Lyhyt vastaus kysymykseen "Onko Jeesus Jumala", riippuu siitä, mitä kukin alkutekstin kirjoittaja tarkoittaa sanalla "Jumala".
Jeesus on "jumala" sillä edellytyksellä, että sanalla viitataan sen alkuperäiseen merkitykseen, jossa se on adjektiivi ("mahtava", "voimallinen").
Mutta, mikäli sana "Jumala" on kontekstissa substantiivi, eli viittauksena meidän ainoaan Jumalaan, silloin Jeesus ei ole Jumala. Hän jäisi silti olemaan Jumalan Poika ja Herra.
"Jumala"-sana voi olla kreikankielessä (UT:n alkuteksteissä) adjektiivi, silloin kun sen edessä ei ole määräistä artikkelia. Näin ei aina tarvitse olla, mutta voi olla. Esimerkiksi jakeessa Joh.1:1 puuttuu määräinen artikkeli ("ho") viimeisen Jumala-sanan edessä ("theos"). Näin siis kreikankielen alkuteksteissä josta tuo jae on käännetty. Ensimmäinen kerta kun Jumala mainitaan jakeessa, kyse on tietystä Jumalasta, tiedossa olevasta Jumalasta (engl. "THE God"), kun taas jälkimmäinen Jumala sana ei ole välttämättä lainkaan jokin tietty Jumala, vaan epämääräisesti joku jumala. Tästä syystä jotkut tunnetut muinaiskreikan asiantuntijat tunnustavatkin, että viimeinen jumala-sana on laadullinen. Suomeksi käännettynä se tarkoittaa mitä olen monesti kertonutkin, eli sitä, että Sana oli alussa "mahtava" ja "voimallinen", koska Jumala loi kaiken hänen (tai "sen") kautta.
Adjektiivina "jumala" on siis laatusana, koska adjektiivit ovat laatusanoja. Adjektiivina Joh.1:1c kertoo, että Sana oli alussa Jumalan tykönä "mahtava" ja "voimallinen", myös etymologian ja kreikan kieliopin avulla:
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" (Joh. 1:1).
"Sana" oli tietenkin alussa mahtava, koska Jumala loi kaiken Sanan kautta. Ja ne muut "jumalat" (ihmisjumalat), joista Jeesus puhui (Joh.10:35), he eivät olleet lainkaan jumalia samassa merkityksessä kuin meidän ainoa Jumala. He olivat ainoastaan "niin sanottuja jumalia" (1.Kor.8:5-6), eli mahtavia ja voimallisia, koska Jumalan sana tuli myös heillekin (Joh.10:35). Siten Jeesus ei syyllistynyt Jumalan pilkkaan, silloin kun kutsui muita ihmisiä jumaliksi (Joh.10:35), koska hän käytti sanaa adjektiivina, eikä substantiivina. Sen sijaan "Jumala" on substantiivina viittaus (alkuperäisessä kristinuskossa) meidän ainoaan Jumalaan.
Sana "syntinen" on oiva esimerkki suomalaisesta sanasta, joka voi olla joko adjektiivi taikka substantiivi, riippuen kontekstista. Englanniksi se voi tarkoittaa joko "sinner" (substantiivi) tai "sinful" (adjektiivi). Se on aina asiayhteys missä sana mainitaan mikä päättää, onko sana "syntinen" adjektiivi taikka substantiivi. Niin ikään, samassa lauseessa esiintyvien muiden sanojen muodot voi antaa vinkkejä oikeasta tulkinnasta. "Theos"-sana kreikkalaisissa teksteissä on vastaavanlainen sana, jota pitää käsitellä silkkihansikkain.
Jos kaikki väittelijät ymmärtäisivät, että sana "Jumala" voi olla joko substantiivi tai adjektiivi, riippuen asiayhteydestä missä se mainitaan, ja sen lisäksi osaisivat erottaa ne toisistaan, silloin ei olisi välttämättä lainkaan kinastelua aihepiiristä.
Sana "Jumala" VOI OLLA ADJEKTIIVINEN, mikäli edestä puuttuu määräinen artikkeli. Tämän paljastaa meille hyvin arvostettu kreikankielen ekspertti, professori ja trinitaari Daniel B. Wallace, kirjassaan "Greek Grammar Beyond the Basics". Daniel viittasi jakeeseen Joh. 1:1 ja sen viimeiseen "Jumala"-sanaan (mikä ilman määräistä artikkelia saattaa kertoa millainen tuo Sana/sana oli alussa Jumalan tykönä).
Jumala on aina ollut vain yksi (5.Moos.6:4). Hän ei voi olla samanaikaisesti kaksi taikka kolme (kuten kolminaisuusopissa), koska silloin hän ei enää olisi vain yksi. Ja silloin hänen oma käskynsä, "Älä pidä muita jumalia MINUN rinnallani", menettäisi merkityksensä ja tärkeytensä (5.Moos.5:7, 5.Moos.6:4). Muistakaa hyvä veljet ja sisaret, että kyse on tärkeimmästä käskystä laissa! Älkää polkeko sitä maan rakoon! Jumala on yksi; ei kaksi taikka kolme, saatikka miljoonia.
Jeesus uskoo että Jumala on vain yksi (Mark.12:29), ja siihen uskoo myös demonit (Jaak.2:19). Jälkimmäiset vapisevat tiedon edessä, koska he tietävät kuka on suvereeninen ja yli kaiken. He tietävät kuka antoi vallan ja voiman Pojalleen. Poika ei vapise samasta tiedosta, sillä hän kunnioittaa Isää (Joh.8:49).
En usko että se on välttämättä väärin sanoa, että Jeesus on Jumala/jumala, mutta vain sillä edellytyksellä, että ei anneta sellaista mielikuvaa, että hän olisi sama Jumala kuin Isä, tai samaa olemusta Isän kanssa, tai yhtä suuri vallassa Isänsä kanssa (1.Kor.15:27-28). Sellainen käytäntö edellyttäisi tietenkin myös sitä, että tuota sanaa käytettäisiin adjektiivina, eikä substantiivina. Isä tarvitsee pojan ollakseen isä, ja poika tarvitsee isän ollakseen poika. Siksi he ovat kaksi eri olemusta. Itse olen päättänyt sanoa, että hän ei ole Jumala, koska tiedän sisikunnassani hänen olevan jumala ainoastaan samassa merkityksessä kuin ne, joita hän itsekin kutsui jumaliksi:
"Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin…" (Joh.10:35).
Iso tai pieni j-kirjain sanassa "Jumala" ei muuta asiaa miksikään, siitä syystä, että varhaisimmat UT:n kreikankieliset alkutekstit ei sisältänyt lainkaan minuskelejä (taivutus sanasta "minuskeli"). Isojen ja pienten kirjainten sekakäyttö alkoi vasta satoja vuosia myöhemmin, tulevissa raamatunkäännöksissä, jotta meidän olisi helpompi suoriutua tekstin tulkinnassa, siten miten käännöskomiteat halusivat meidän asian tulkita. Näin meille luotiin valmiit tulkinnat siitä, oliko kyse Jumalasta, jumalasta tai epäjumalista.
1 Jh 5:20 "…me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä"
Tuo on vääränlainen käännös ja sellaisenaan ristiriitainen Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa jossa meille esitetään vain yhden totisen Jumalan. Oletko tahallaan jättänyt jakeen alun pois jossa puhutaan Jumalasta, joka ei ole asiayhteydessä itse Jeesus? Kun luet koko jakeen syvällisesti pohdiskellen, niin tajuat että jakeen loppusanat eivät ole viittauksena Jeesukseen, vaan jakeen alussa mainittuun Jumalaan.
Oikeanlaisena käännöksenä se ei ole Jeesus joka on totinen Jumala, vaikka toista yrität todistaa. Kuka on siis se "totinen Jumala"? Hmm… muistan nähneeni nuo sanat aiemminkin Raamatusta. Nyt muistan! Ne oli Jeesuksen omia sanoja. Ne löytyvät jakeesta Joh. 17:3. Jeesus puhuu siinä rukouksessaan Isälleen. Näin hän siinä sanoo Isälleen:
Jeesus oli siis sitä mieltä, että Isä on YKSIN TOTINEN JUMALA, omien sanojensa mukaan. Sana "YKSIN" tuossa jakeessa, se tulee koinee-kreikan sanasta "monos". Suomeksi käännettynä se tarkoittaa "yksin", "ainoa" ja "ainut".
Sekä jakeessasi 1. Joh.5:20, että myös mainitsemassani jakeessa Joh. 17:3, molemmissa jakeissa käytetään sanoja "TOTINEN JUMALA". Tuo totinen Jumala on Isä Jumala, eikä kukaan muu. Jakeen kreikankielinen sana "monos" ei anna tilaa muille yksilöille jotka olisivat myöskin se totinen Jumala, sen ainoan Jumalan kanssa. Ainoastaan Isä on totinen Jumala. Niinhän Jeesus sanoi Isälleen. Sille samalle Isälle jolle rukouksensa esitti. Hän antoi tunnustuksensa sille samalle Jumalalle joka on sanonut:
"ÄLÄ PIDÄ MUITA JUMALIA MINUN RINNALLANI" (2. Moos:20:3).
Vahvistus sille asialle, että Jeesus ei mahdu tärkeimpään käskyyn, niitä on useita. Kun katsotaan jakeen lauserakennelmaa, niin me tietenkin nähdään, että Jumala puhuu siinä yksikkömuodossa.
Hän ei sanonut, "Älä pidä muita jumalia MEIDÄN RINNALLAMME", vaan hän sanoi, "Älä pidä muita jumalia MINUN RINNALLANI". Hyvin selkeätä tekstiä. Melkoinen ero noissa kahdessa.
Aina kun Jumala puhui ITSESTÄÄN, omista ajatuksistaan, omista käskyistään, lupauksistaan, jne… niin hän ei koskaan käyttänyt itsestään monikollisia verbejä tai persoonapronomineja. Se on hyvä muistaa.
Jeesus todisti itsekin, omin sanoin, lainaten Isänsä sanoja ääneen lausuttuna, että tärkein käsky laissa on siinä, ettemme pidä muita Jumalia hänen rinnallaan, seuraavilla sanoilla (Mark. 12:29-30):
Paavali joka on kirjoittanut noin puolet Uudesta testamentista, hän pisti kortensa kekoon kirjoittamalla näin (1. Kor. 8:5-6):
Lisää luettavaa englanniksi aihepiiristä joka – Raimo – on tuo lainaamasi jae 1. Joh.5:20: https://www.biblicalunitarian.com/verses/1-john-5-20
Jeesus sanoi Tuomakselle; Jh 14;9"…joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän… Jh 10: 30 "minä ja Isä olemme yhtä"
Sitä ei voi ottaa kirjaimellisesti koska silloin Raamattu olisi ristiriitainen kirja. Se on pakko olla niin, että he olivat nähneet Jumalan vain kuvaannollisesti, kun olivat nähneet Jeesuksen. Eli kun he olivat nähneet Jeesuksen he näkivät heissä samankaltaisuutta, kenties jopa samaa ulkonäköä, vaikkakin Jeesus luopui hetkellisesti aiemmasta kirkkaudestaan tullakseen maailmaan sovittamaan ihmiskunnan synnit omalla verellään, jotta heillä uskon kautta häneen saisivat ikuisen elämän.
Kyllähän sinä Raimo Raamatun tuntevana ihmisenä itsekin tiedät, että siellä on useita jakeita, jotka kertovat ettei kukaan ole nähnyt Jumalan, eikä voi nähdä. Etkö tiedäkin? Joten miksi otat yhden jakeet, ja yrität sillä kumota muita jakeita jotka puhuvat asiasta päinvastaisesti? Ratkaisu tähän dilemmaan on se, ettei kyse ole todellisesta ristiriidasta, kun huomioidaan että sinun mainitsemassa jakeessa puhutaan näkemisestä eri merkityksessä, kun vertaa niitä muihin vastaaviin jakeisiin joita nyt aion tuoda sinulle esille. Tämä aivan kuin muistutuksena sinulle siitä, mitä olet aiemminkin lukenut, mutta jonka sisältöä et tahdo ottaa vastaan, juuri isien perinnäissääntöjen takia.
Jeesus sanoi (Joh. 6:46, KR-1992):
Hetkinen! Sinäkö Raimo yrität opettaa minulle, että Jeesus-Jumala seisoi ilmielävänä opetuslastensa edessä yhtenä päivänä, sanoen, että joka on nähnyt hänet (Jeesuksen) on nähnyt Isän, vaikka kumminkin toisena päivänä sanoo, että kukaan ei ole nähnyt Isää, paitsi hän joka on tullut Jumalan luota?
Jeesus tuli Isänsä luota Isän lähettämänä. Hän oli ainoa ihminen joka oli nähnyt Jumalan, ennen kuin tuli maailmaan. Ja taivaassa hän oli myös tullut osalliseksi hänen kirkkaudestaan. Hän joutui kuitenkin luopumaan hetkellisesti Isänsä antamasta kirkkaudesta, silloin kun tuli maailmaan ja "tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon".
Johannes oli samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Hän kirjoitti näin (Joh. 1:18):
Toisessa paikassa Johannes kirjoitti vastaavalla tavalla (1. Joh.4:12):
"Muuan mies" painiskeli Jaakobin kanssa (1. Moos.32:25-31). Se oli tietenkin enkeli ihmishahmossa, vaikka sitä ei Raamatussa suoraan sanota. Silti Jaakob sanoi painiottelun jälkeen, että hän oli nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin. Miksi hän niin sitten sanoi, vaikka Jumala itse on sanonut ettei kukaan joka näkee hänen kasvot voi jäädä eloon? Mooses sai nähdä ainoastaan Jumalan selkäpuolen, muuten hän olisi kuollut . Sana "Jumala/jumala", josta tuo käännös on otettu Jaakobin painikertomukseen, se tulee sanasta "elohim". Sitä käytettiin Raamatussa myös ihmisistä, tuomareista ja jopa enkeleistä (esim. "enkelistä palavassa pensaassa"), koska sanassa "elohim" tuo lyhennetty versio "el" tarkoitti aikalaistensa keskuudessa kirjaimellisesti "mahtava" ja "voimallinen". Samassa sanassa pääte "-im" muuttaa sanan monikolliseksi, mutta käytännössä monikolliseksi vain silloin kun asiayhteyden verbit ovat myöskin monikolliset.
Sana "yhtä" ei viittaa siihen että he ovat yksi ja sama persoona, tai yksi ja sama Jumala. Vaan se viittaa "ykseyteen".
Jeesus sanoi, ettei hän tullut maailmaan tekemään omaa tahtoaan, vaan isänsä tahdon. Heillä on siis eri mieli. Siksi tuota "YHTÄ OLEMISEN"-fraseologiaa on turha käyttää todisteena siitä, että sekä lähettäjä että lähetetty olisivat yksi ja sama persoona, taikka yksi ja sama Jumala. Sellainen ajattelutapa on kömpelö ja ristiriitainen. Suorastaan järjetön.
Näissä Jeesuksen alapuolisissa sanoissa voit havaita, että KYSE ON YKSEYDESTÄ, siitä että Liisa ja Matti, Jeesuksen opetuslapsina, ELÄVÄT YKSEYDESSÄ, koska heillä on samat tavoitteet, heidän keskinäisessä yksimielisyydessä, rakkaudessa ja päämäärissä, ilman että he olisivat menettäneet oman identiteettinsä (Joh. 17:20-23):
Moikka.Haluan kommentoida, että on mielenkiintoista vain lukea tätä ja miettiä ja pohtia asiaa. En osaa vastata moneenkaan kysymykseen ja oma uskoni on ehkä aika heikko, mutta usko Jeesukseen vie minut kerran perille taivaankotiin ja saan nähdä Isäni sekä koko Jumalan perheväen. Ja musta on hauskaa, kun sä kysyt tossa lopussa, että paljonko on 1+1, niin tulee mieleen lastenlaulu: "Sillä yksi plus yksi ei olekaan kaksi, kun aivan tarkasti laskemme sen. Pieni ja heikko voi tulla suuremmaksi ja viimeinen voi olla ensimmäinen. Mitä se on? Mitä se on? Se on Jumalan matematiikkaa! Hyvää päivää kaikille!