Vanhimpien tehtävä seurakunnassa:

Kun luetaan Tiit.1:5-9 (kreikankielisiä alkutekstejä hyväksi käyttäen) meille selviää vanhimmiston tehtävät. Heidän tehtävänään on olla seurakunnan "kaitsijoita", "terveen opin neuvojia" ja "eduntavoittelijoiden vääräksi osoittajia".

1.Tim.5:17 kertoo että vanhimmat hoitavat seurakuntaa, ja että he voivat tehdä työtä sanassa ja opetuksessa. Vanhimmat veljet voivat myös voidella sairastavia seurakuntalaisia öljyllä, kun sairas pyytää hänet tykönsä; ja uskon rukous tekee hänet jälleen terveeksi (Jaak.5:14,15). Öljyllä ei ole aina pakko lotrata, ikään kuin öljyssä olisi jotain maagista voimaa. Sen tarkoitus on enemmänkin symbolinen ja sairaita paranee myös ilman öljyä.

Seurakunnan hoitaminen on käytännössä viittaus siihen, että vanhempi hoitaa ja pitää huolta seurakuntalaisten opettamisesta ja neuvonnasta aina silloin kun siihen on tarvetta. Nämä palvelut kohdistuvat nimenomaan seurakuntalaisia kohtaan, koska seurakuntaa ei ole olemassa ilman seurakuntalaisia. Työn tekeminen "sanassa ja opetuksessa" on tietenkin viittauksena Jumalan ilmoittaman sanan levittämiseen ja opettamiseen. Opettaminen suunnataan niille jotka sitä tarvitsevat, esim. vauvakristityille. Mutta kaikki eivät ole opetuksen tarpeessa: 

"Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä" (1.Joh.2:27).

Pitempään uskossa olleet, heidän olisi syytä jo jättää Kristuksen opin alkeet, joiden jakamisesta vauvakristityille ovat  huolehtineet seurakunnan vanhimmat ja muut viisaat hengenheimolaiset. Pian aikuisiän saavuttaneet entiset untuvikot opettavat jo muita, ja kastattavat vedellä seurakunnalle uusia jäseniä, ja tätä kautta saadaan seurakuntaan uutta kasvupotentiaalia ja verta.

Epäraamatulliset pastori- ja pappisvirat:

Vanhimmiston tehtävät kaitsijoina, johtajina, terveen opin neuvojina, sekä sanan ja opetuksen jakajina, pistää tietenkin kyseenalaiseksi nykyiset pastori- ja pappisvirat. Ramatussa ei nimittäin ole mitään erillisiä mainintoja pastoreista. Vanhimmistoon valitut veljet olivat entisajan hyvinä aikoina ne henkilöt, jotka hoitivat seurakunnan kaitsemisen, johtamisen, neuvomisen ja sanan opettamisen. Vanhimmat olivat siinä mielessä myös kaitsijoita ja paimenia seurakunnan keskellä, sillä "kaitsija" on sama kuin "paimen". Kun nyt pastoria kutsutaan "seurakunnan paimeneksi", niin tässä on tietenkin suuri epäkohta. Vanhimmiston lisäksi vielä erikseen valitut pastorivirat ovat siten epäraamatullisia virkoja.

Pastorit ovat niitä, jotka kirjanoppineina syövät leskien leivän, kun seurakunnan varat menevät heidän elättämiseen, palkkojen ja sosiaalikulujen muodossa; vaikka ne samaiset varat olivat tarkoitettu köyhille, leskille ja vähävaraisille:

"Ja opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, noita, jotka syövät leskien huoneet..." (Mark.12:38-40).

Kyllähän meistä jokainen tietää, että pastorit (ja papit) ovat a) kirjanoppineita, b) käyskentelevät seurakunnan tiloissa puvuissa tai pitkissä kaavuissa, c) haluavat seurakuntalaisilta tervehdyksiä ja huomiota, d) istuvat etumaisissa istuimissa ja e) syövät leskien huoneet palkka- ja sosiaalikuluineen. Tämä ei ole siis mitään uutta auringon alla. Tästä mädästä systeemistä ei voi tietenkään heittää kaikki vastuu heille, sillä uskonnolliset yhdistykset ja hallituksien jäsenet ovat itse nähneet sen hyväksi tavaksi kontrolloida ja hallita, sekä jäseniään että tilastoja, myös pastoreiden kautta.

Jeesus tiesi mistä puhui. Siksi hän sanoi opetuslapsillen, heidät kentälle lähettäessään:

"Älkää ottako mukaanne raahakukkaroa" (Luuk.10:4).

Ja vasta tämän jälkeen, Jeesus sanoi, että työmies on palkkansa ansainnut. Asiayhteys paljastaa, että heidän palkkansa oli oleva vieraanvaraisten antama ruoka ja majoitus (Luuk.10:5-9). Tästä syystä litania "työmies on palkkansa ansainnut" ei lainkaan kumoa neljännettä jaetta, jossa Mestari Jeesus kieltää rahan mukaan ottamista.

Toki, jos vertaa nykyaikaa Jeesuksen aikaan, niin nykyään on rahantarve yhteiskunnassa täysin erilainen kuin ennen vanhaan jolloin ruokakin yleensä saatin omasta takaa viljelemällä, kalastamalla ja metsästämällä. Nykyään ei yleensä pärjää ilman rahaa.  Mutta näen asian niin, että Jumala on aina pitänyt omistaan huolen, ja aina kun on maallista työtä tarjolla, sitä kannattaa ottaa vastaan. Nykyisillä pastoreilla on työntekoon sekä aikaa että tarmoa. Sen he ovat osoittaneet. Eikä heidän epäraamatullisen virkansa pois jättämisen jälkeenkään tarvitse pelätä, että aika ei enää riitä sanan julistamiseen, sillä heidän ei tarvitse enää sooloilla puhujapöntön takana yksikseen, kun vastuuta on jaettu myös muille hengenheimolaisille. Raamattuhan sanoo, että "kun te kokoonnutte yhteen, on jokaisella jotain annettavaa" (1.Kor.14:26).

Terve seurakunta on sellainen, jossa vastuut ja vielä mainitsemattomat palvelutehtävät on jaettu kaikkien kesken, johon kuuluu ei ainostaan puhumiset, vaan myös sielunhoidolliset tehtävät ja kaikki mahdolliset armolahjojen käyttämiset. Annettavaa on siis kaikilla seurakuntalaisilla, eikä ainoastaan pastoreilla tai vanhimmistolla. Tätä kautta heille jää aikaa tehdä maallista työtä, jos sellaista on tarjolla. Heille jää myös aikaa kuunnella mitä muilla on sanottavaa, koska "kaikilla on jotain annettavaa" yhteisissä tapaamisissa.

Kait sinäkin haluat tuntea että kuullut joukkoon? Sinullakin voi olla hyviä ajatuksia. Siitä ei ole epäilystäkään. Kyllä entiset pastorit ja nykyiset vanhimmatkin saavat puheenvuoroja, koska "kaikilla on jotain annettavaa" yhteisissä kokoontumisissa. Jos he kokevat etteivät saa tarpeeksi puheenvuoroa niin ainahan voi mennä puhumaan niille jotka haluavat kuunnella. Jos jäsenistössä ei ole enää opetuksen tarpeessa olevia ihmisiä,  niin ainahan voi mennä laitapuolen kulkijoille jakamaan ilosanomaa. Sen jälkeen on kohta taas kuulevia korvia jotka tarvitsevat opetusta, kunnes pian hekin voivat jättää Kristuksen opin alkeet, siirtyäkseen vahvempaan ruokaan.

Kun, ja jos, ollaan köyhimmillemme armollisempia, niin pastorivirat lakkautetaan, tehdään pastoreista vanhimmistoja, mikäli eivät olleet sitä ennestään, ja mikäli täyttävät Raamatun kriteerit. Sen jälkeen annetaan säästetyt rahat niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Tällä tavoin me eliminoidaan sen mahdollisuuden, että papit jakaavat Sanaa ainoastaan leipänsä takia, jolloin meillä ei ole enää ns. "leipäpappeja". Eläkeikään päästyään he eivät jää lepäämään laakereille, ainakaan sillä verukkeella että joku muu pastori otti heidän paikkansa. Silloin nämä meidän korkeasti kunnioitetut vanhemmat veljemme ja entiset pastorit voivat jakaa sanan väärentämätöntä maitoa vauvakristityille ilman esteitä, myös eläkeiässään, koska saamatta jääneet rahalliset korvaukset eivät ole enää esteenä sen tekemiselle.

Vanhimmiston virka on palveluvirka:

Selkeästi on havaittavissa, että seurakunnan vanhimmistossa oleminen on eräänlainen vastuunalainen palveluvirka, jossa vanhin on asetettu muiden palvelijaksi. Vanhimpana hän tietenkin ottaa mallia itse Mestarista, Jeesuksesta Kristuksesta, joka sanoi itsestään, ettei hän ole tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan (Matt.20:28). Eihän Jeesuksen opetuslapsi voi koskaan olla opettajaansa parempi (Matt.10:24), oli sitten kysymyksessä tavallinen palveleva rivikristitty tai vanhempi palvelija.

Vanhimpia pitää kunnioittaa siinä virassa missä he ovat (1.Tim.5:17), sillä he ovat (tai ainakin pitäisi olla) tarkkaan valikoitu seurakunnan keskeltä, siihen virkaan mihin heidät on asetettu. He ovat omalta osaltaan täyttäneet monet kriteerit jota vaaditaan, jotta he voisivat olla Jumalan tahdon mukaisesti valittuina vastuunalaiseen palveluvirkaansa (Tiit.1:5-9).

Pietari, joka ei ollut ainoastaan apostoli vaan myös vanhin (1.Piet.5:1), antaa kehotuksen sanan vanhimmistolle:

"... kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen" (1.Piet.5:2-4).

Mitkä kriteerit pitää uskovainen täyttää jotta hän voisi tulla valituksi seurakunnan vanhimmistoon?

Raamatun mallin mukaiset täytettävät kriteerit vanhimmalle, silloin kun sellaista haetaan tehtävään, ovat ainakin seuraavat:

  1. Hänen on oltava nuhteeton (Tiit.1:6) 
  2. Hänen on oltava mies (Tiit.1:6)
  3. Hänen on oltava (enintään) yhden vaimon mies (Tiit.1:6)
  4. Hänen lapsensa on oltava uskossa (Tiit.1:6)
  5. Hänen lapsensa eivät saa olla irstaudesta syytettyinä (Tiit.1:6)
  6. Hänen lapsensa eivät saa olla niskoittelevia (Tiit.1:6)
  7. Hän ei saa olla itserakas (Tiit.1:7)
  8. Hän ei saa olla pikavihainen (Tiit.1:7)
  9. Hän ei saa olla juomari (Tiit.1:7)
  10. Hän ei saa olla tappelija (Tiit.1:7)
  11. Hän ei saa olla häpeällisen voiton pyytäjä (Tiit.1:7)
  12. Hänen pitää olla vieraanvarainen (Tiit.1:8)
  13. Hänen pitää rakastaa hyviä asioita (Tiit.1:8)
  14. Hänen pitää olla maltillinen (Tiit.1:8)
  15. Hänen pitää olla oikeamielinen (Tiit.1:8)
  16. Hänen on oltava pyhä (Tiit.1:8)
  17. Hänen pitää pystyä hillitsemään itsensä (Tiit.1:8)
  18. Hänen pitää pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa (Tiit.1:9)
  19. Hänen pitää olla kykenevä neuvomaan terveellä opilla (Tiit.1:9)
  20. Hänen pitää olla kykenevä kumoamaan vastaväittelijöiden väitteet (Tiit.1:9)

 

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä