Kysymys: Onko Jeesus Jumala?

Lyhyt vastaus kysymykseen ”Onko Jeesus Jumala”, riippuu siitä, mitä kukin alkutekstin kirjoittaja tarkoittaa sanalla ”Jumala”.

Jeesus on ”jumala” sillä edellytyksellä, että sanalla viitataan sen alkuperäiseen merkitykseen, jossa se on adjektiivi (”mahtava”, ”voimallinen”).

Mutta, mikäli sana ”Jumala” on kontekstissa substantiivi, eli viittauksena meidän ainoaan Jumalaan, silloin Jeesus ei ole Jumala. Hän jäisi silti olemaan Jumalan Poika ja Herra.

”Jumala”-sana voi olla kreikankielessä (UT:n alkuteksteissä) adjektiivi, silloin kun sen edessä ei ole määräistä artikkelia. Näin ei aina tarvitse olla, mutta voi olla. Esimerkiksi jakeessa Joh.1:1 puuttuu määräinen artikkeli (”ho”) viimeisen Jumala-sanan edessä (”theos”). Näin siis kreikankielen alkuteksteissä josta tuo jae on käännetty. Ensimmäinen kerta kun Jumala mainitaan jakeessa, kyse on tietystä Jumalasta, tiedossa olevasta Jumalasta (engl. ”THE God”), kun taas jälkimmäinen Jumala sana ei ole välttämättä lainkaan jokin tietty Jumala, vaan epämääräisesti joku jumala. Tästä syystä jotkut tunnetut muinaiskreikan asiantuntijat tunnustavatkin, että viimeinen jumala-sana on laadullinen. Suomeksi käännettynä se tarkoittaa mitä olen monesti kertonutkin, eli sitä, että Sana oli alussa ”mahtava” ja ”voimallinen”, koska Jumala loi kaiken hänen (tai ”sen”) kautta.

Adjektiivina ”jumala” on siis laatusana, koska adjektiivit ovat laatusanoja. Adjektiivina Joh.1:1c kertoo, että Sana oli alussa Jumalan tykönä ”mahtava” ja ”voimallinen”, myös etymologian ja kreikan kieliopin avulla:

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala” (Joh. 1:1).

”Sana” oli tietenkin alussa mahtava, koska Jumala loi kaiken Sanan kautta. Ja ne muut ”jumalat” (ihmisjumalat), joista Jeesus puhui (Joh.10:35), he eivät olleet lainkaan jumalia samassa merkityksessä kuin meidän ainoa Jumala. He olivat ainoastaan ”niin sanottuja jumalia” (1.Kor.8:5-6), eli mahtavia ja voimallisia, koska Jumalan sana tuli myös heillekin (Joh.10:35). Siten Jeesus ei syyllistynyt Jumalan pilkkaan, silloin kun kutsui muita ihmisiä jumaliksi (Joh.10:35), koska hän käytti sanaa adjektiivina, eikä substantiivina. Sen sijaan ”Jumala” on substantiivina viittaus (alkuperäisessä kristinuskossa) meidän ainoaan Jumalaan.

Sana ”syntinen” on oiva esimerkki suomalaisesta sanasta, joka voi olla joko adjektiivi taikka substantiivi, riippuen kontekstista. Englanniksi se voi tarkoittaa joko ”sinner” (substantiivi) tai ”sinful” (adjektiivi). Se on aina asiayhteys missä sana mainitaan mikä päättää, onko sana ”syntinen” adjektiivi taikka substantiivi. Niin ikään, samassa lauseessa esiintyvien muiden sanojen muodot voi antaa vinkkejä oikeasta tulkinnasta. ”Theos”-sana kreikkalaisissa teksteissä on vastaavanlainen sana, jota pitää käsitellä silkkihansikkain.

Jos kaikki väittelijät ymmärtäisivät, että sana ”Jumala” voi olla joko substantiivi tai adjektiivi, riippuen asiayhteydestä missä se mainitaan, ja sen lisäksi osaisivat erottaa ne toisistaan, silloin ei olisi välttämättä lainkaan kinastelua aihepiiristä.

Sana ”Jumala” VOI OLLA ADJEKTIIVINEN, mikäli edestä puuttuu määräinen artikkeli. Tämän paljastaa meille hyvin arvostettu kreikankielen ekspertti, professori ja trinitaari Daniel B. Wallace, kirjassaan ”Greek Grammar Beyond the Basics”. Daniel viittasi jakeeseen Joh. 1:1 ja sen viimeiseen ”Jumala”-sanaan (mikä ilman määräistä artikkelia saattaa kertoa millainen tuo Sana/sana oli alussa Jumalan tykönä).

Jumala on aina ollut vain yksi (5.Moos.6:4). Hän ei voi olla samanaikaisesti kaksi taikka kolme (kuten kolminaisuusopissa), koska silloin hän ei enää olisi vain yksi. Ja silloin hänen oma käskynsä, ”Älä pidä muita jumalia MINUN rinnallani”, menettäisi merkityksensä ja tärkeytensä (5.Moos.5:7, 5.Moos.6:4). Muistakaa hyvä veljet ja sisaret, että kyse on tärkeimmästä käskystä laissa! Älkää polkeko sitä maan rakoon! Jumala on yksi; ei kaksi taikka kolme, saatikka miljoonia.

Jeesus uskoo että Jumala on vain yksi (Mark.12:29), ja siihen uskoo myös demonit (Jaak.2:19). Jälkimmäiset vapisevat tiedon edessä, koska he tietävät kuka on suvereeninen ja yli kaiken. He tietävät kuka antoi vallan ja voiman Pojalleen. Poika ei vapise samasta tiedosta, sillä hän kunnioittaa Isää (Joh.8:49).

En usko että se on välttämättä väärin sanoa, että Jeesus on Jumala/jumala, mutta vain sillä edellytyksellä, että ei anneta sellaista mielikuvaa, että hän olisi sama Jumala kuin Isä, tai samaa olemusta Isän kanssa, tai yhtä suuri vallassa Isänsä kanssa (1.Kor.15:27-28). Sellainen käytäntö edellyttäisi tietenkin myös sitä, että tuota sanaa käytettäisiin adjektiivina, eikä substantiivina. Isä tarvitsee pojan ollakseen isä, ja poika tarvitsee isän ollakseen poika. Siksi he ovat kaksi eri olemusta. Itse olen päättänyt sanoa, että hän ei ole Jumala, koska tiedän sisikunnassani hänen olevan jumala ainoastaan samassa merkityksessä kuin ne, joita hän itsekin kutsui jumaliksi:

”Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin…” (Joh.10:35).

Iso tai pieni j-kirjain sanassa ”Jumala” ei muuta asiaa miksikään, siitä syystä, että varhaisimmat UT:n kreikankieliset alkutekstit ei sisältänyt lainkaan minuskelejä (taivutus sanasta ”minuskeli”). Isojen ja pienten kirjainten sekakäyttö alkoi vasta satoja vuosia myöhemmin, tulevissa raamatunkäännöksissä, jotta meidän olisi helpompi suoriutua tekstin tulkinnassa, siten miten käännöskomiteat halusivat meidän asian tulkita. Näin meille luotiin valmiit tulkinnat siitä, oliko kyse Jumalasta, jumalasta tai epäjumalista.