Jehovan todistajien näkemys kielilläpuhumisesta

Jehovan todistajien kanta kielilläpuhumiseen.

Jehovan todistajat ovat erehtyneet kun sanovat että aito kielilläpuhuminen on lakannut:

He väittävät että kielilläpuhuminen on lakannut toimimasta, ja että nykyiset kielilläpuhumiset ovat vain Saatanan aikaansaamia jäljitelmiä. Verukkeena he pitävät jaetta joka kertoo kielilläpuhumisen lakkaavan (1.Kor.13:8). Onko siis aito kielilläpuhuminen lakannut toimimasta?

Aito kielilläpuhumisen armolahja ei ole kadonnut mihinkään. Ei edellisen jakeen perusteella, eikä minkään muunkaan jakeen perusteella. Tiedän sen omasta kokemuksesta koska minulla on tuo lahja käytössäni, kuten myös monilla tutuilla ja ystävilläni.

Jehovan todistajat ovat ottaneet yhden jakeen Raamatusta ja pilkkoneet sen osiin, ja yrittävät sillä todistaa typeriä asioita. Heidän Brooklynissa kokoontuva johtajisto ovat tulkinneet sananpaikan omien mielihalujensa mukaan.

Kuinka mielekästä se onkaan Saatanalle, saada meidät uskomaan valheopettajien kautta, ettemme enää tarvita noita henkilahjoja tai että niitä ei enää ole käytössä. Armolahjojen käyttäminen menestyksekkäästi, seurakuntaa rakentavalla tavalla, horjuttaa hänen asemaansa eksytettyjen keskuudessa. Sen estämiseksi tarvitaan mm. Jehovan todistajien valheopetuksia aihepiiristä.

Kuyvittele nyt, että Jumala suo sinulle jonkun hengellisen lahjan ja alat innostuneena käyttämään sitä. Sitten yhtäkkiä ilmestyy eteesi uskovaisia jotka sanovat sinulle, että ne ovat Saatanasta eikä Jumalasta. Siinä taistellaan jo Jumalan tahtoa vastaan.

Saatana vihaa sitä kun uskovaiset saavat hengellisiä lahjoja käyttöönsä

Pyhän Hengen vaikutuksesta ilmenevä kielilläpuhuminen on aina ollut saatanalle vastenmielistä kuunneltavaa, sen rakentavan vaikutuksen takia. Hänen tarkoitusperänsä on saada uskovaiset uskomaan, että kielilläpuhuminen on sielullista taikka saatanallista mongerrusta, jolla ei ole enää minkäänlaista merkitystä.

Sielunvihollinen  yrittää kaikin keinoin peittää sen tosiasian, että tuo lahja onkin Jumalan Hengestä syntynyt ilmiö, jolla uskovaiset rakentavat hengellistä elämäänsä (1.Kor.14:4). Paras keino tuon tosiasian pimittämiseksi on käyttää sellaisia uskonnollisia ihmisiä uskovien sekaan, joilla ei ole koskaan ollut käytössä Pyhän Hengen vaikutuksesta tulleita henkilahjoja. Heiltä puuttuu siis omakohtaisia kokemuksia lahjan käytöstä.

Jehovan todistajien ”todistusaineisto” kielilläpuhumisen lakkaamisesta

Kun asiaa tarkemmin mietitään niin heidän ainoa todistusaineistonsa kielilläpuhumisen lakkaamisesta on kiteytettynä yhdessä jakeessa:

”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa” (1.Kor. 13:8).

Luulevat todistaneensa olemattoman asian, vaikka lahja on laajalti yhä käytössä. Vaikeampaa on todistaa että olematonta ei ole, kuin todistaa olevaisen olemassaoloa.

Jakeessa ei kerrota milloin kielilläpuhuminen lakkaa. Siellä ei sanota että se on jo lakannut toimimasta. Se lakkaa toimimasta vasta sitten kun sitä ei enää tarvita. Mutta milloin sitä ei enää tarvita? Vasta sitten kun ollaan taivaassa. Maan päällä me vielä tarvitaan sitä, koska kielilläpuhumisen armolahjalla uskovaiset rakentavat itseään (1.Kor.14:4).

Sanonta ”apostolinen aika” on suuri harhautus

On väärin sanoa, että henkilahjat lakkasi toimimasta ”apostolisen ajan” päätyttyä. Ei ole olemassa mitään yksittäistä ”apostolista aikaa”  (”lähetettyjen aikaa”) joka alkoi joskus parituhatta vuotta sitten ja päättyi vain muutamia vuosikymmeniä myöhemmin kun osa tunnetuimista opetuslapsista saivat kokea marttyyrikuoleman. Apostolinen aika ei ole vielä päättynyt koska lähetyskäskyn myötä jokainen lähetystyöntekijä on lähetetty, ja ”apostoli” tarkoittaa ”lähetetty”. Siltä osin Jehovan todistajien ja yleisen teologian opetukset ”apostolisesta ajasta” on suuremman luokan harhautusta. Se ei koskaan päättynyt vaan yhä jatkuu koska monilla nykyajan opetulapsilla on myös henkilahjoja käytössään, mikä oli tunnusomainen asia apostoleilla.

Jeesus antoi lähetyskäskyn yli 500:lle ihmiselle (Mark.16:15, 1.Kor.15:6) ennen kuin hänet otettiin ylös taivaaseen, reilu kuukausi kuolleista heräämisensä jälkeen (Apt.1:3). Jokainen, joka kuuli lähetyskäskyn ja lähti liikkeelle Pyhän Hengen saattamana (Mark.16:19-20), oli ”apostoli”, eli ”lähetetty”, kaikkine armolahjoineen. Käsky ”menkää” on siinä mielessä ajaton, että työkenttää löytyy vieläkin, ja koska maailmassa vielä evankeliodaan ja viedään ilosanomaa eteenpäin. Viljavainioita on yhä leikkaamatta ja armolahjat ovat yhä käytössä. Siitä on maailmalla tuhansia todisteita.

Tuossa Jehovan todistajien väärin tulkitsemassa jakeessa (1.Kor.13:8) puhutaan siis siitä, että profetoiminen katoaa ja että kielilläpuhuminen lakkaa. Jos Jehovan todistajat ovat oikeassa siinä, että aito vierailla kielilläpuhuminen loppui apostolisena aikana, tai sen päätyttyä, niin silloin täytyy myös profetoiminen olla lakkautettu. Minulle on täysin selvää, että profetoiminen ei ole lakannut. Ainakin kaksi kertaa olen saanut itselleni profetian jonkun toisen uskovaisen kautta. Molemmat liittyivät ulkomaille matkustamiseen. Kerron niistä nyt toisen…

Profetiassa Herra puhui minulle palvelijansa kautta

Aikoinaan minulla syntyi vakavamielinen ajatus siitä, että minun pitäisi lähteä evankelioimaan Intiaan. Minua painoi kuitenkin epävarmuus siitä, että haluaako Jumala minun oikeasti lähtevän. Kukaan seurakuntalaisista ei tiennyt aikomuksestani, koska en ollut kertonut siitä vielä kenellekään. Istuin hengellisessä tilaisuudessa, ja ajattelin, että jospa Jumala kertoisi minulle kokouksen aikana jonkun profetian kautta, että minun pitäisi lähteä tuon ison kansan maahan. Rukoilin istumapaikallani äänettömästi ja pyysin että Jumala puhuisi minulle palvelijansa kautta, jotta tietäisin mitä tehdä tuon lähtemisen suhteen. Yhtäkkiä joku mummo nousi seisomaan ja meni puhujanpöntön taakse. Hän lausui nämä sanat mikrofooniin:

”Poikani, valmistaudu lähtemään. Tulet olemaan Pyhän Hengen saattamana. Tulet puhumaan suurelle kansalle.”

Sen jälkeen tiesin täydellä varmuudella, että Jumala halusi minun lähtevän Intiaan evankelioimaan. Lähdin sinne seurakunnan siunaamana.

Kielilläpuhumisessa ihmisen oma henki rukoille eikä Pyhä Henki

Kielilläpuhumisessa se on ihmisen oma henki joka rukoilee meidän itsemme puolesta (ja muidenkin puolesta), sanomattomilla huokauksilla (Room.8:26), vaikka kääntäjät ovat kirjoittaneet jälkimmäisen ”Henki”-sanan isolla H-kirjaimella, luullen että se on Pyhä Henki joka rukoilee. Seuraava jae vahvistaa että se on ihmisen oma henki mikä rukoilee, eikä suinkaan Pyhä Henki, vaikkakin se auttaa meitä rukoilemaan vierailla kielillä:

”Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön” (1.Kor. 14:14).

Kielilläpuhumisessa ihmisen henki rukoilee AINA Jumalan tahdon mukaisesti, pyhien edestä (Room.8:27).

Nyt ehkä ymmärrät miksi kielilläpuhuminen rakentaa uskovaista? Tietenkin siksi, koska hänen oma henkensä rukoilee juuri oikeista asioista, sillä tavalla miten Jumala tahtoo hänen rukoilevan.

Esimerkkejä kielilläpuhumisesta nykyaikana

Aikoinaan kun vaimoni oli opiskelemassa raamattukoulussa, hän oli rukoilemassa erään toisen naispuolisen kurssilaisen kanssa. Nainen alkoi rukoilemaan ranskan kielellä. Vaimoni oli opiskellut ranskaa koulussa, ja hän sai selville tämän toisen kielilläpuhumisesta että kyseinen nainen rukoili jonkun vaikeuksissa olevan perheen puolesta. Kun vaimoni kertoi tämän jälkeenpäin rukoilijalle, niin hämmästys oli suuri. Nainen kertoi omin sanoin, ettei hän osaa lainkaan ranskaa.

Tiedän toisenkin vastaavanlaisen tapauksen. Tuttavamme, Anne, hänkin rukoili ranskan kielellä samalla kun hänelle joku täysin tuntematon ihminen kuunteli sitä. Anne ei omien sanojensa mukaan osannut ranskaa. Tapaus oli sikäli erikoinen, että se henkilö joka kuunteli Annen kielilläpuhumista, hän kertoi opiskelleensa yliopistossa sekä normaalia ranskaa että muinaisranskaa, ja hän tunnisti puheesta molemmat kielet.

Oma ymmärrys saattaisi estää sen, että ihminen rukoilisi juuri oikealla tavalla Jumalan tahdon mukaisesti, jostain tärkeästä asiasta, josta hänellä ei ole tietoa. Mutta järki ei voi estää kielillä rukoilemisen aitoutta (jos käyttää sitä uskon kautta), koska ymmärrys on hetkellisesti laitettu syrjään. Tällöin Pyhä Henki vaikuttaa ihmisen omassa hengessä sillä tavoin, että rukous nousee ylös Jumalan tahdon mukaisesti juuri oikeilla sanoilla.

Minne hävisi Jehovan todistajien tieto?

Samainen jae mikä kertoo Jehovan todistajille että kielilläpuhuminen on jo lakannut, kertoo myös että profetoiminen katoaa, ja että tietokin katoaa (1.Kor.13:8). Onko siis Jehovan todistajilta tieto kadonnut, vaikka luulevat tietävänsä?

Jos kielilläpuhuminen on lakannut,  niin miksi heidän tietonsa ei ole vielä kadonnut, vaikka siitäkin kerrotaan samassa jakeessa? Siksi koska he tarvitsevat tietoa! Entäs miksi he luulevat, että eivät tarvitse kielilläpuhumisen armolahjaa, jos se kerran on ”työkalu” Herran työssä? Siksi koska asia on päätetty Brooklynissa muutaman johtajan toimesta! Ja nimenomaisesta syystä noin 17000 suomalaista Jehovan todistajaa, sanovat uskovansa että kielilläpuhuminen on lakannut. Brooklynin hallintoelin on päättänyt rivijäsenien puolesta miten Raamattua on tulkittava.

Ylipäätänsä, jos kielilläpuhuminen rakentaa yksilöitä ja profetoiminen seurakuntaa (1.Kor.14:4), niin miksi Jumala olisi jo ottanut nuo henkilahjat pois käytöstämme, jos kerran seurakunta joka on vielä maan päällä, rakentuu niistä hengellisesti, ja kun evankelioimistyöt ei ole vielä viety päätökseen? Eihän siinä olisi mitään järkeä. Mutta siinä on järkeä, että ne lahjat poistetaan käytöstä vasta silloin, kun olemme saavuttaneet täydellisyyden taivaan kodissa. Niitä lahjoja ei silloin enää tarvita.

Jehovan todistajien johtajat yrittävät estää kielilläpuhumisen, ja sanovat että sen harrastaminen on Saatanasta. Mutta Raamattu sanoo, että me emme saa estää kielilläpuhumista:

”Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta” (1.Kor. 14:39).

Sana sanoo, että meidän pitäisi pyrkiä saamaan henkilahjoja itsellemme koska niistä on hyötyä (1.Kor.12:31, 1.Kor.14:1, 1.Kor.14:5, 1.Kor.14:12).

 

 

 

 

2 Kommentit

  1. En ole JT lainen mutta kun tämä asia ei selviä tässä niin aion esittää kysymykseen. Onko nykyinen helluntailaisten kielilläpuhuminen sama kun Apt 2:1-4 opetuslapset puhuivat ymmärtävä ihmiskieltä, vieras puhujalle mutta kuulijat kukin kuuntelivat ylistystä ja todistusta Jeesuksesta äidinkielellään ??????? T: Roope

    • Moi Roope. Kiitos kysymyksestä.

      En ole varma onko se aina niin, mutta niin minä uskon. Ainakin olen saanut sellaisen käsityksen. Olen itsekin joskus päästänyt ulos suustani kreikan- ja espanjankielisiä sanoja, mikä on selvinnyt minulle vasta myöhemmin, kun ne tietyt sanat ovat usein toistuneet, ja kun nykytekniikkaa, sanakirjoja, äänipankkeja ja nettiä hyväksi käyttäen olen etsinyt vastauksia tiettyihin sanoihin, jotka ovat toistuneet samanlaisena yhä uudestaan ja uudestaan. Silloin on selvinnyt mm. että tietyt sanat ovat viitanneet ”seurakuntaan” ja ”pyhyyteen”. Se on ollut minulle rohkaisevaa. Näin vaikka en juurikaan niitä kieliä ole osannut. Toisinaan tulee myös henkilönimiä esille kielilläpuhumisen yhteydessä, vaikka muut sanat niiden ympärillä ovat olleet ”täyttä hepreaa” tai ”siansaksaa”.

      Tämä on uskon asia, enkä halua todistaa väittämääni tai uskomustani oikeaksi. Samalla uskon, ja jopa tiedän, että on olemassa myös sielullista mongerrusta, sekä sellaista kielilläpuhumista mikä tulee pahojen henkivaltojen toimesta (mikä on harvinaista, ja vain tietyntyyppisillä ihmisillä). Mutta puu tunnetaan hedelmistään, ja se on lohdullista tietää. Se saattaa toisinaan olla vinkkinä siitä, kuka oikeasti puhuu kielillä Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja kuka pahan hengen vaikutuksesta. Henkilökohtaisesti tunnen kuitenkin noiden kahden eron enemmän, sanoisinko, ”hengessäni” tai ”arvostelussani”. Olen hidas tuomitsemaan muita, enkä koe mitään syytä osoittaa tiettyjä ihmisiä sormella koskien tätä asiaa, tai ylipäätänsä kielillä puhujia. Minä elän omaa elämääni, ja hekin elävät omaa elämäänsä, olipa sitten kyse kenestä tahansa.

      En jaksa huijata itseäni, saatikka ketään toista. Jos joku haluaa mongertaa, niin mongertakoot. Mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot seurakunnan keskellä rukoilematta kielillään ääneen. Se on mielestäni raamatullinen malli.

      Kielillä puhuva rakentaa itseään, omaa hengellistä elämäänsä. Kun rukoilen kielillä, niin tunnen toisinaan Pyhän Hengen läsnäolon, ja tavallaan jopa virvoittumisen tunteen, etenkin kun viivyn siinä kielilläpuhumisen olotilassa kiirehtimättä. En yleensä harrasta kielilläpuhumista julkisesti, en ainakaan niin, että ääneni olisi dominoiva, tai että se kuuluisi muiden rukoilijoiden ääntä voimakkaampana. Seurakunnan keskellä, siihen vaaditaan kielten selittämisen armolahjaa, ja silloin jos sitä ei ole (kuten minulla ei ole), niin ei pitäisi mielestäni rukoilla kielillä hallitsevasti muiden kuullen. Sellaisen käsityksen olen saanut Raamatusta. Kielillä voi myös rukoilla hiljaa mielessään.

Vastaa käyttäjälle Roope Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


Leave the field below empty!