Jumala puhalsi Aadamiin (1.Moos.2:7), ja Jeesus opetuslapsiaan päin (Joh.20:22), niin he eivät tietenkään puhaltaneet ulos mitään toista taikka kolmatta persoonaa, vaan voimavaikutuksen, josta syystä ihmisestä tuli elävä sielu luomiskertomuksessa, ja myöhemmässä vaiheessa, UT:ssa, uudestisyntyneitä luomuksia (2.Kor.5:17, Joh.3:3).

Eikö Joh. 16:13,14 todista että Pyhä Henki on persoona kun siinä on ”hän”-sana?

Täytyy tietenkin huomioida mikä sana on subjektina noihin kahteen jakeeseen liittyvässä kontekstissa. Sen Johannes on huomioinut erinomaisella tavalla, kieliopillisesti aivan oikein. Asiayhteydessä jakeessa 7 (Joh.16:7), subjektina (eli tekijänä) on ”puolustaja” tai ”auttaja” (kreik: ”parakletos”). Sanana tuo ”parakletos” on suvultaan maskuliini, jolloin Johannes on tietenkin käyttänyt jakeissa 13 ja 14 pronominia ”ekeinos”, joka on myöskin suvultaan maskuliini. Noin se menee myös  kieliopillisesti oikein. On  kummallista, että kääntäjät uskovat Pyhän Hengen osalta, että edellä mainittu asia todistaa sen puolesta että kyse olisi persoonasta. Eihän sanojen suvut (maskuliini, feminiini, neutri) kerro muinaiskreikassa onko kyse persoonasta vai ei.

Se, käytetäänkö jakeissa Joh.16:13,14 muotoa ”ekeinos” taikka ”ekeino”, se ei todista onko kyse persoonasta. Siitä on turha väitellä. Sana ekeinos on demonstratiivipronomini, eikä persoonapronomini. Näin on, riippumatta siitä, mitä pronominimuotoa vieraskielisissä käännöksissä on käytetty. Uuden testamentin kreikassa persoonapronomineja (”hän, ”se”, ”he”, ”ne”) ilmaistaan – alkuperäisessä kreikkalaisessa kieliasussaan – demonstratiivipronomineina, koska ne ovat kolmannen persoonan sanoja. Ja ”ekeinos”-sanan oikeampi suomalainen käännössana on ”tuo” (Kirja: ”Uuden Testamentin Kreikan Kielioppi”, s.47). Sen sijaan sana ”autos” on koinee-kreikassa se varsinainen ”hän”-sana, riippumatta siitä miten demonstratiivipronomini ”ekeinos” on käännetty suomalaiseen Raamattuun.

Toki myös persoonistakin voidaan käyttää muotoa ”se”. Suomalaisessa puhekielessä se on tavanomaista, vaikka se ei ole suotavaa kirjoitetussa asussa. Poikkeuksia toki on. Esimerkkinä,  suomenkielessä ”se tyttö” on aina persoona, vaikka siinä käytetään demonstratiivipronominia.

Uuden testamentin kreikassa noin kaksi kolmasosaa kaikista ekeinos-sanojen esiintymisistä (244 kerrasta) demonstratiivipronomini ”se” tai ”sama” viittaa muuhun kuin johonkin persoonaan. Se noin yksi kolmasosa missä se on käännetty viittaamaan johonkin persoonaan persoonapronominina (vaikka onkin todellisuudessa demonstratiivipronomini), käännösmuoto ei johdu siitä että kyse olisi persoonapronominista, vaan siitä että he ovat asiayhteydestä sitä sanaa lukiessaan uskoneet, että kyse on varmasti jostakin persoonasta. Kääntäjillä oli alun alkaen asenteena (isien perinnäissääntöjen takia) että Pyhä Henki on persoona, jo ennen kuin aloittivat tekemään käännöstä. Siitä syystä he rohkenivat laittaa noihin jakeisiin persoonapronominin demonstratiivipronominin tilalle.

Hajaäänet käännöskomiteoissa tuskin ratkaisevat sen millaista pronominia käännössanana käytetään, jos liki kaikki ovat eri mieltä ja haluavat ennemmin vahvistaa lukijoille että ”puolustaja” onkin persoona. Syy miksi käännöskomiteat ovat ”puolustajan”/”auttajan” osalta käyttäneet käännöksissä pääosin muotoa ”hän”, ei johdu ainoastaan edellä mainitusta syystä, vaan myös siitä, että he ovat olleet lähes kaikki trinitaareja käännöstä tehdessään. Myös siksi että heillä on isien perinnäis-sääntönä opetettu, että Pyhä Henki on persoona. Näin siitäkin huolimatta, että siitä ei löydy Raamatun alkuteksteistä mitään todisteita.

Entäs Joh. 14:17. Eikö se todista että Pyhä Henki on persoona?

”… totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.” (Joh. 14:17)

Substantiivien suvut (maskuliini, feminiini, neutri) eivät kerro muinaiskreikassa onko kyse persoonasta vai ei. Tuon jakeen alkutekstin interlineaarista voimme nähdä että sanojen ”totuuden Hengen” edessä määräinen artikkeli ”tes” on suvultaan feminiini! Ja miksikö? Siksikö että Pyhä Henki on totuuden Henkenä nainen? Eipä tietenkään, sillä kreikankielen suvut eivät kerro mistä sukupuolesta on kyse (saatikka sitten onko kyse elollisuudesta taikka elottomuudesta), vaan niiden tarkoitus on kertoa kieliopissa mitkä sanat kuuluvat yhteen sekä rakentaa yhteen kieliopillisesti oikeanlaisen lauserakennelman. Tuon artikkelin muoto on feminiini, siitä yksinkertaista syystä että se viittaa käännössanaan ”totuuden” (aletheias), mikä on suvultaan feminiini. Saman lauseen eri sanat pitää siis suvultaan olla aina samat (lähes poikkeuksetta).

Tuon jakeen käännöksessä sana ”hän” esiintyy kaksi kertaa. Ne käännössanat tulevat kreikan sanasta ”auto” (G846). Se on neutrinen pronomini. Kun katsot kuinka usein se on käännetty muotoon ”him” englanninkielisissä käännöksissä, niin se on harvemmin. 105 esiintymispaikassa UT:ssa se on useimmiten käännetty muotoon ”it” tai ”same” (eli ”se” tai ”sama”). Kääntäjät nyt vain päättivät käyttää Pyhän Hengestä tuollaista käännöstä, koska heille on opetettu jo ammoisista ajoista lähtien että Pyhä Henki on persoona. Mutta tuo pronomini ei kerro, kuten jo aiemmin kerroin, onko kyse persoonasta vai ei.

Gary Smith selittää tuon saman asian mielenkiintoisella tavalla. Kannattaa kuunnella mitä hänellä on asiasta kerrottavana. Siinä käsitellään samaa aihepiiriä ottamalla huomioon kreikan kieliopin ja muita siihen liittyviä tärkeitä seikkoja. Olen tahallaan pistänyt videolinkin alkamaan vasta 29 minuutilla, koska silloin alkaa se varsinainen Pyhän Hengen persoonallisuuden ja persoonattomuuden käsittely.

Oppien tarkempi tutkiminen Jumalan Sanan valossa ja alkuteksteistä

Oppien rehellinen tarkastelu pakottaa meitä tutkimaan tätä aihepiiriä perinpohjaisesti ja järjestelmällisesti, käyttämällä hyväksi heprean- ja kreikankielen sanakirjoja ja alkutekstien interlineaareja. Niitä sinäkin saat käyttöösi ilmaiseksi. Annan sinulle sitä tarkoitusta varten kolme hyvää osoitetta:

1) www.blueletterbible.org

2) www.biblehub.com

3) www.e-sword.net (ladattava sovellus)

 

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*