Ylimääräisiä taloudellisia velvoitteita syntyy aina siellä missä uskovaiset antavat rekisteröidä itsensä kuppikunniksi. Niin ei tarvitse olla. Sen todistaa esim. Kiinan maanalaiset seurakunnat. Siellä ei kokoonnuta velkarahalla ostettuihin rukoushuoneisiin, vaan kokoontumiset ovat pääsääntöisesti ihmisten kodeissa. Siellä yhteisön jäsenet oppivat tuntemaan toisensa, ja siellä on jokaisella jäsenellä oma tehtävänsä, sekä mahdollisuus saada mielipiteensä kuulluksi.

Maailman väkirikkaimmassa valtiossa, Kiinassa, on valtavaa herätystä ilman uskonnollisia yhdistyksiä. Miksi? Siihen löytyy muutamia syitä. Syitä voisi olla vaikkapa se, ettei Pyhän Hengen toimintaa rajoiteta diktaattoreilla, jarrumiehillä, ulkokultaisuudella, kerjäämisellä, velvoitteiden antamisella, velkaisilla rukoushuoneilla, lahkolaisuudella, harvojen puheilla, valmiilla ohjelmilla, isien perinnäissäännöillä, jne.

Sana sanoo, että "kun te kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotain annettavaa". Mutta noin on vain harvoin Suomen "seurakunnissa", sillä puhujanpöntön taakse mahtuu vain yksi tai kaksi ihmistä kerrallaan. Muut pitäisi kiltisti kuunnella mitä noilla muutamilla on sanottavana, antaa rahansa ja uskoa kaikki todeksi mitä siellä sanotaan, jotta olisi hyvä seurakuntalainen. Sama kaava toistu vuodesta toiseen, jopa vuosikymmeniä, eikä näköpiirissä näytä olevan mitään muutosta. Kun pappi palkataan, meillä on jarrumies valmiina. Yhtäkkiä hänen tehtävänsä on hoitaa puhumiset ja opettamiset, vaikka Raamattu sanoo että kaikilla on jotain annettavaa. Kiinan seurakunnissa ei ole näin, vaan kaikilla on jotain annettavaa ja jaettavaa. Niin on jopa Suomessakin, mutta vain kotisoluissa, joita on aivan liian vähän.

Johtajien asema ei ole olla diktaattorina. Sanoohan Raamattukin vanhimmistosta, että eivät saa hallita seurakuntaa herroina (1.Piet.5:1-4). Uusi Testamentillinen johtajuus seurakunnan keskellä oli selkeästi erilainen kuin tänä päivänä. Ainoat johtajat olivat vanhimmisto. Pastorin virkaa ei ollut silloin edes olemassa. Vanhemmat olivat veljien ja sisarien palvelijoita ja kaitsijoita. He olivat eräänlainen kypsyneiden neuvoa antava elin, esikuva joka opetti elämällään ja rakkaudellaan muita uskovaisia. He olivat veljiä veljien keskuudessa eikä mitään valtiaita, saatikka sitten mitään ylimistöä, muitten yläpuolella.

"Noustaan kaikki ylös", "voitte nyt istua", "taputetaan kaikki", "kättele nyt vierustoveria", "sanokaa aamenen", "rukoilkaamme", "antakaa kymmenykset", "toistakaa perässä", "meidän seurakunta", "meidän työmme", "meidän kuoromme", "meidän velkamme", "meidän velvoitteemme", "lapset voivat nyt mennä pyhäkouluun", "torvisoittokunta soittaa", "virsi 338", "lisää suitsuketta", ja niin edelleen. Minä en yksinkertaisesti enää jaksa tuota touhuilua. Olen ollut osallisena siinä yli 30 vuotta ja mittani on tullut täyteen. Tuo ei ole Raamatullista kristillisyyttä. Se ei ole opetuslapseutta Jeesukselle. Sanan varsinaisessa merkityksessä se on uskontoa, ja jopa ihmisten alistamista ja hallintaa. Jos et halua istua, voit seistä, ja jos et halua seistä, istu. Sinun ei ole pakko taputtaa vaikka kaikki muut taputtaisivat. Sinä saat tehdä niin jos tahdot, mutta pakko ei ole. Sinun ei ole pakko kätellä vierustoveria, sanoa aamenta tai rukoilla julkisesti. Rukoileminen onnistuu hyvin myös salaisessa kammiossaan ovi suljettuna, aivan kuten Jeesus opetti. Viimeeksi kun kävin erään lahkon kokouksessa, siellä sanottiin yleisölle: "Nyt KAIKKI seisoo" ja "Nyt KAIKKI rukoilee". Teki mieli rynnätä ulos, mutta kestin kuin kestin kokouksen loppuun asti. Sen jälkeen en ole siellä käynyt.

Jeesuksen opetuslapseus saavutetaan vain kuuliaisuuden kautta. Mutta suurin osa meistä ei ole kuuliaisia, suurin osa ei paranna sairaita, ja vain harva aja demoneja ulos. Miksi? Koska olemme traditioiden orjia. Me uskottelemme itsellemme, ettemme voi tehdä noita asioita koska meitä ei ole siunattu evankelistaksi tai johtajiksi. Mutta se on hölynpölyä. Jeesus sanoi, että merkit seuraavat niitä jotka uskovat (Mark.16:17,18). Hän ei sanonut että merkit seuraavat niitä, jotka ovat lukeneita tai siunattu Jumalan valtakunnan työhön.

Jeesus käski: "menkää..." (Mark.16:15). Teologisen koulutuksen tasolla ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Voit olla vaikka Jumalan valtakunnan työhön siunattu teologian tohtori ja liperit kaulassa; mutta jos et usko Jeesukseen, sinä et tule tekemään ihmeitä, eikä edes Jeesus sinun kauttasi.

Mikä on seurakunnan johtajien tehtävä? Sen tietää siitä mitä Jeesus teki. Hän on johtajien johtaja, ja ihmiset halusivat tehdä hänestä kuninkaan, jopa väkisin (Joh.6:15). Kaikkien johtajien kannattaisi ottaa Jeesuksesta esimerkkiä. Silloin selviää millaisia johtajia heidän pitäisi olla. Kuninkuus ei sillä erää hänelle kelvannut, vaan hän sanoi, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta.

Johtajana Jeesus oli muiden palvelija, eikä hänellä ollut itsekkyyttä juuri lainkaan. Hän oli maan päällä ollessaan palvelijoista suurin. Hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan (Matt.20:28). Hän pesi opetuslastensa jalat, ruokki nälkäiset, paransi sairaat ja julisti ilosanomaa. Miksi hän oli muiden palvelija? Koska rakkaus pakotti hänet siihen. Ja niin toteutuivat Jumalan omat sanat, jotka hän lausui profeettansa kautta:

"Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva" (Jes.52:13).

Miksi hän menestyi ja mikä teki hänestä niin suuren johtajan? Ei ainoastaan Pyhän Hengen täyteys, vaan myös se, että hän palveli Jumalaa ja ihmisiä. Hän otti itselleen orjan muodon (Fil.2:7). Hän eli niin kuin opetti. Hän rakasti Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäisiään niin kuin itseään. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen Isälleen hamaan ristin kuolemaan asti. Ja juuri noista syistä, onkin Jumala hänet korkealla korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikki muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistumaan. Kumartumaan ei tule ainoastaan ne, jotka ovat taivaissa tai maan päällä, vaan myös kaikki ne jotka maan alla ovat. Jokainen kieli tulee aivan varmasti tunnustamaan Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (Fil.2:9-11).

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä