Sana "jumaluus" tulee Uuteen Testamenttiin kreikankielen juurisanasta "theios" (G2304). Sanana se esiintyy vain 3 kertaa koko UT:ssa. Yksi kerta muodossa "theion" (Apt.17:29), ja kaksi kertaa muodossa "theias" (2.Piet.1:3, 2.Piet.1:4).

"Theios" on ADJEKTIIVI, eikä substantiivi, ja siitä syystä on väärin sanoa, esim. että "Jeesuksen Jumaluus" (Jumaluus isolla J:llä) on viittaus siihen, että hän on "Jumala"; tai kuten monet englantilaiset käännökset asian ilmaisevat, "Godhead". En myöskään ymmärrä sitä, miksi jotkut kirjoittavat "Jumaluus", isolla J-kirjaimella kesken lauseen. Iso alkukirjain ei tietenkään muuta ominaisuutta Jumalaksi.

Toki myönnän, että tuon sanan alkuperäinen merkitys on hämärtynyt sellaisille ihmisille, jotka eivät ole tutkineet sanan merkitystä etymologian avulla. Ja ehkä myös siitä syystä sanamuotoa "theion" on aikojen saatossa alettu käyttämään myös substantiivina, jopa raamatunkäännöksissä ("Godhead" ja "Deity"). Mutta sanana se ei alunperin kertonut suoranaisesti että joku on Jumala. Tämän on helppo todistaa:

Kaikkina kolmena esiintymiskertana tuota sanaa käytetään UT:ssa kuvaamaan MILLAINEN joku on, eikä kertaakaan kuvaamaan KUKA joku on. Tiesitkö tämän? Tutkitaan lähemmin kaikki olemassa olevat kolme jaetta:

1) Tässä ensimmäisessä esimerkissä viitataan jumaluudella kaikkiin niihin, jotka ovat Jumalan sukua, eikä siihen että Jumalan suku on Jumala:

"Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema" (Apt.17:29).

2) Tässä jakeessa kerrotaan että Jumalan voima on jumalallinen, eikä sitä että Jumalan voima on Jumala:

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään..." (2.Piet.1:3).

3) Viimeisessä esiintymiskerrassa kerrotaan, että Jumalan luonto on jumalallinen. Se ei kerro että Jumalan luonto on Jumala:

"... joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee..." (2.Piet.1:4).

Google dictionary kertoo mielestäni lyhyesti ja ytimekkäästi mitä tarkoittaa "divine" (=jumaluus):

"Of, from, or like God or god".

Eli "jumaluus" ei tarkoita "Jumala", vaan viittaa siihen mikä on Jumalasta, tai kuin Jumala/jumala.

Nykysuomen Sanakirja kertoo että sana "jumaluus" on substantiivi (s.-lyhenteellä), mutta esim. "HELPS Word-studies" kertoo että se on adjektiivi:

"2304 theíos (AN ADJECTIVE, derived from 2316 /theós, "God") – divine, manifesting the characteristics of God's nature."

Nyt kun ollaan tarkasteltu tuota sanaa "theios" raamatullisesta näkökulmasta, tutkimalla noita kolmea edellämainittua jaetta, me olemme havainneet että se sittenkin on adjektiivi!

Onko Jeesus kuin Jumala? Varmastikin. Mutta ei Jumala, vaan "niin sanottu jumala" (kts. Joh.10:34,35, 1.Kor.8:5,6).

Ollaanko me kuin Jumala? Jossakin mielessä kylläkin, vaikka emme ole Jumala. Hänhän sanoi:

"Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme..." (1.Moos.1:26).

Jumala teki meidät Poikansa kanssa kuvaksensa (1.Moos.1:26), kuten Jeesuskin on Jumalan kuva (Kol.1:15). Poikansa luomisen jälkeen Jumala teki ihmisen heidän kuvakseen (1.Moos.1:27) Poikansa kautta (Joh.1:3, Joh.1:10, Kol.1:16,17, 1.Kor.8:6).

Jumalan kuva, Jeesus, ei ole Jumala, vaan hän on kuva Jumalasta. Pidetään se asia mielessä, koska jos näin ei olisi, olisimme mekin Jumala (koska mekin olemme Jumalan kuva). Sellainen ei tietenkän sovi monoteistiseen uskoon. Tämä ensimmäinen kuva Jumalasta, eli Jeesus (Kol.1:15), hänet herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta (Room.6:4).

Jokainen valokuvaaja tietää ettei mitään selvää kuvaa synny, jos ei ole minkään asteista valoa tai kirkkautta ympäristössä. Samalla periaatteella toimii kopiokoneet. Kopiot ottavat niin sanottuja valokopioita siitä alkuperäisestä kuvasta. Ilman valoa ja kirkkautta ei tule kopioita.

Jeesus sai kirkkauden Isältä ja me saamme kirkkauden Jeesukselta, niin että mekin saamme sitä samaa kirkkautta itsellemme, jonka hän sai Isältään. Tässä saamme osallisuutta siitä samasta kirkkaudesta:

"... sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja ME MUUTUMME" (1.Kor.15:52).

"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin KATSELEMME HERRAN KIRKKAUTTA kuin kuvastimesta, MUUTUMME SAMAN KUVAN KALTAISIKSI KIRKKAUDESTA KIRKKAUTEEN, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2.Kor.3:18).

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä