Harhaoppi: ”Herra” tarkoittaa ”Jumala”

Jotkut väittävät erheellisesti että Raamattua lukemalla saamme selville että sana ”Herra” tarkoittaa ”Jumala”. Näin ei kuitenkaan ole. Se on harhaoppia. ”Herra” ja ”Jumala” ovat kaksi eri sanaa, ja ne eivät ole edes synonyymejä keskenään. Tutkitaanpa asiaa tarkemmin.

VT:ssa sanaa ”Herra” käytetään Jumalasta (Isästä) muodossa ”Adonai”, kun taas Jeesuksesta ja monista muista käytetetään samaa sanaa muodossa ”adoni”.

Virhe Ison Raamatun Tietosanakirjassa

Ison Raamatun Tietosanakirja (IRT) ilmoittaa virheellisesti, että Jumala käyttää sanaa ”Adonai”  Jeesuksesta, jakeessa Ps.110:1. Mutta kyse on virheestä. Tuossa jakeessa se on L +adoni (muodossa ”ladoni” tarkoittaen ”herralleni” jossa ”adoni” ei voi viitata ainoaan Jumalaan). Asia selvisi minulle kun otin ottamalla yhteyden hepreankieltä osaavaan professoriin, jolla on päättötodistus Raamatun hepreankielessä. Sana jota Jumala käyttää tuossa jakeessa on ”adoni”. Jeesuksesta ei alapuolisen jakeen hepreassa kerrota olevan  ”Adonai” pidemmällä vokaalilla, vaan ”adoni” lyhyemmällä vokaalilla:

”Daavidin virsi. Herra [JHVH] sanoi minun herralleni [l+adoni= ladoni]: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi” (Ps. 110:1).

Vaikka ”adonai” ja ”adoni” nopeasti  ajateltuna tarkoittavat samaa asiaa, niin niissä on eroa. Sana ”Adonai” on juutalaisilla varattuna heidän ainoalle Jumalalle. Vastaavasti ”adoni” viittaa ihmisiin jotka ovat johtajia. Ero on ääntämisen kirjoitusasussa hiuksen hieno, mutta kyllä sen eron huomaa.

Miksi kaksi Herraa UT:ssa vaikka meillä on vain yksi Herra?

UT:ssa kreikankielen sana ”kyrios” tarkoittaa ”herra”. Sitä sanaa on käytetty UT:ssa sekä Isä Jumalasta että Jeesuksesta. Siihen löytyy hyvä syy…

Syy ei ole siinä, että Isä ja Poika olisivat yksi ja sama olemus, taikka yksi ja sama persoona. Syy on siinä, että Isää Jumalaa kutsutaan siellä Herraksi perinteiden takia. Juutalaiset halusivat peittää aikaisemmin Jahven nimen sanalla ”Adonai”. He pelkäsivät käyttää JHVH:n nimeä turhaan, eli vastoin Jumalan käskyä, joka sanoi ettei meidän pitäisi turhaan lausua hänen nimeään. Ja kun he lukivat pyhiä kirjoituksia synagogissaan he eivät koskaan lausuneet Jumalan nimeä ääneen, vaan he käyttivät ennemmin sanaa ”Adonai”. Nyt kun ”Adonai” tarkoittaa ”Herra”, niin Septuagintan myötä (kreikankielinen käännös hepreankielisistä VT:n alkuteksteistä) Jumalan nimi peitettiin kreikankielisellä sanalla ”kyrios” liki 7000 kertaa VT:ssa. Eli samalla sanalla mikä UT:n puolella on pääasiallisesti käännetty tarkoittamaan ”Herra/herra”. Sittemmin kun UT:n kirjoitukset syntyivät 100 vuoden sisällä, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, niin aikaisemmin mainitsemani perinne jatkui UT:ssa samalla tavalla, niin että Jahven nimi peitettiin sielläkin sanalla ”kyrios”, mm. koska sen alkutekstit olivat myöskin kreikankieliset. Tästä syystä meillä on näennäisesti kaksi Herraa UT:ssa vaikka Raamattu sanoo, että meillä on vain yksi Jumala, Isä, ja sen lisäksi vain yksi Herra, Jeesus Kristus:

”niin on meillä kuitenkin ainoastaan YKSI JUMALA, ISÄ, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, JA YKSI HERRA, JEESUS KRISTUS, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa” (1.Kor. 8:6).

”YKSI HERRA, yksi usko, yksi kaste;” (Ef. 4:5).

”Herra” ei tarkoita ”Jumala” UT:ssa

On olemassa muutamia järkeen käypiä tapoja joilla voi äärettömän helposti todistaa, että ”Herra” (kyrios/kurios – G2932) ei tarkoita ”Jumala” (theos – G2316).

1) ”Kyrios”  (Herra/herra) esiintyy UT:ssa 748 kertaa. Mutta sanaa ei ole koskaan käännetty tarkoittamaan ”Jumala”. Ei yhden ainoata kertaa. Ei vanhassa suomalaisessa kirkkokäännöksessä, eikä edes KJV:ssä. Sen sijaan se on 748 esiintymiskerrasta käännetty KJV:ssä tarkoittamaan ”Lord/lord” 667 kertaa. Suomennoksissa hiukan useammin, eli 679 kertaa ”herra”, koska englannissa sekä ”sir” että ”lord” tarkoittavat ”herra”.

2) ”Theos” (Jumala/jumala) esiintyy UT:ssa 1343 kertaa. Mutta sanaa ei ole koskaan käännetty tarkoittamaan ”Herra”. Mutta sen sijaan se on KJV:ssä käännetty tarkoittamaan ”God/god” 1333 kertaa.

3) Apt.2:36 ilmoittaa meille että, Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi (kyriokseksi). Ei ole kovin järjellistä väittää että Jumala teki Jeesuksesta Jumalan, sillä verukkeella että ”kyrios” satujen mukaan tarkoittaa ”Jumala”. Ei siinä muutenkaan olisi mitään järkeä, kun väitetään että Jeesus oli maan päällä yhtä aikaa 100% Jumala ja 100% ihminen (kuten eräät opettavat), jos hänestä tuon sadan prosentin lisäksi joudutaan vielä tekemään Jumalaksi.

4) Apt.2:36 kertoo että Jumala teki Jeesuksesta Herran (”kyrios” muodossa ”kyrion”). Mutta hänestä ei tehty Jumalaa (”Theos”). Mistä sen tietää? Ei ainoastaan siitä että ”kyrios” ja ”theos” eivät tarkoita samaa asiaa, vaan myös siitä, että Jumala sanoi profeetan kautta:

”Ennen minua EI OLE luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule” (Jes.43:10).

Voimme siis olla varmoja siitä, että Jumala ei tehnyt Pojastaan Jumalaa. Jos Jeesuksesta olisi tehty Jumala, hänen ei tarvitsisi yhä rukoilla Jumalaa. Mutta niin hän tekee (Heb.7:25, Room.8:34) vaikka jokainen tietää ja ymmärtää, että Jumala ei koskaan alentaisi itsensä rukoilemaan jotain toista olemusta taikka olevaista. Jos Jeesus olisi tehty Jumalaksi, hän ei tänä päivänä eläisi Jumalan voimasta (2.Kor.13:4), vaan omasta voimastaan.


Adonai on viittaus Jumalaan, mutta adoni on viittaus herroihin jotka ovat ihmisiä. Jeesusta kutsutaan tittelillä ”adoni” (esimerkiksi jakeessa Ps.110:1).

Adon = ”Herra” / ”herra” (juurisana tai perusta sanoille ”adonai” ja ”adoni”)

Adonai (pitkällä vokaalilla)= ”Herrani”(VT:ssa viittaus Jumalaan)

Adoni (lyhyellä vokaalilla)= ”herrani” (VT:ssa viittaus muihin herroihin, mm. Jeesukseen, mutta ei ainoaan Jumalaan).

http://focusonthekingdom.org/articles_/adonai.htm

Asiaan liittyvä video

Upotan tähän lyhyen videon aikaisemmin mainitsemastani professorista (Anthony Buzzard), jolta sain itsekin henkilökohtaista opastusta sanojen merkityksissä. Vaikuttaa jotenkin siltä, että ”Adonai” sanan antaminen Jeesukselle saarnoissa ja opetuksissa on toisinaan tahallinen vilppi, jotta uskovaiset uskoisivat helpommin antikristilliseen kolminaisuusoppiin. Minun asiani ei ole kertoa kuka sen on tehnyt vilpillisesti ja kuka ei. Jumala olkoon tuomarina. Mutta ei ole mitään peitettyä valhetta, mikä ei jossain vaiheessa tulisi julki. Loputkin valheet paljastuvat viimeistään viimeisellä tuomiolla, ainakin niille joita asia koskee.

Emme ole kaikki samaa mieltä joka ikisestä asiasta

En ole samaa mieltä kaikista professorin opetuksista. Todennäköistä on myös se, että jos hän minut tuntisi, hänkään ei olisi samaa mieltä kaikista mihin itse uskon, tai miten tulkitsen hengelliset asiat. En usko että maailmassa on olemassa edes kaksi teologiaan syvästi perehtynyttä ihmistä, jotka olisivat joka ikisestä tulkinnasta täysin samaa mieltä. Jos olisivat kaikesta samaa mieltä, he eivät ole vielä keskustelleet keskenään riittävän monista aiheista. Kymmenen minuutin keskustelussa voi helposti syntyä sellainen mielikuva toisistaan, että ”Mehän uskomme täysin samalla tavalla joka ikisestä asiasta”. Se on utopiaa ja lyhytnäköisyyttä. Kokonaisuus kaikkine tulkintoineen ei mahdu millään 10 minuuttiin, eikä edes muutamaan tuntiin. Jos teologit uskoisivat täysin samalla tavalla vaikkapa 200:ssa eri aiheessa, niin he olisivat kasvatetut samassa muotissa, tai eivät uskaltaisi itsenäisesti ajatella ja tulkita asioita. Taikka eivät omaa riittävästi tietoa. Kun tietoa tulee lisää niin uskomukset ja tulkinnatkin voivat muuttua. Tässä ajassa ja näissä puitteissa emme tule koskaan valmiiksi, enkä usko että sitä edes vaaditaan.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi