Raamatusta löytyy paljon esimerkkejä ennustamisesta, sekä oikeassa että väärässä hengessä. Tässä on oiva esimerkki ennustamisesta väärässä hengessä, vaikka sitä ei tässä käännöksessä näe (kk-1933), koska profetoiminen/ennustaminen on käännetty hurmoshenkisyydeksi:

1.Sam.19:19-24 Ja Saulille ilmoitettiin: "Katso, Daavid on Raaman Naajotissa". Niin Saul lähetti miehiä ottamaan Daavidia. Mutta kun he näkivät profeettain joukon hurmoksissa ja Samuelin seisovan johtamassa heitä, tuli Jumalan henki Saulin miehiin, niin että hekin joutuivat hurmoksiin. Kun se ilmoitettiin Saulille, lähetti hän toiset miehet; mutta hekin joutuivat hurmoksiin. Ja Saul lähetti vielä kolmannet miehet, mutta hekin joutuivat hurmoksiin. Silloin hän itse lähti Raamaan. Ja kun hän tuli sen suuren vesisäiliön luo, joka on Seekussa, kysyi hän: "Missä ovat Samuel ja Daavid?" Hänelle vastattiin: "He ovat Raaman Naajotissa". Mutta kun hän oli menossa sinne, Raaman Naajotiin, tuli Jumalan henki häneenkin, niin että hän kulki hurmoksissa, kunnes tuli Raaman Naajotiin. Silloin hänkin riisui vaatteensa ja joutui hurmoksiin Samuelin edessä; ja hän kaatui maahan ja makasi alastonna koko sen päivän ja koko sen yön. Sentähden on tapana sanoa: "Onko Saulkin profeettain joukossa?".

En usko että kyseisissä jakeissa on kysymys hurmoshenkisyydestä. Jakeissa on kyse ennustamisesta väärässä hengessä. Lähes kaikki englanninkieliset käännökset ilmoittavat (ja jotkut suomenkieliset käännökset) että he profetoivat (eli ennustivat) jakeissa 20,21,23 ja 24.

En tiedä syytä, miksi vanha suomalainen kirkkokäännös kääntää jakeet niin, että he joutuivat hurmoksiin. Mutta näyttänee siltä että sana "naba" (H5012) mikä on käytetty alkuteksteissä (kyseisten jakeiden kohdalla yhteensä viisi kertaa) on viittaus profetoimiseen (ennustamiseen) joko oikeassa tai väärässä hengessä, eikä niinkään hurmokseen joutumiseen. Tämä "naba"-sanan oikea merkitys on se syy miksi lähes kaikki englanninkieliset raamatunkäännökset kääntää sen profetoimiseksi noissa jakeissa, mutta ei hurmokseen joutumiseksi. Ja tästä siitä todisteet: Jakeet 20, 21, 23 ja 24.

Mikäli olisin ollut kääntämässä noita jakeita, en usko että olisin kääntänyt sanaa "naba" profetoimiseksi. Olisin kääntänyt sen ennustamiseksi. Ja syy on siinä, että he jotka profetoivat kertomuksessa, heistä ei yksikään profetoinut Jumalan Hengen vaikutuksessa, vaan väärän hengen vaikutuksessa. Tällöin olisi ollut parempi käyttää sanaa "ennustivat", koska siihenkin tuo "naba" viittaa. Uskovaisille ei silloin tulisi niin helposti sellainen väärinkäsitys, että he Jumalan hengen vaikutuksesta profetoivat alastomina Jumalan antamilla sanoilla.

Kirkkokäännös (1933) antaa sellaisen käsityksen, että Jumalan henki meni HEIHIN. Mutta todellisuudessa se ei mennyt heihin, vaan alkutekstit paljastavat hengen tulleen heidän YLLEEN! Tämä on vanhan suomalaisen kirkkokäännöksen pahempia vinoutumia VT:ssa. VT:ssa on vain kaksi henkilöä (molemmat profeettoja) joista sanotaan alkuteksteissä, että Jumalan henki meni HEIHIN. Muut jakeet pitäisi olla käännettynä, että henki tuli heidän YLLEEN.

