Jumaluus ei ole sama kuin Jumala

Sana ”jumaluus” tulee Uuteen Testamenttiin kreikankielen juurisanasta ”theios” (G2304). Sanana se esiintyy vain 3 kertaa koko UT:ssa. Yksi kerta muodossa ”theion” (Apt.17:29), ja kaksi kertaa muodossa ”theias” (2.Piet.1:3, 2.Piet.1:4).

Jumaluus on adjektiivi eikä substantiivi

Edellä mainitsemani juurisana ”theios” on adjektiivi, eikä substantiivi, ja siitä syystä on väärin sanoa,  että ”Jeesuksen jumaluus” tarkoittaa että hän on Jumala; tai kuten monet englantilaiset käännökset asian ilmaisevat harhaanjohtavasti, ”Godhead”. En myöskään ymmärrä sitä, miksi jotkut kirjoittavat ”Jumaluus”, isolla J-kirjaimella kesken lauseen. Iso alkukirjain ei tietenkään muuta ominaisuutta Jumalaksi.

Toki myönnän, että tuon sanan alkuperäinen merkitys on hämärtynyt sellaisille ihmisille jotka eivät ole tutkineet sanan merkitystä etymologian avulla. Ja ehkä myös siitä syystä sanamuotoa ”theion” on aikojen saatossa alettu käyttämään myös substantiivina, jopa raamatunkäännöksissä (”Godhead” ja ”Deity”). Mutta sanana se ei alunperin kertonut suoranaisesti että joku on Jumala. Tämän on helppo todistaa:

Kaikkina kolmena esiintymiskertana tuota sanaa käytetään UT:ssa kuvaamaan MILLAINEN joku on, eikä kertaakaan kuvaamaan KUKA joku on.  Tutkitaan nyt lähemmin kaikki olemassa olevat kolme jaetta, niin tiedät että asia on kuten sen kerroin:

1) Ensimmäisessä esimerkissä viitataan jumaluudella kaikkiin niihin, jotka ovat Jumalan sukua, eikä siihen että Jumalan suku on Jumala:

”Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema” (Apt. 17:29).

2) Seuraavassa jakeessa kerrotaan että Jumalan voima on jumalallinen, eikä sitä että Jumalan voima on Jumala:

”Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään…” (2.Piet. 1:3).

3) Viimeisessä esiintymiskerrassa kerrotaan, että Jumalan luonto on jumalallinen. Se ei kerro että Jumalan luonto on Jumala:

”… joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee…” (2.Piet. 1:4).

Google dictionary kertoo mielestäni lyhyesti ja ytimekkäästi mitä tarkoittaa ”divine” (=jumaluus):

”Of, from, or like God or god”.

Eli ”jumaluus” ei tarkoita ”Jumala”, vaan viittaa siihen mikä on Jumalasta, tai kuin Jumala/jumala.

Nykysuomen Sanakirja kertoo että sana ”jumaluus” on substantiivi (s.-lyhenteellä), mutta esim. ”HELPS Word-studies” kertoo että se on adjektiivi:

”2304 theíos (AN ADJECTIVE, derived from 2316 /theós, ”God”) – divine, manifesting the characteristics of God’s nature.”

Myös Bible Hub kertoo että kyse on adjektiivista.

Nyt kun ollaan tarkasteltu tuota sanaa ”theios” raamatullisesta näkökulmasta, huomioiden nuo kaikki kolme asiaan liittyvää jaetta, me olemme myös havainneet että se sittenkin on adjektiivi!

Entäs kuka on Jumala, jos kerran Jeesuksen ”jumaluus” ei tarkoita että Jeesus on ainut Jumala?

Meillä ei voi olla kaksi tai kolme Jumalaa jotka olisivat yhdessä yksi Jumala! Jeesus opetti meille kuka on Jumala. Hän on Isä.

Jeesus sanoi hänelle: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, MINUN ISÄNI tykö ja TEIDÄN ISÄNNE tykö, ja MINUN JUMALANI tykö ja TEIDÄN JUMALANNE tykö” (Joh. 20:17).

Jeesuksen Isä on meidän Isä, ja Jeesuksen Jumala on meidän Jumalamme! Jeesuksella ja meillä on sama Isä ja sama Jumala.

Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valehtele tuosta asiasta (2.Kor.11:31).

On turvallista tietää, että Herrallamme ja meillä on sama hyvä Isä, ja ainut Jumala joka on meidän yhteinen Jumala, ja siksi epäjumalat saavat kenkää ja kyytiä.

Ajatelkaa asiaa syvällisemmin. Jos Isä ja Poika olisivat sama Jumala, niin meillä olisi suuri ristiriita Raamatussa ja siten myös uskonelämässä. Nimittäin, kristinuskon monoteismissa voi olla vain yksi Jumala, koska monoteismi ei ole monoteisimia jos siinä on useampia Jumalia. Monoteismissa on vain yksi Jumala koska ainut Jumala sanoi että hänen rinnallaan ei saa pitää muita jumalia (5.Moos.5:7, 5.Moos.6:4, Mark.12:29). Hän ei edes koskaan sanonut että hänen rinnallaan on kaksi muuta Jumalaa. Jos hän olisi monipersoonallinen, hänellä olisi silloin epävakaa persoonallisuus.

Jos Isä ja Poika olisivat yhdessä ainut Jumalamme, niin ei olisi enää olemassa Jumalaa persoonana, sillä kaikki persoonat ovat yksilöllisiä omissa kehoissaan, olipa sitten maallisia tai taivaallisia kehoja (1.Kor.15:40).

Onko Jeesus kuin Jumala?

Monella tapaa. Mutta ei kuitenkaan Jumala, vaan ”niin sanottu jumala” (Joh.10:34,35, 1.Kor.8:5,6).

Ollaanko me kuin Jumala?

Jossakin mielessä, vaikka emme ole Jumala. Hänhän sanoi:

”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme…” (1.Moos.1:26).

Onko uudestisyntyneet kristityt kuin Jeesus lihansa päivinä?

Monellakin tapaa. Mutta toisin kun hän, me muut olemme tehneet syntiä (1.Joh.1:10, Room.3:23). Syntinsä anteeksi saaneilla ihmisillä ja Jeesuksella on tuosta huolimatta hyvin paljon samankaltaisuutta. Jeesuksen ylivertaisuus meihin nähden on myös siinä, että Jumala valtuutti ja asetti hänet meidän johtajaksi (Apt.2:36, Matt.28:18).

Jumala teki meidät kuvansa kaltaiseksi hänen Poikansa kanssa (1.Moos.1:26), kuten Jeesuskin on Jumalan kuva (Kol.1:15).

Poikansa luomisen jälkeen Jumala teki ihmisen kuvaksensa (1.Moos.1:27) Poikansa kautta (Joh.1:3, Joh.1:10, Kol.1:16,17, 1.Kor.8:6).

Jeesus ei ole Jumalan kuvana Jumala, vaan hän on KUVA JUMALASTA (Kol.1:15). Pidetään se asia mielessä. Emme ihmisinä ole  Jumala, vaikka mekin olemme Jumalan kuva (1.Moos.1:26).

Sellainen ei tietenkän sovi monoteistiseen uskoon että ihmisetkin ovat Jumalia. Ensimmäinen kuva Jumalasta – hänen Poikansa Jeesus Kristus (Kol.1:15) – herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta (Room.6:4).

Jokainen valokuvaaja tietää ettei mitään selvää kuvaa synny, jos ei ole minkään asteista valoa tai kirkkautta ympäristössä. Samalla periaatteella toimii kopiokoneet. Kopiot ottavat niin sanottuja valokopioita siitä alkuperäisestä kuvasta. Ilman valoa ja kirkkautta ei tule kopioita.

Jeesus sai kirkkauden Isältä ja me saamme kirkkauden Jeesukselta, jotta mekin saisimme sitä samaa kirkkautta itsellemme, jonka hän sai Isältään.

Tässä saamme osallisuutta siitä samasta kirkkaudesta:

”… sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja ME MUUTUMME” (1.Kor. 15:52).

”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin KATSELEMME HERRAN KIRKKAUTTA kuin kuvastimesta, MUUTUMME SAMAN KUVAN KALTAISIKSI KIRKKAUDESTA KIRKKAUTEEN, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki” (2.Kor. 3:18).

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*