Petri Paavolan harhaopetuksia

Tämä artikkeli ei ole millään lailla kannanotto siihen, millainen Petri Paavola on uskovaisena, seurakuntalaisena, ihmisenä, vaimonsa puolisona, lastensa isänä, taikka veronmaksajana. Hän on varmasti hyvä ihminen,  etenkin jos otetaan vertailuksi kaikki maailman ihmiset, sekä syntiset että armahdetut syntiset.

Artikkelini on ainoastaan lyhyt kannanotto niistä harhaopeista joista Petri Paavola on opettanut kirjoituksessaan ”Kolminaisuus ja oppi”, ja niihin sekaviin mielikuviin joita hän yrittää iskostaa päähämme. Hänen artikkelinsa päiväys on tätä kirjoittaessani 25.3.2017.

Harhat 1 ja 2

”Jos joku uskoo Jumalan olevan yksi Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä, mutta samalla kolminainen ja uskoo Raamatun pelastussanoman oikealla tavalla, niin hän on Jumalan armosta pelastavassa uskossa.”

Harha 1) Kaimani Petri näyttää olevan sitä mieltä että Jumala on Isässä. Ei Raamattu mitään sellaista opeta. Mitä järkeä on edes sanoa että joku on itsessään, ja vieläpä kahden muun kanssa? Kuka on Jumala, jos hän onkin yhden persoonan sijasta kolme persoonaa? Silloin HÄNESTÄ ei voida enää käyttää lainkaan yksikkömuotoista persoonapronominia. Mutta niin vain tehdään, että hänestä käytetään aina yksikkömuotoisia persoonapronomineja.  Jumala tykkää tehdä sitä itsekin. Oletko sinäkin huomannut sen Raamatusta? Itse hän on sanonut yksikkömuodossa muun muassa, että ”Älä pidä muita jumalia MINUN rinnallani”.

Eikö Isä Jumala voisi olla Jumala ilman kahta muuta, ilman että hän sen takia tarvitsisi menettää oman identiteettinsä? Toki ne muutkin ovat olemassa, mutta Jumala ei ole riippuvainen muista, ollaksensa mitä hän on. Jumala elää omasta voimasta, mutta Jeesus elää Jumalan antaman voiman avulla (2.Kor.13:4, 2.Kor.4:7, Apt.10:38).

Kun Jumala kertoo itsestään jotain, toimistaan, olemisestaan, tekemisestään ja tunteistaan, niin hän käyttää aina itsestään yksikkömuotoista persoonapronominia ”minä”, ja vieläpä yksikkömuotoisia verbejä. Jumala ei koskaan käytä itsestään monikollista pronominia ”me”. Niin hän tekee ainoastaan silloin, jos hän tekee (tai teki) jotain yhden taikka useamman muun kanssa, ja haluaa ilmaista sen, niin silloin hän käyttää monikollisuutta. Se on täysin luonnollista! Esimerkkinä vaikkapa ihmisten luomisessa, kun hän sanoi Pojalleen: ”TEHKÄÄMME ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme…”.

Harha 2) Petri on tehnyt pelastumisen vaikeaksi. Hänen kömpelöiden lauserakennelmien johdosta jää lukijoille sellainen mielikuva, että  pitäisi uskoa Raamatun pelastussanoman oikealla tavalla, jotta voisi pelastua, ja että tarpeellisempien kohtien lisäksi pitäisi myös uskoa, että Jumala on Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Itse en kyllä menisi sanomaan että Jumala on Isässä, vaan pikemminkin että Isä on Jumala (2.Kor.11:31), ja että hän on Pojassaan (Joh.17:21), aivan kuten on myös muissa omissaan (Joh.17:21).

En myöskään menisi sanomaan että pitää ymmärtää Raamatun pelastussanoman oikealla tavalla, jotta voisi olla Jumalan armosta pelastavassa uskossa (kuten Petri luo asiasta mielikuvan). Miksi  pelastuminen pitäisikään tehdä liian vaikeaksi, ja pitäisi kaiken muun lisäksi  ymmärtää vaikeatajuista Isä-Poika-Pyhä Henki kolmiyhteisyyttä, kun tuo pelastava usko on selitetty raamatullisemmalla tavalla, kuten ”Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastus”, ja ”Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu”, ja ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, jne.

Ryöväri ristillä ei todennäköisesti koskaan lukenut Raamattua, koska VT ei silloin vielä ollut yksissä kansissa, ja silloiset kirjoitukset olivat vain harvoissa käsissä, eikä UT ollut edes olemassa. Siitä huolimatta ryöväri ristillä pelastui. Miksi? Koska hänellä oli jo uskoa siihen että Jeesuksella oli oma valtakunta ja oli menossa isänsä tykö. Riitti että hän katumuksen sävyllä pahoista teoistaan sanoi Jeesukselle, ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Sen myötä hän sai Jeesukselta lupauksen siitä, että hän tulee olemaan vielä paratiisissa (Luuk.23:42-43). Eikä edes se syntinen publikaani, joka löi rintaansa synnintunnossaan, tiennyt hölkäsen pöläytystä jostain Isä-Poika-Pyhä Henki -kolmiykseydestä. Hän meni silti kotiin vanhurskaampana kuin se fariseus joka piti itseään parempana kuin ”tuo syntinen lurjus” (Luuk.18:10-14).

Miten ryöväri ristillä ja syntinen publikaani olisivatkaan voineet ymmärtää Raamatun pelastussanoman oikealla tavalla, kun sitä ei heillä ollutkaan luettavana, saatikka sitten että Raamatussa lukisi että kolminaisuuteen taikka ”Jumala on kolmessa persoonassa”-oppiin täytyisi uskoa jotta voisi pelastua.

Pelastussanoma ei ollut Raamatun kirjoissa ja kirjeissä kolminaisuus taikka kolmiykseys, sillä usko kolminaisuuteen muodostui vasta pitkän ajan myötä sellaisena kuin se tänä päivänä tuodaan esille.

Jumalasta oli harhoissa tehty ensin kaksinainen, Konstantinuksen kokoaman Nikean kirkolliskokouksen myötä v.325. Kolminaiseksi se muodostui vasta Kostantinopoliksen kirkolliskokouksen jälkeen v.381. Silloin leivottiin myös Pyhästä Hengestä Jumalan. Sen jälkeen kolminaisuus oli onnistuttu saamaan myös kristinuskoon, kun se ennestään oli jo pakanauskonnoissa. Keisari Konstantinus onnistui saamaan pakanuskontoa kristinuskoon, eikä suinkaan niin että hän toi kristinuskon pakanauskontoihin. Hän jäi senkin jälkeen olemaan aurinkojumalan palvoja ja piti arvossaan pakanallisia symboleja. Lopulta kuolemansa jälkeen (v.337), Konstantinuksesta tuli yksi pakanoiden monista jumalista. Polyteismiin hairahtanut Konstantinus vähät välitti ainoan Jumalan sanoista, ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani” (5.Moos.5:7, 5.Moos.6:4).

Harha 3)

”Pyrin tuomaan esille miksi olisi hyvä pitäytyä uskossa ainoastaan siihen mitä Jumala sanoo itsestään Raamatussa, että Hän on yksi Jumala Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä.”

Jumala ei koskaan sanonut olevansa yksi Jumala Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä. Eikä sitä sano edes Raamattu. Joten miksi Petri Paavola sanoo sen? Ihmispelko panee paulaan? Onko myöhempien aikojen isien perinnäissäännöt tärkeimpiä kuin se mitä Jumala sanoo ja opettaa sanansa kautta? (Mark.7:13).

Jumala on Isä (1.Kor.8:6, 2.Kor.11:31, ), Hän on Jeesuksessa (Joh.17:21), aivan kuten hän on myös omissaan (Joh.17:21) ja kaikissa niissä jotka tunnustavat että Jeesus on Jumalan Poika (1.Joh.4:15). Siinä on mielestäni enemmän kuin kolmiyhteys.

Jumala ei ole koskaan kertonut olevansa Pyhässä Hengessä. Siihen ei ollut mitään syytä. Uudestisyntyneet juutalaiset tiesivät että Pyhällä Hengellä tarkoitettiin Jumalan voimavaikusta ja hänen vaikutusvaltaansa. He tiesivät että siellä missä Pyhä Henki vaikuttaa, siellä vaikuttaa Jumala, sillä Jumala toimii voimansa välityksellä mikä lähtee hänestä, eikä se ole suinkaan mikään erillinen kolmas persoona hänestä.

Silloin kun Jeesus puhalsi opetuslapsiaan päin ja sanoi ”Ottakaa Pyhä Henki”, niin hän ei suinkaan puhaltanut ulos mitään kolmatta persoonaa itsestään (Joh.20:22), vaan Jumalan voimavaikutuksen, jonka kautta opetuslapset uudestisyntyivät. Ennen sitä he eivät olleet uudestisyntyneet (Joh.3:3). Kun Jeesus puhalsi ja sanoi ”Ottakaa Pyhä Henki”, niin siinä kohtaa ”henki” tulee koineekreikasta, sanasta ”pneuma”. Se tarkoittaa ”henkäys”, mutta myös ”henki”. Etymologiassa sen vanhempi muinaiskreikan merkitys viittaa henkäykseen. Sanana se pitää kuitenkin kääntää yhteensopivaksi kontekstiin. Puhalluksen myötä opetuslapset saivat pyhän henkäyksen (tai hengen), ja sen myötä myös uudestisyntymisen voiman. Niin ikään, kun Jeesus sanoi ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo…” (Joh.3:8), siinä käytettiin tuulesta aivan samaa alkusanaa, eli ”pneuma”.

Kun Pyhä Henki murehtii, Jumala murehtii (Ef.4:30), kontekstissa moninaisten syntien taikka riitauksien takia (Ef.4:31). Se Pyhän Hengen murehtiminen ei ole kirjaimellinen asia, vaan kontekstissa se viittaa siihen että se ei pääse toimimaan moninaisten syntien takia. Sovun ja rakkauden ilmapiirissä Jumalan voima toimii paremmin. Usko pois.

Pyhän Henkeä voi personoida myös muissakin asioissa jos haluaa käyttää kielikuvia, vaikka se ei ole persoona. Luvan ymmärtää paremmin jos ottaa muitakin jakeita Raamatusta jossa tiettyjä asioita personoidaan, vaikka asiayhteydessä kyse ei ole persoonista. Muutama esimerkki: Viisaus (Snl.1:20), kuolema (Room.5:17), synti (Room.5:21, Room.7:11), tuuli (Joh.3:8), sekä aurinko, kuu ja tähdet (Ps.148:3).

Kun Pyhä Henki sanoo jotain, se ei sano sitä omalla suullaan, koska sillä ei ole suuta, vaan silloin on Jumala äänessä, esimerkiksi profeettojen kautta (Apt.21:11).

Jumalan vaikutusvaltaa ja voimavaikutusta, Pyhää Henkeä, sitä personoidaan koska se on Jumala joka tekee sen kaiken ja siksi Jumala saa siitä kunnian. Pyhä Henki ei saa kunniaa, koska se lähtee Jumalasta, ja siten se kunnia kaikesta hyvästä kuuluisi Jumalalle. Pyhä Henki kirkastaa myös Kristusta.

Raamatussa kukaan ei puhu mitään Pyhälle Hengelle. JHVH:lle puhutaan ja Jeesukselle puhutaan. Isä ja Poika puhuu keskenään, mutta eivät koskaan mitään Pyhälle Hengelle. Miksi uskovaiset eivät koskaan sanonneet mitään Pyhälle Hengelle, jos hänkin on persoona ja Jumala? Siksi koska kukaan ei kukaan Jeesuksen maan päällisen vaelluksen aikana pitänyt sitä persoonana, saatikka sitten Jumalana.

Isällä ja Pojalla on Raamatussa selkeästi rakkaussuhde toisiinsa ja he tunnustavat sen rakkauden toisilleen. Miksi he eivät sano rakastavansa Pyhä Henkeä? Miksi jättää sen tunteidensa ulkopuolelle? Miksi sellainen mykkäkoulu Pyhää Henkeä kohtaan? Siksi koska se ei ole persoona.

Raamatussa rukoillaan ainoata Jumalaa, Isää, ja Jeesukselta anotaan ja pyydetään asioita. Mutta kukaan ei pyhässä kirjassa koskaan rukoile tai pyydä mitään Pyhältä Hengeltä, vaikka sen uskotaan olevan persoona. Miksi? Koska se ei ole persoona, vaan Jumalan voimavaikutus. Vain tämän päivän haraihtuneet kristityt puhuvat Pyhälle Hengelle. He ovat pääasiallisesti äärikarismaatikkoja.

Miksi kukaan ei ylistä Raamatussa Pyhää Henkeä, vaikka sekä Isää ja Poikaa ylistetään, ja molemmille annetaan kunniaa? (Ilm.5:13). Koska Pyhä Henki ei ole persoona, eikä tule koskaan olemaan.

Miksi Pyhällä Hengellä ei ole persoonanimeä, vaikka Isän nimi on JHVH ja Pojan nimi on Jeesus (Hepr. ”Jeshua)? Siksi koska se ei ole persoona.

Joku voi toki sanoa että Pyhä Henki täyttää ihmisen, ja voisi siitä syystä olettaa, että sen täytyy olla persoona. Mutta jos sinä täytät juomalasin vedellä, niin voithan toki sanoa että vesi on täyttänyt sen, vaikka itse täytit sen, koska sinä ohjasit tapahtuman kulkua. Yhtälailla kun Pyhä Henki täyttää ihmisen, niin ei se suinkaan ole Pyhä Henki joka itsenäisesti täyttää ihmisen, vaan se on Jumala joka ohjaa tapahtuman kulkua tahtonsa mukaan, sillä onhan niin että Pyhä Henki on annettu niille jotka tottelevat Jumalaa (Apt.5:32).  Se voima ei ole annettu kenelle tahansa. Ja kun Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella, niin se tapahtuu koska hän on Jumalan valitsema palvelija (Jes.42:1), välimies Jumalan ja ihmisten välillä (1.Tim.2:5), ja myös koska Jumala teki hänestä Herran, eli pomon. Pomous tulee Uuteen testamenttiin sanasta ”kyrios” (Apt.2:36, Apt.10:38).

Raamatunkäännöksissä käytetään muutamassa kohdassa Pyhästä Hengestä persoonapronominia, vaikka alkuteksteissä niin ei tehdä. Ne ovat alkuteksteissä pääosin demonstratiivipronomineja ja relatiivipronomineja, paitsi ”autos” joka kolmannessa persoonassa (kuten on PH:n osalta) pitäisi kääntää ”se” taikka ”sama”.

Raamatunkäännöksissä sanat ”Pyhä Henki” on kirjoitettu isolla P:llä ja isolla H:lla, mikä ei tarkoita että se sen takia olisi persoona, sillä UT:n alkuteksteissä oli kirjaimet kirjoitettu aina isolla (eli majuskeleilla).  Minuskelit tulivat käyttöön vasta vuosisatoja myöhemmin. Joten ei voida sanoa että Pyhä Henki on persoona edes sen takia, että Pyhä Henki on kirjoitettu isolla P:llä ja isolla H:lla. En kuitenkaan vastusta isojen P:n ja H:n käyttämistä, koska sitä kautta harjaantumattomat Raamatun lukijat ymmärtävät paremmin mistä Hengestä on kyse, eikä mistä tahansa hengestä. Valitettavaa on kumminkin se että ”Henki”-sana  on kirjoitettu liian usein isolla H:lla monissa käännöksissä, saaden ihmiset uskomaan liian usein että kyse on Pyhästä Hengestä, vaikka kyse oli muista vaikutuksista tai vaikutusvalloista, ja toisinaan jopa ihmisen omasta hengestä.

Harha 4)

”Raamatusta nähdään selkeästi kuinka monessa kohdin puhutaan kolmesta, mutta kuitenkin niin että Jumalan sanotaan olevan numeraalisesti yksi Jumala, ei numeraalisesti kolminainen Jumala.”

Seuraavaksi Petri Paavola tuo esille esimerkkejä jotka hänen mielestään ovat todisteena siitä että on olemassa yksi Jumala Isässä, Jeesuksessa ja Pyhässä Hengessä:

”1 Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa ja ensimmäisessä jakeessa esiintyvä Jumala sana on hepreaksi Elohim, joka on monikkomuoto hepreankielen Eloah sanasta.”

Petri näyttää käyttävän  ”Jumala kolmessa persoonassa” ideologiansa vahvistamiseksi samanlaista harhauttavaa menetelmää jota monet muut harhautetut kautta Suomen tekevät. Eli antavat ymmärtää että Jumalan on pakko olla enemmän kuin yksi, vaikka ei kuitenkaan numeraalisesti enemmän kuin yksi (outoa!) juuri tuon monikollisen elohim-sanan takia. Mutta tuo on tyhmyyttä ja laiskuutta heidän taholtaan, sillä Petri, kuten monet muut oppineet, toistavat toinen toisiltaan vanhoja asioita kuin papukaijat, asioita jotka ovat virheellisiä, ilman että ottaisivat asioista ensin selvää, sieltä mistä ne pitäisi ottaa selvää. Isien perinnäissäännöt (Matt.15:6) ja yhteisöllisys on  heille arvokkaampi asia kuin Jumalan sanan ymmärtäminen ja tunnustaminen sellaisena kuin se on tarkoitettu, ettei minua vain heitettäisi pois uskovien joukosta, jos uskallan olla ”harhainen” ja taistella yleistä mielipidettä vastaan, sillä sanoohan raamattukin, että ”harhaoppista karta””.

Kuinka vaikeata onkaan tunnustaa vuosikymmenien Raamatun tutkiskelun jälkeen, että ”olin väärässä koko ajan”, taikka ”luin sanaa silmät ummessa”. Sellaisen tunnustaminen vaatisi nöyryyttä. Minäkin jouduin siltä osin nöyrtymään. En ole mielestäni hirveän nöyrä, mutta ainakin tunnustin että siltä osin olin itsekin harhassa, kun sain väärää opetusta ja olin itsekin laiska tietämään asiat paremmin. Olin siis aikoinaan itsekin asiasta pihalla kuin lumiukko, peräti yli 30 vuotta, kun uskoin kaiken mitä minulle opetettiin.

Mistä Petri löysi mainitsemansa monikollisen sanan ”elohim”, jossa ”-im” tekee siitä monikollisen? Hän löysi sen Raamatusta, taikka sen interlinaareista. Petri kumppaneineen eivät ole viitsineet tai jaksaneet tutkia hepreankielen kielioppia siltä osin, eivätkä ole edes viitsineet kysellä sen kielen asiantuntijoilta tai juutalaisilta rabbeilta miksi monikollista ”elohim”-sanaa käytetään Jumalasta. Olen itse kysynyt tuota asiaa monilta asiantuntijoilta, sekä rabbineilta, että myös eräältä professorilta jolla on päättötodistus Raamatun hepreankielestä. He sanovat kaikki yksimielisesti, että monikollisen sanan tarkoitus on korostaa Jumalan suvereenisuutta ja ylhäisyyttä ja siten antaa hänelle kunniaa. Esimerkkinä sanoisin näin, että paavistakin sanotaan ”Teidän ylhäisyytenne”, vaikka hän ei ole kun vain yksi persoona. On olemassa syy miksi monissa maissa persoonia teititellään. Lisäksi on suomenkielessäkin monikollisia sanoja jotka eivät todista että meillä on kaksi samaa asiaa, esim. ”housut” ja ”häät”. Jos sanot ystävällesi että menet huomenna häihin, niin ei hän taatusti usko että sinä menet huomenna ainakin kahteen häätilaisuuteen koska käytit monikollista sanaa. Tämä oli ensimmäinen pointti koskien harhaa numeroa neljää.

Toinen pointti mihin pitäisi kiinnittää huomiota on se, että KIELIOPILLISESTI SANA ”ELOHIM” PITÄÄ TULKITA AINA YKSIKKÖMUOTOISENA JOS  SIIHEN LIITETYT VERBIT OVAT YKSIKKÖMUODOSSA, ja siitä asiasta on Vanhassa Testamentissa satoja esimerkkejä. Otan ajan säästämiseksi vain yhden jakeen, ja se on Raamatun ensimmäinen jae.

”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”.

Jakeessa käännössana ”loi” tulee heprean sanasta ”bara” joka on yksikkömuodossa oleva verbi, josta syystä käännössana ”Jumala” on myös yksikkömuodossa.

En ole missään löytänyt sellaista käännöstä tuosta jakeesta joka sanoisi että ”Alussa JUMALAT loivat taivaan ja maan”.  En suomen-, ruotsin- enkä englanninkielisissä käännöksissä. Onkohan Petri Paavola löytänyt sellaista käännöstä jostakin?

Harha 5)

Seuraavaksi Petrillä on seuraavanlainen alaotsikko, ”Kolme miestä”,  jonka alapuolelta löytyy hänen mielestään todisteet siitä että kolme miestä voi olla yksi, vai oliko edes näin? (ja siksi täytyy olla mahdollista että myös Jumala on kolme vaikka onkin vain yksi?).

1 Moos 18:
1 ¶ Ja Herra (
JHVH) ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.
2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan
3 ja sanoi: ”Herrani (Adonai), jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse.

Muutamia rivejä myöhemmin Petri antaa meidän ymmärtää että noista kolmesta miehestä yksi oli Jumala ja kaksi muuta olivat enkeleitä (siten nuo jakeet eivät ole kovin hyviä vertaamaan Jumalaa kolmena, jos ei kumminkaan tahdo uskoa että heistä kaksi ovat enkeleitä):

”Kun tutkimme tarkasti asiayhteyden 1 Moos 18 ja 19 lukujen kautta, niin ymmärrämme Aabrahamin nähneen Herran ja kaksi enkeliä, jotka ilmestyivät Aabrahamille kolmen miehen hahmossa.”

Mennään takaisin lainauksen ensimmäiseen jakeeseen (1.Moos.18:1). Siinä kerrotaan että Herra ilmestyi Aabrahamille. Petri muistutti meitä siitä, että tuo sana ”Herra” tulee käännöksiimme sanasta JHVH mikä on Jumalan nimi. Tuo on aivan totta. Mutta se asia mitä hän ei tahdo ymmärtää, on se, että Raamatussa on esimerkkejä siitä, että Jumalan enkelit ilmestyvät toisinaan ja silti puhuvat aivan kuin Jumala puhuisi. Esimerkkinä on vaikkapa kertomus palavasta pensaasta (2.Moos.3:2-6). Siinä kerrotaan että Jumala puhui Moosekselle, ja sanoi jopa olevansa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Mutta kun luetaan asiayhteys tarkasti (jakeesta 2) niin huomaamme että palavassa pensaassa olikin enkeli, eikä suinkaan Jumala.  Miten tuo on mahdollista? Se on mahdollista siten, että enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Siitä tulee sana”enkeli” mikä tulee kreikan sanasta ”angelos”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”sanansaattaja”. Jumalalla on oikeus puhua palvelijoidensa kautta aivan kuin itse puhuisi. Siinä ei ole mitään nokkaan koputtamista. Hän ei puhunut ainoastaan enkelien kautta, vaan myös usein profeettojen kautta jotka olivat saaneet valtuuden sanoa kansalle  ”Näin sanoo Herra…” ilman että itse olisivat itse olleet se Herra joka puhui heidän kauttaan. Eihän hullutkaan uskoneet että entisajan profeetat olivat itse Jumala, sillä tosiasiassa heidän uskontonsa kielsi uskomasta useampaan kuin yhteen Jumalaan.

Tosiaan, Petri Paavola yrittää saada meidät uskomaan että yksi persoonista oli Jumala, kertomalla tuon kertomuksen kolmesta miehestä jotka ilmestyivät Aabrahamille ja lisäämällä ”Herra”-sanan eteen ”JHVH”, ja ”Herrani”-sanan eteen ”Adonai” antaen sillä tavalla meille sanojen merkityksen herpeankielestä. Noita lisäyksiä hän on mitä ilmeisemmin tehnyt todistaaksensa että yksi miehistä jonka Aabraham oli nähnyt olikin itse Jumala ja ne kaksi muut olivat enkeleitä ja silti Jumala (minkä hän myös tunnusti). En ymmärrä edes koko ajatusleikkiä mikä hänen päässään on pyörinyt. Se on täysin epäjohdonmukainen.

Koska olen jo todistanut palavan pensaan kertomuksen avulla että enkelit voivat toisinaan esiintyä Jumalana Jumalan sallimuksesta, niin Petrin pitäisi myös ymmärtää että tässä hänen kolmen miehen kertomuksessaan voi myös se Adonai-persoona olla enkeli. Ja itse asiassa se on helppo todistaa ihan maalaisjärjelläkin…

Petri ei artikkeliaan kirjoittaessaan kiinnittänyt mitään huomioita siihen, että siinä sanotaan ihan selvästi että Aabraham NÄKI ne kolme miestä. Joten jos hän näki kaikki kolme hän näki myös Jumalan, Petrin mukaan, koska Jumala oli hänen uskomuksensa mukaan yksi niistä kolmesta. Jakeessa 1.Moos.18:2 sanotaan että ”NÄHDESSÄÄN HEIDÄT hän riensi heitä vastaan”. Petri uskoo selvästi että Aabraham on nähnyt Jumalan ilman että olisi kuollut sen johdosta (2.Moos.33:20-23).

Näkikö Aabraham varmasti Jumalan kolmen miehen joukossa? Eipä tietenkään. Raamatusta löytyy useita jakeita missä kerrotaan että kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt. Se tarkoittaa myös että ne jotka näkivät Jeesuksen Maan päällä, eivät nähneet Jumalan, vaan ainoastaan Jumalan kuvan (Joh.1:18, Joh.5:37, Joh.6:46, 1.Joh. 4:12, 1.Tim.6:16, Kol.1:15).

Mielestäni kaimani Petri epäonnistui yrittäessään todistaa että  Jumala on Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Ainoa noista kolmesta joka meni nappiin oli se, että Jumala on Pojassa. Mutta senkin merkitystä kannattaisi pohtia tarkemmin, että mitä sillä oikeasti tarkoitetaan kun kerran Jumala on myös niissä jotka tunnustavat että Jeesus on Jumalan Poika (1.Joh.4:15). Tuo yhtenä oleminen tai toisessa oleminen viittaa ykseyteen, eikä siihen että he ovat yksi. Toki voidaan sanoa että he ovat yksi tarkoituksessa, ilman että he sen takia menevät oman olemuksensa tai identiteettinsä. Kun englanninkieliset sanovat toisilleen ”We are one in the spirit” jokainen yksilö tajuaa mitä he sillä tarkoittavat jos ei ole sahanpuruja kallossa. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessan sitä, että he puhaltavat yhteen hiileen, että vetävät köyttä samaan suuntaan, että ovat yksimielisiä ja sovussa keskenään, ja että päämäärät ovat samat, ilman että he menettävät oman identiteettinsä.


Tarkoitukseni oli alunperin jatkaa kirjoittamista ja käydä kaikki kohdat läpi, mutta en nyt enää jaksa keskittyä kirjoittamiseen. Olen jo kirjoittanut useamman tunnin enkä ole ehtinyt syödä koko päivänä kun vain aamupuurot ja pari kylmää keitettyä nakkia. Jatkan ehkä joku toinen päivä tätä samaa artikkelia, tai sitten ei.

Saat lukijani olla mitä mieltä mitä haluat. Tämä ei ole pakkopullaa. Olet täällä vapaasta tahdosta. En puutu asiaan, enkä tuomitse sinua vaikka uskoisit asian toisin. Sen sijaan kaimani Petri on ottanut tehtäväkseen tuomita tuhansia ihmisiä helvettiin (minut mukaan lukien), kirjoittamalla artikkelissaan näin oman väsäämän sääntönsä:

”Opetus, joka sanoo Jeesuksen olevan luotu on väärä opetus ja harhaoppi, eikä ihminen voi olla pelastavassa uskossa, jos uskoo Jeesuksen olevan luotu.”

Petri Paavola antoi minulle rohkeasti kadotustuomion (eli en voi olla pelastavassa uskossa), vaikka Jeesus sanoi, ”Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi” (Matt.7:1). Toki, jälkeenpäin hän kiisti artikkelissaan toimittaneensa tuomarin virkaa, mutta kyllä tuo että hän kirjoitti, ettei voi olla pelastavassa uskossa jos uskoo että Jeesus on luoto, niin se on joka tapauksessa hänen tuomionsa monille, eikä osoita hengellistä kypsyyttä. Itse en ole mitään vastaavaa sanonut yhdellekään ihmiselle. En edes Petri Paavolalle. En tohdi sellaiseen. Minulla on kuitenkin Jumalan lupaus puolellani. Sehän sanoo, että ”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa (1.Joh.4:15).

Syyn siihen miksi uskon että Jeesus on luotu, ja josta syystä Petri Paavola on sitä mieltä etten voi olla pelastavassa uskossa, sen olen kiteyttänyt näihin neljään sivuun:

Jeesus on Jumalan synnyttämä ja luoma
https://jumalaoppia.com/jeesus-on-jumalan-synnyttama-ja-luoma/

Jeesus on sittenkin luotu?
https://jumalaoppia.com/jeesus-on-sittenkin-luotu/

Jeesus on luotu. Jumala loi hänet:
https://jumalaoppia.com/jeesus-on-luotu-jumala-loi-hanet/

Jeesuksen kaksi syntymää:
https://jumalaoppia.com/jeesuksen-kaksi-syntymaa/

 

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*