Kristikuntaan on päässyt monenlaisia harhaoppeja. Yksi niistä on se kun kerrotaan, että Isä ja Poika ovat samaa olemusta. Oppina se on tullut meille perintönä, Nikean uskontunnustuksen kautta. Siinä kerrotaan että Jeesus ”on samaa olemusta kuin Isä”. Tuo perinteinen uskontunnustus ei tule suoraan Raamatusta, vaan nimenomaan Nikeassa pidetystä kirkolliskokouksesta (v.325). Se ei tule Raamatusta, sillä sen kirjakokoelmasta saa aivan päinvastaisen käsityksen. Sellaisen käsitykset että he ovat kaksi eri olemusta, aivan kuten Isän ja Pojan kuulukin olla. Muutenhan he eivät enää ole Isä ja Poika. Myös antikristus kieltää Isän ja Pojan (1.Joh.2:22). Monet kristityt eivät edes ymmärrä, että he kieltävät Isän ja Pojan, silloin kun julistavat että heillä on yksi ja sama olemus.
Saman olemuksen harhaoppi
”Saman olemuksen” harhaoppia joutuu kuuntelemaan lähes jokaisessa suomalaisessa seurakunnassa, olipa sitten kyse valtiokirkon uskontunnustuksesta tai vapaiden suuntien ideologiasta. Näin ei ole ainoastaan Suomessa, vaan maailmanlaajuisesti. Harhaopista on tullut eräänlainen tukipylväs toiselle harhaopille, jonka varjossa opetetaan että Jumala on kolme persoonaa, vaikka HÄN onkin ainoa Jumala. Isä Jumala ei ole yksi Jumala kahden muun kanssa, vaan hän on yksinään suvereenisesti Jumala, se ainut Jumala, aivan kuten Jeesus tunnusti (Joh.5:44, Joh.17:3). Molemmat noista opeista, sekä saman olemuksen oppi, että myös kolmen persoonan oppi, ne ovat osasia kolminaisuusopista. Jos he ovat oikeasti eri persoonia, niin miksi pitäisi enää yrittää todistaa että he ovat samaa olemusta? Oppi on täydellisen ontuva. Vaikuttaa siltä, että papit ja pastorit eivät edes ymärrä mitä tarkoittavat sanalla ”olemus”. Saman olemuksen oppi on epälooginen, jos kerran jokaisella persoonalla on oma olemus. Trinitaarit joutuvat opettamaan sitä, koska he yrittävät kieltää syyllisyytään siitä, kun ovat tehneet ainoasta Jumalasta kolme, vaikka sekä Isä Jumala että Poika Jeesus ovat opettaneet että Jumala on vain yksi (5.Moos.6:4, 2.Moos.20:3, Joh.5:44, Joh.17:3).
Näin me ymmärrämme että väärennetyssä kristinuskossa Jumala ei ole enää oma yksilö, jolla on oma henkiruumis (1.Kor.15:40) ja omia tunteita. Hänestä on tehty kolmen persoonan käsite.
Keskitytään nyt tuohon ensimmäiseksi mainittuun harhaoppiin, siihen jossa väitetään, että Isä Jumala ja Poika ovat samaa olemusta.
Nämä kaksi jaetta ovat väärin ymmärrettyjä
Joh. 14:9 Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’?
Joh. 10:30 Minä ja Isä olemme yhtä.
Joka on nähnyt Jeesuksen ei ole kirjaimellisesti nähnyt Jumalan, vaan pikemminkin Jumalan kuvan ja hänen kirkkautensa säteilyn! Eikä heidän ykseytensä ole viittaus siihen, että he ovat mennettäneet identiteettinsä, tai että he ovat yksi ja sama persoona.
Jeesus on Jumalan kuva
2.Kor. 4:4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
Kol. 1:15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
Heb. 1:3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa…
Mekin olemme Jumalan kuva ja hänen kaltaisiaan
1.Moos. 1:26 Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme…”.
1.Moos. 1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi…
1.Moos. 5:1 … Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi.
1.Moos. 9:6 … sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.
Jaak. 3:9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja…
Jeesus on Jumalan kirkkauden säteily
Joh. 1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Heb. 1:3 ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa…
Mekin saamme osuutemme Jumalan kirkkaudesta jonka kautta kuvamme muuttuu
2.Kor. 3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Monet näkivät Jeesuksen Jumalan kuvana. Mutta kukaan ei nähnyt kirjaimellisesti Jumalaa
2.Moos. 33:20 Ja hän sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon”.
Joh. 1:18 Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt…
Joh. 6:46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt…
1.Tim. 6:16 … jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.
1.Joh. 4:12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
1.Joh. 4:20 Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
Nyt olemme oppineet seuraavat tärkeät seikat:
1) Pojasta tuleva kirkkaus on Isästä lähtöisin (Joh.1:14, Joh.17:22).
2) Meihin tuleva kirkkaus tulee siitä kun katselemme Herran kirkkautta (2.Kor.3:18).
3) Jeesus on Jumalan kuva, ja mekin olemme Jumalan kuva (Kol.1:15, 1.Moos.1:26-27).
4) Jeesus ei voi olla Jumala sen perusteella että olemme nähneet hänet Jumalan kuvana, koska mekin olemme Jumalan kuva.
5) Jeesus ei voi olla se meidän ainut Jumala, koska tuhannet näkivät Jeesuksen, mutta kukaan ei ole nähnyt Jumalaa (Joh.1:18, Joh.6:46, 1.Tim.6:16, 1.Joh.4:12, 1.Joh.4:20, 2.Moos.33:20).
Yhtä ja yksi ykseydessä
Jeesus sanoi:
“Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30).
Millä tavalla Isä ja Poika olivat yhtä? Sana “yhtä” tulee tuohon jakeeseen kreikankielisestä sanasta “heis”. Käännöksissä se tarkoittaa yleensä “yksi” (viittaa lukuarvoon yksi). Mutta muutaman kerran sitä on käytetty viittaamaan ykseyteen. Asiayhteys yleensä paljastaa mistä on kyse; joko yhdestä tai ykseydestä.
Jakeessa Joh.10:30 esiintyvä alkusana “heis” on viittauksena Isän ja Pojan väliseen ykseyteen. Siksi suomalaiset kääntäjät valitsivat sanan “yhtä” eikä “yksi”. Englannin kielessä sana “one” on täysin luonteva sana kuvaamaan ykseyttä, yhteyttä ja yksimielisyyttä, toisin kuin sana “yksi” suomen kielessä. Englannissa sana “unity” olisi hyvä synonyymi sanalle “one”, mutta vain niissä asiayhteyksissä joissa ei ole kyse “yhdestä” vaan “ykseydestä”.
Tuo kyseinen kreikankielen sana “heis” voi olla viittaus ykseyteen, aivan yhtä luonnollisesti kuin englannin kielen sana “one” (minkä jo eri käännökset todistavat). Näin ei kuitenkaan ole suomen kielessä. Raamatun kääntäjät valitsivat käännökseksi sanan “yhtä”, sillä se kuvaa suomalaisille paremmin “ykseyttä”.
Meidän ei pitäisi sanoa, että Isä ja Poika ovat yhdessä yksi Jumala, sen perusteella että heillä on ykseyttä ja yhteyttä keskenään. Sillä jos niin olisi, silloinhan mies ja vaimo olisi yksi ihminen, ja yksi ja sama olemus:
”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi [mia] lihaksi” (Ef. 5:31).
Jakeessa esiintyvä alkusana “mia” on aivan samaa tarkoittava sana kuin “heis”. Lauseessa ei ole voitu käyttää maskuliinista adjektiivia, “heis”, koska sen tarkoitus on viitata “lihaan” joka on substantiivina feminiini. Kreikan kieliopin mukaisesti pitää silloin käyttää feminiinistä adjektiivia “mia”, jotta sanojen suvut täsmäisivät toisiinsa. Adjektiivien ja substantiivien suvut pitää olla samaa sukua jos ne viittaavat toisiinsa.
Nyt kun me tiedämme että miehen ja vaimon ykseydestä käytetään aivan samaa adjektiivia kuin Isän ja Pojan ykseydestä (vaikka se näyttää erilaiselta), niin me ei voida enää sanoa, että he ovat kaikki keskenään kirjaimellisesti yksi ja sama olemus, taikka yksi ja sama liha. Isä ja Poika ovat toisiinsa nähden täysin erillisiä yksilöitä, aivan samalla tavalla kuin mies ja vaimo keskenään. Vaikka heillä on ykseyttä keskenään, niin ei voida sanoa että Isä ja Poika ovat sen takia menettäneet identiteettinsä. Eikä me voida sanoa että Matti on Liisa, taikka Liisa on Matti, vaikka ovat tulleet yhdeksi lihaksi. Riittää että toinen heistä nipistää itseään käsivarresta. Jos toinen osapuoli ei tunne sitä omassa käsivarressaan, se on todiste siitä että “yhdeksi lihaksi” tuleminen ei suinkaan viittaa siihen, että heistä tulee sama ihminen tai sama olemus, vaan se viittaa lähinnä siihen että heillä on ykseyttä.
Seurakuntalaisten ykseys
Samaista “heis”-sanaa on käytetty myös kuvaamaan seurakuntalaisten keskinäistä yhteyttä ja ykseyttä, ilman että he sen perusteella olisivat yksi ja sama olemus oikeassa elämässä. Kuvakielessä se on kyllä mahdollista, mutta vain kuvakielessä:
Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä [heis] niinkuin mekin. (Joh. 17:11)
… että he kaikki olisivat yhtä [heis], niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä [heis], niinkuin me olemme yhtä [heis] – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä [heis], niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. (Joh. 17:21-23)
Todisteet siitä että Isä ja Poika eivät ole samaa olemusta
Raamatussa on lukuisia todisteita siitä, että Isä ja Poika ovat kaksi eri olemusta. Niitä on kirjaimellisesti satoja pelkästään Uudessa Testamentissa. Voidaanko siis sanoa että kirkon opettajat ovat oikeassa, kun he sanovat että Isä ja Poika ovat samaa olemusta, ja että he sen myötä ovat myös yksi ja sama Jumala? Ei missään nimessä. Heillä on kaksi tai kolme jaetta jotka he ovat ymmärtäneet väärin. Noilla harvoilla jakeilla he yrittävät kumota satoja jakeita joista saa aivan päinvastaisen käsityksen; eli sellaisen käsityksen, että heillä on molemmilla on oma olemus.
Kysypä trinitaareilta mitä he tarkoittavat, kun he sanovat että Isä ja Poika ovat samaa olemusta. Et tule saamaan mitään järkeenkäypää selitystä. Kysymys on heille vaarallinen. Jotkut heistä sanovat, että kyse on suuresta mysteeristä. He varmastikin tietävät, mitä sana “olemus” pitää sisällään, jos he kerran todistavat että heillä on sama olemus. Eikö niin? Silloin he osaavat varmasti vastata myös siihen, mikä tekee yhdestä olemuksesta kolme eri persoonaa.
Todisteet siitä että he ovat kaksi eri olemusta
– Isä on Isä ja Poika on Poika.
– Isä ei voi olla Isä jos hänellä ei ole Poikaa.
– Poika ei voi olla Poika jos hänellä ei ole Isää.
– Jos Poika ja Isä ovat saman olemuksen eri roolileikkejä, olemme menettäneet sekä Isän että Pojan.
– Poika puhui Isälleen (Joh.17:1-26).
– Isä puhui Pojalleen (Mark.1:11, Joh.12:28).
– Isä rakastaa Poikaa (Joh.3:35, Joh.5:20, Joh.10:17).
– Jeesus kunnioitti Isäänsä (Joh.8:49).
– Jeesus sanoi menevänsä ylös Isänsä ja Jumalansa tykö (Joh.20:17).
– Jeesus rukoilee Jumalaa yhä tänäkin päivänä (Heb.7:25, Room.8:34).
– Isä ja Poika tahtoivat eri asioita (Luuk.22:42).
– Isä tiesi mitä Poika ei tiennyt (Matt.24:36, Mark.13:32).
– Jumala lähetti Poikansa (Joh.3:16) eikä poika lähettänyt itsensä (Joh.8:42).
– Jeesus sanoi että Jumala lähetti hänet (Joh.8:42).
– Jeesus sanoi “minä”, silloin kun puhui itsestään, ja hyvin usein hän käytti persoonapronominia “hän”, silloin kun puhui Isästään.
– Jeesus sanoi että Isä antaa hänelle kunnian, eikä niin että hän ottaa itse itselleen kunniaa (Joh.8:50, Joh.8:54).
– Jeesus paljasti että hänen Isänsä on meidän Jumalamme, mutta ei koskaan paljastanut että hän olisi itse tuo ainut Jumala (Joh.8:54).
– Apostolit todistivat että Jumala teki ihmeitä Jeesuksen kautta (Apt.2:22).
– Apostolit todistivat että Jumala herätti Jeesuksen kuolleita (Apt.2:24).
– Jumala loi Jeesuksen ennen maailman luomista (Snl.8:22-25).
– Jeesus on meidän esikoisveljemme, mutta Isästä ei ole koskaan sanottu että hän on meidän veljemme (Room.8:29).
– Jeesus sanoi menevänsä ylös Isänsä ja Jumalansa tykö (Joh.20:17).
– Jeesus sanoi että hän on istunut Isänsä kanssa samalla valtaistuimella (taikka samassa valtaistuinsalissa), ja että ne ihmiset jotka voittavat, hekin saavat istua hänen valtaistuimellaan (Ilm.3:21).
– Jeesus sanoi että hänen Jumalallaan on oma temppeli, oma nimi ja oma kaupunki (Ilm.3:12).
Voisin jatkaa samaa rataa pitkään, mutta en näe sitä enää tarpeelliseksi. Jos noista yläpuolisista jakeista ei selviä, eikä 160:n listasta, että Isä ja Poika ovat kaksi eri olemusta, niin ei se tulee selviämään vaikka pistäisin tänne loputkin todisteet asiasta.
Sana “olemus” pitää sisällään ulkoisen olemuksen ja ulkonäön. Mutta myös koko sielumaailman mihin kuuluu ajatukset, tahdot ja mieltymykset. Ylipäätänsä se, että kaksi eri tahoa kommunikoivat toistensa kanssa, on ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista joilla voi todistaa että puhujat ovat kaksi eri persoonaa tai olemusta. Toki myös se, että he rakastavat toisiaan ja silti tahtovat jopa eri asioita. Jeesus sanoi Isälleen:
”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42).
Vieläpä:
“… minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 6:40).
Loppupäätelmä
Isä ja Poika ovat kaksi eri persoonaa, tai kaksi eri olemusta. He eivät ole yksi olemus, eikä heillä ole mitään yhteistä olemusta. He kommunikoivat keskenään, rakastavat toisiaan ja tahtovat eri asioita. Joka on nähnyt Pojan on nähnyt Isän, koska Poika on Isän kuva, kuten myös ihmisetkin ovat Jumalan kuva. Mutta kukaan ei ole nähnyt Jumalaa vaikka tuhannet näkivät Jeesuksen. Ihmiset näkivät Jeesuksessa Jumalan kuvan, mutta he eivät nähneet Jumalan olemusta.
Kommentoi