Jumalan Henki EI SAA ihmisissä aikaiseksi sellaista, että joudutaan hurmoshenkisyyteen ja riisuudutaan, tai että profetoidaan alastomina Jumalan sanoja, vaikka kertomuksen käännöksistä voi saada sellaisen käsityksen. Kyse on demonisista voimista. Jutussa on kyse hyvän ja pahan hengen konfliktista ja törmäämisestä (eli hyvän ja pahan voimavaikutuksesta toisiinsa nähden), jossa Jumalan henki (mikä tuli henkilöiden YLLE, eikä kehon sisälle), sai heidän sisällään olevat riivaajahenget (demonit) hermostumaan, sekä riisumaan heiltä vaatteet yltään ja ennustamaan valheita hurmoshenkisyydessä. Kyse oli siis siitä, että nämä ihmiset menettivät ainakin hetkellisesti sekä puheen että kehon hallinnan, koska he olivat hengellisesti sokeita ja kulkivat murhatarkoituksensa takia vääränlaisessa hengessä (eli väärässä voimavaikutuksessa).

Vanhaan suomalaiseen kirkkokäännökseen on sanat "Jumalan henki" käännetty edellä mainittujen jakeiden osalta siten, että henki on kirjoitettu pienellä h-kirjaimella. Toisinaan (lähes aina) he kuitenkin kirjoittavat "Henki" isolla H-kirjaimella, silloin kun he haluavat ihmisten ymmärtävän että asiayhteydessä on kyse eräänlaisesta Jumala-persoonasta jonka uskotaan olevan Jumalan kolmas persoona. Se on tietenkin paha erhe. Tässä yhteydessä se oli heidän mielestään sopimatonta, koska eivät halunneet antaa lukijoille sellaista käsitystä että se olisi ollut Pyhä-Henki-Jumala-persoona, joka aiheutti heille hurmoshenkisyyden, ja josta syystä he alkoivat nakuilemaan. "Jumalan Kansan Raamattu" uskaltaa kirjoittaa Jumalan Hengen isolla H:lla noissa jakeissa, mikä perinteisessä kristillisyydessä on viittauksena Pyhään Henkeen.

Kertomuksen oudoissa piirteissä on kyse siitä, että Pyhä Henki (Jumalan voimavaikutus) tuli heidän ylleen ollakseen todistukseksi näille väärille ennustajille ja muille silminnäkijöille, että sillä ei ollut heissä tilaa/sijaa, koska he olivat saastaisten henkien valtaamana oman mielen turmeluksen kautta. Eikö sekin osoittanut heissä mielen turmeltumista kun heillä oli tarkoitus mennä surmaamaan Daavidin, joka oli Jumalan mielen mukainen mies?

On oikein uskoa että nämä Daavidia surmaamaan menevät miehet eivät ottaneet Jumalan Henkeä vastaan. Pyhä Henki annettiin UT:ssa ja meidän elämämme aikana vain niille, jotka tottelivat Jumalaa (Apt.5:32). VT:ssa tuo voimavaikutus annettiin ainoastaan muutamille profeetoille. Ei kuitenkaan lapseuden henkenä, koska kukaan heistä ei ollut vielä uudestisyntynyt (Joh.7:39). Uudestisyntymiset alkoivat tapahtua vasta uuden liiton puolella, silloinkin kun Kristus meni saarnaamaan vangituille sieluille tuonelassa (Ps.68:19, Ef.4:7-10), jossa tuonelan joukko-osasto "Aabrahamin helma" (Luuk.16:23-26) tyhjennettiin vangituista sieluista ja vietiin Jumalan paratiisiin Jeesuksen mukana (Ef.4:7-10).

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä