Jotkut kristityt selittävät, että Jeesus on aina ollut olemassa, koska HÄN LOI KAIKEN. Mutta selitys ei sittenkään ole mikään todiste sen puolesta, että Jeesus on AINA OLLUT OLEMASSA, taikka että HÄN LOI KAIKEN. Tässä artikkelissa kerron sinulle, miksi tuollainen ajatusleikki ei kelpaa todisteeksi sen puolesta, että Jeesus olisi aina ollut olemassa.
Valtaosa kristityistä uskoo Raamatun sanovan, että Jumala LOI KAIKEN Jeesuksen kautta, ja ettei mitään ole luotu ilman Jeesusta. Eli perusajatuksena heidän selityksissään on se, että jos Jeesus on luonut KAIKEN mikä on luotu, hänen on täytynyt sen takia olla aina olemassa. Mutta tuollainen ajatusleikki ei voi olla täysin totuudenmukainen.
Heidän yläpuolisen ajatusleikkinsä johdonmukaisuudessa näyttää olevan jonkunlainen särö. Kun tarkemmin mietitään edellä mainittua asiaa, niin tajuamme että sanat, "Jumala loi KAIKEN Jeesuksen kautta", ei ole täysin kirjaimellinen asia. Miksi? Koska Jumala loi kaiken muun Jeesuksen kautta, paitsi itsensä ja Jeesuksen (ja myös, Maa oli jo olemassa, autiona ja tyhjänä, ennen luomiskertomuksen ensimmäistä päivää). On melko helppo todistaa Raamatusta, että Jumala ei kirjaimellisesti luonut KAIKEN Jeesuksen kautta, minkä edellä jo käytännössä tein, koska Maa oli jo olemassa ennen Raamatun ensimmäistä luomispäivää. Vieläpä Raamatussa on lukemattomia esimerkkejä siitä, että siellä kerrotaan joku asia, ilman että asia on kirjaimellisesti totta. Ajan säästämiseksi annan asiasta alapuolelle vain neljä esimerkkiä, sellaisista asioista jotka eivät ole kirjaimellisesti totta:
Esimerkki 1:
Johannes kirjoitti, että jos KAIKKI mitä Jeesus teki kirjoitettaisiin ylös, hän luulee ettei koko maailmaan mahtuisi ne kirjat jotka pitäisi kirjoittaa (Joh.21:25). Kaikkihan me tiedetään että KAIKKI kirjat olisivat mahtuneet maailmaan, jos ne olisivat kertoneet kaiken mitä Jeesus teki. Sen tiesi myös Johannes. Mutta tarkoitus oli ilmoittaa, ikään kuin karrikoiden, hyperbolaa käyttäen, että Jeesus teki todella paljon muutakin hyvää, mistä meille ei ole kirjoitettu. Karrikoiden, koska Johannes halusi nimenomaan painottaa sitä ajatusta, että Jeesus teki todella paljon enemmän hyvää kuin mitä me voimme Raamatustamme lukea. Jos otamme hyperbolan kirjaimellisesti me eksymme pois terveestä järjenkäytöstä, ja silloin voimme luulla että Johannes valehteli, kun kertoi että kirjoitettavat kirjat eivät mahtuisi maailmaan.
Esimerkki 2:
Jossain vaiheessa luomistyön jälkeen, kun ihmisiä oli jo jonkin verran lisääntynyt, Jumala näki heidän pahuutensa. Hän näki että "...KAIKKI heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat" (1.Moos.6:5-6). Mutta se, että heidän "kaikki ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat", ei kirjaimellisesti tarkoittanut sitä, etteivätkö he myös ajatelleet joskus hienoja ajatuksia. Vanhemmat ajattelivat myös lastensa hyvinvointia ja heidän parastaan. Aivan varmasti. Ovatko myös hyvät ajatukset omien lastensa puolesta pahoja, koska muutamat keskuudessamme uskoo, että kaikki mitä Raamatussa lukee pitää ottaa kirjaimellisesti?
Esimerkki 3:
Trinitaarit uskovat, että Jeesus on Sanana kirjaimellisesti se sama Jumala jonka tykönä hän oli alussa (Joh.1:1). Jos he sanoisivat, että Jeesus on eri Jumala kuin se Jumala jonka tykönä hän oli, heillä olisi silloin kaksi Jumalaa (taikka kolme, jos Pyhä Henki otetaan mukaan etupiiriin). Se olisi tietenkin Raamatun sanoman vastaista, ja he tietävät sen. Siksi heidän on sanottava, että Isä ja Poika ovat sama Jumala, ja vieläpä samaa olemusta (...onko Pyhä Henki myöskin samaa olemusta heidän kanssaan ???). Mutta he eivät sittenkään usko, että he ovat samaa olemusta, sillä he sanovat että he ovat kolme eri persoonaa. Jokaisella persoonalla on tietenkin oma olemus. Vaikka he uskovat, että Jumala on persoonallinen, he eivät sittenkään usko että hän on persoona, koska eihän kukaan persoona ole koskaan kaksi taikka kolme persoonaa, eikä varsinkaan samaa olemusta. Monet niistä persoonista jotka luulevat olevansa jotakin muuta kuin mitä ovat, he ovat kallonkutistajien hoidettavana. Jumala ei ole sellainen. Hän tietää kuka hän on. Hänellä on oma identiteetti. Silti he väittävät, että KAIKKI kolme ovat Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kaikki kolme ovat kyllä olemassa, mutta eivät yhtenä olemuksena, eivätkä yhdessä yhtenä Jumalana. Vain Isä on Jumala. Jeesus on Jumalan Poika ja Pyhä Henki on Jumalan voimavaikutus.
Esimerkki 4:
Jumala alisti KAIKKI Jeesuksen jalkojen alle, eikä sittenkään alistanut kaiken Jeesuksen alle, koska hän ei alistanut itsensä Jeesuksen alle, vaan pitää hänet edelleenkin alistettuna itselleen (1.Kor.15:27-28). Jumala on vieläkin Kristuksen pää (1.Kor.11:3). Näin me ymmärrämme, että sana "kaikki" voidaan asiayhteydessä tulkita siten, että se tarkoittaa, "kaiken muun paitsi Jumalan". Niin ikään - artikkelini pääaiheeseen viitaten - Jeesus loi kaiken, paitsi ei Isänsä, eikä itsensä (eikä myöskään Maan, joka oli jo olemassa, autiona ja tyhjänä kun Raamatun ensimmäinen luomispäivä alkoi), koska Jumala loi kaiken muun Jeesuksen kautta, paitsi itsensä ja Jeesuksen, jos niin tahdot uskoa.
YHTEENVETO:
- Raamatussa ei sittenkään ole todisteita siitä, että Jeesus on aina ollut olemassa, koska sitä ei siinä kerrota.
- Jumala ei luonut KAIKEN Jeesuksen kautta. Maa oli jo olemassa autiona ja tyhjänä, ennen ensimmäistä luomispäivää.
- Jeesus ei sittenkään luonut kirjaimellisesti KAIKEN. Miksi? Koska hän ei luonut Jumalan eikä itsensä.
- Kaiken ei voi Raamatussa tulkita kirjaimellisesti. Mutta suurin osa asioista ovat kirjaimellisia asioita.
- Raamatussa tietyt asiat ovat hyperbolaa.
Kiitos hyvistä teksteistä! Olen itse tässä parin vuoden aikana pohtinut uudelleen kristinuskon peruskysymyksiä ja kun syvennyin Raamatun ja varhaisten apostolisten isien äärellä uusin silmin, niin kolminaisuusoppi ei kestänyt. Vielä joitain kristologisia kysymyksiä pohdin. Siinä missä kolminaisuudelle ei löydy juuri mitään tukea Raamatusta, niin areiolaisuus ja socinolaisuus ovat mielestäni molemmat ihan uskottavia vaihtoehtoja. Mielestäni synoptiset evankeliumit (Markus, Matteus, Luukas, Ap. t.) puhuvat vahvasti ihmismessiaan puolesta, joka sai alkunsa Marian kohdussa. Johanneksen evankeliumissa ja Paavalin kirjeissä on vielä pari kohtaa, jotka mietityttävät pre-eksistenssin osalta.
Kiitos mielenkiinnostasi kirjoituksiani kohtaan. Olen iloinen puolestasi, siitä että olet totuuden etsijä, ja että olet oivaltanut hyviä asioita Raamatusta. Toivotan sinulle siunausta ja menestystä elämääsi.
Jeesus on Immanu El. Mikä tarkoittaa Jumala meidän kanssamme. Jeesus on sapatin Herra. No mitäs se sitten tarkoittaa, Jumala loi maan ja taivaan. Elohim loi todellisuudessa shamayim eli taivaat ja maan. No Jumala Elohim lepäsi seitsemäntenä päivänä ja antoi sille nimen shabat eli sapatti. Ja Jeesuksesta sanotaan hän on sapatin Herra. Ilmestyskirjan luku kertoo hän on ensimmäinen Alef ja viimeinen Tav ja Alef merkitsee johtajaa, härkää, voimaa. Tav merkitsee ristiä, liiton solmimista, merkkiä. Ja rakkaalla on monta nimeä Jes. 9:5-6; 5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Huom. isä kuuluu kirjoittaa Isoin kirjaimin Isä. Herran sanalla on maa ja taivaat luotu. Kuka on tuo Jumalan Sana? 1. Joh. 2:14
Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha.
Ilm. 19:13
ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana ....mitä vielä kertoisin tuo Sana HaDavar/tietty Sana, oli Jumalan luona Et Elohim ja tuo HaDavar oli Jumala Elohim Joh.1:1. Ja hän tuli omiensa keskelle, Sana tuli siis lihaksi, otti orjan muodon, syntisen ihmisen muodon, joka on annettu alttiiksi kuolemalle, mutta hänen omansa eivät häntä vastaanottaneet. Hän luopui meidän tähtemme hetkiseksi kirkkaudestaan ja ristinkuoleman jälkeen ylösnousemuksen kautta palasi takaisin kirkkauteen ja otti asemansa takaisin Joh.1:12; 12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Raamatusta voi itse tarkistaa heprealainen kieli ja heprealaisuus on aina haluttu häivyttää, heidän nimensä on muutettu ja opetettu tilalle muuta kieltä. Hepreankieli ja Pyhä Henki avaa tekstit niin kuin on kirjoitettu ilman pilkkuja ja on hyvä muistaa meidän Jumalamme on Henki, kuluttavainen tuli ja pian Jeesus palaa takaisin hakemaan omansa, että ne siellä olisivat, missä Hän on
Kiitos Leena mielenkiinnostasi sivustoani kohtaan. Hienoa että olet uskossa ja kunnioitat Jumalaa. Pureudutaan siihen, mitä kirjoitit:
Tuo oli sinulta mielenkiintoinen oivallus. Raamatun kertomuksissa on useita vastaavia nimiä, joissa esiintyy "-el", eikä se tarkoita että he sen takia olisivat Jumala. Niitä on ainakin toista sataa.
Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Vain muutama mainitakseni: Samuel, Hesekiel, Eliel, Mikael, Betel ja Nataniel. Kaikilla noilla nimillä on jokin sanoma ja merkitys. Nuo olivat kaikki vain ihmisiä, eivät jumalia. Minulla on monta lastenlasta. Mm. Gabriel ja Daniel. Jeesuksen kohdalla Immanuel on nimi, joka kertoi hänen tehtävästään tuoda Jumalan läsnäolo ihmisten keskuuteen.
Nimen merkitys ei määritä olemusta:
Ei nimi tee Jumalasta Jumalan, ellei hän ole suvereeninen ja yläpuolella kaikkien muiden. Koska hän on ylivertainen muihin nähden, ja jopa kaiken alun alkuunpanija, hän on sen takia Jumala. Mutta huomaa: Jumala ei rukoile eikä kumarra ketään. Hänellä ei ole tarvetta sellaiseen. Siksi hän tietää olevansa Jumala. Jos tunnet raamattusi hyvin, niin sinä tiedät että Jeesus yhä rukoilee, ja että hän (kaiken vallan saaneena) on Isäänsä nähden alistetussa asemassa, jotta Jumala olisi kaikki kaikessa.
Raamatun mukaan Jumala ei ole ihminen (4.Moos.23:19, Hoos.11:9, Jes.55:8-9). Sen sijaan raamattusi mukaan Jeesus on yhä ihminen (1.Tim.2:5, Apt.7:56, Hepr.4:15). Ja kyllähän sinä sen tiedät, raamattua tulkitsevana ihmisenä, että Jeesus on ihmisenä välimiehenä Jumalan ja ihmisten välillä (1.Tim.2:5). Hänen välimies asemansa takia meillä on pääsy Jumalan luo, uskon kautta hänen nimeensä ja arvovaltaan, hänen sovintotyönsä ansiosta.
Ainoa Jumalamme ei salli meidän pitää muita jumalia hänen rinnallaan. Jeesus on nyt ylösnousseena istumassa Isän oikealla puolella, samalla kun ainoa Jumala, muuttumaton Jumala, ei kadu sanomisiaan, ei edes sitä, että me ei saada pitää muita jumalia hänen rinnallaan.
Totta tosiaan. Syystäkin häntä kutsutaan nimellä "Jumalan Sana" (huomaa: ei "Jumala-Sana"). Syy miksi häntä kutsutaan sillä nimellä, on se, että hän välitti Jumalan sanat ihmisille. Jumala antoi Jeesukselle käskyn, siitä mitä hänen piti sanoa (Joh.12:49-50). Hän puhui juuri niin, kuten Isä oli häntä käskenyt, eikä hän puhunut omiaan (Joh.12:50). Jeesus sanoi: "Ne sanat, jotka minä teille puhun, eivät ole minun omiani" (Joh.14:10). Jeesus sanoi myös, että hänen oppinsa ei ole hänen oma oppinsa, vaan Hänen, joka hänet lähetti (Joh.7:16). Joten, meillä on useampi syy uskoa, että hän on "Jumalan sana", eikä mikään "Jumala-Sana". Hän ilmensi Jumalan tahtoa täydellisesti.
Tuossa yritit ilmeisesti selittää Joh.1:1 hepreankielen kautta, todistaaksesi että Jeesus on Jumala? Sekoitus hepreaa ja suomea tekee lauseesta vaikeasti ymmärrettävän. Teologinen syvyys hukkuu jakeessa Joh.1:1, kun yritetään pakottaa se heprean rakenteisiin, joita ei alun perin käytetty. "Et Elohim" ei tarkoita "Jumalan luona". "Et" on hepreassa objektin merkki, ei prepositio. Esim. "rakastan Jumalaa" = "ani ohev et Elohim". Heprean kielessä ei ole prepositiota "luona", samalla tavalla kuin koineekreikassa "pros ton Theon" (kohti Jumalaa, yhteydessä Jumalaan). "HaDavar oli Jumala Elohim" on sekava ilmaisu. Oikeampi olisi "HaDavar hu Elohim" = "Sana on Jumala".
Katsotaan tarkemmin jaetta Joh.1:1:
Ensimmäinen ristiriita trinitaarien tulkinnassa on se, että he tahtovat uskoa, että kyseisessä jakeessa on olemassa vain yksi tulkinta, ja että ainoa oikea tulkinta on heidän, joka on seuraavanlainen:
Alussa oli Jeesus (Joh.1:1a), Jeesus oli Jumalan tykönä (Joh.1:1b), ja Jeesus oli Jumala (Joh.1:1c).
Trinitaarit eivät tahdo uskoa, että "logos"-sanalla voisi olla jokin muu merkitys tuossa jakeessa, vaikka kyseinen sana esiintyy Uudessa testamentissa noin 330 kertaa eri yhteyksissä. Heidän oletuksissaan logos viittaa Jeesukseen neljässä jakeessa: Joh.1:1, Joh.1:14, 1.Joh. 1:1 ja Ilm.19:13 — eikä koskaan kehenkään toiseen ihmiseen. Todellisuudessa logos viittaa Jeesukseen eksplisiittisesti vain kahdessa jakeessa: Joh.1:14 ja Ilm.19:13. Nuo kaksi muuta - Joh.1:1 ja 1.Joh.1:1 - sisältävät tulkinnallisia elementtejä, mutta eivät yksiselitteisesti nimeä Jeesusta logokseksi. Silti juuri näistä jakeista rakennetaan koko trinitaarisen Kristus-logoksen ajatusrakennelma.
Miten Jeesus pystyi alussa olemaan Jumala, vaikka hän oli Jumalan tykönä? Eihän se ole mitenkään mahdollista, koska Jeesuksen opetuslapsilla oli vain yksi Jumala. Tuota varten meille kehitettiin kolminaisuusoppi, jossa "emme voi ymmärtää Jumalaa" ja jossa "Hän on mysteeri", ja siksi meidän on vain hyväksyttävä hänet kolmena persoonana. Näin siitäkin huolimatta, että Jumala käyttää aina vain yksikkömuotoisia persoonapronomineja itsestään, eikä koskaan monikollisia. Ainoa poikkeus koko raamatussa on se jae, jossa hän sanoo, "Tehkäämme ihminen...", ja tietenkin noin, koska hän päätti luoda ihmisen Jeesuksen kanssa, sen jälkeen kun hän luomiskertomuksen ensimmäisenä päivänä loi valon (valkeuden), eli Jeesuksen (1.Moos.1:3-5, Ilm.21:23, Joh.8:12). Aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä, josta syystä ensimmäisen luomispäivän valo ei ollut aurinko.
Joh.1:1 pystytään tulkitsemaan toisenlaisella tavalla, eli sillä tavalla että jakeen viimeinen "Jumala"-sana on viittaus siihen, että "logos" oli mahtava ja voimallinen, koska alussa sanan kautta luotiin valon, taivaankannen, taivaankappaleet, kasvillisuuden, eläimet ja ihmiset.
Teologi Daniel Wallace joka on trinitaari, on Uuden testamentin kreikan kieliopin asiantuntija. Hän on kirjoittanut Joh.1:1c:n kreikankielisestä rakenteesta, ja erityisesti sanasta "theos" ("Jumala") joka esiintyy ilman määräistä artikkelia. Koska viimeisen "Jumala"-sanan edessä puuttuu kyseinen määräinen artikkeli, sen voi tulkita niin, että "Jumala" esiintyy siinä laatusanana (ei kuitenkaan adjektiivina sanaluokaltaan, vaan että se toimii adjektiivisessa roolissa), kuvastaen millainen "logos" oli alussa. Eli se ilmaisisi Danielin mukaan sanan jumalallista merkitystä kun kaikki luotiin sanalla. Kreikan "theos" ja heprean "el" tarkoittaa samaa asiaa, eli "Jumala/jumala". "Theos" voi myös kuvainnollisessa merkityksessä tarkoittaa "mahtava" ja "ylivertainen", ja heprealaisvaikutteisesti "voimallinen". Siitä on vaikka kuinka paljon esimerkkejä raamatussa, mutta myös teologien keskuudessa.
Eli kyllä — "theos" voi viitata mahtavuuteen ja voimallisuuteen, erityisesti silloin kun se esiintyy ilman etuliitteistä määräistä artikkelia (kuten Joh. 1:1c:ssa). Tämä tukee ajatusta, että logos oli jumalallinen luonteeltaan, ei välttämättä identtinen persoonallinen Jumala. No nyt tiedät, miksi esimerkiksi Jehovan todistajat ovat kirjoittaneet viimeisen "Jumala"-sanan jakeessa Joh.1:1c pienellä j-kirjaimella. Ei, en ole Jehovan todistaja.
Jotta Jeesuksen Jumalana olemisen näkökulma tulisi mahdollisimman voimakkaasti esille, jakeessa Joh.1:1c, monet käännöskomiteat ovat kääntäneet seuraavan jakeen (Joh.1:2) väärin, tahallisella kompromissilla vastoin kielioppia. Siinä kreikan "houtos" on demonstratiivipronomini, mutta he ovat kääntäneet sen lähes aina persoonapronominiksi, muotoon "hän" (tai englanninkielissä versioissa "he"). Esimerkiksi "Raamattu Kansalle"-käännös on kääntänyt sen muotoon "Hän oli alussa Jumalan luona", ja ovat siten personoineet "logoksen" ensimmäisessä jakeessa, vaikka oikea käännös olisi, "Tämä oli alussa Jumalan luona".
"Houtos" on maskuliininen demostratiivipronomini joka viittaa yleensä maskuliiniseen substantiiviin. "Houtos" jakeessa voi viitatta myös muihin asioihin kuin ihmisiin. "Houtos" tarkoittaa "tämä" tai "tuo". Joh.1:2:ssa "houtos" viittaa edeltävään maskuliiniseen sanaan (jakeessa 1), joka on "logos" (eli suomeksi "sana").
Luuk. 4:36 on yksi esimerkki jossa logos ei ole ihminen ja siitä käytetään "houtos"-sanaa. Siinä ihmiset hämmästelevät Jeesuksen puhuttuja sanoja: