Tämä on sivuston ylläpitäjän uskontunnustus. Yhden vajavaisen Petri-nimisen miehen tulkinta Raamatusta.

Mikäli joku pystyy osoittamaan minulle luotettavalla tavalla Raamatusta tai sen alkuteksteistä että uskoni on jossakin kohden epätosi, muutan uskontunnustukseni siltä osin enemmän totuudenmukaiseksi.

Uskontunnustukseni on laadittu samassa järjestyksessä kuin se ns. "helluntaiseurakuntien yhteinen uskontunnustus" mikä on nähtävissä mm. Hankasalmen helluntaiseurakunnan sivustolla

Otin helluntaiseurakuntien yhteisen uskontunnustuksen tahallaan pohjaksi, koska olen edelleen helluntailainen. Olen välttänyt plagiointia viimeiseen asti. Ja siksi ovat ainoastaan alaotsikot samat, mutta sisältö on täysin erilailla muotoiltu. Määritelmät on tahallaan tehty turhan pitkäksi jotta kiivaimmat vastustajat löytäisivät jotain uutta keskustelunaihetta ja pohdittavaa.

 

RAAMATTU:

Raamattu on käännöksenä Jumalan Sanaa vain siltä osin, kuin se on oikein käännetty alkuteksteistä ja oikein oivallettu, silmälläpitäen kirjoitusten kokonaisilmoitus.

Etymologian tutkimusalan tietoa on hyvä käyttää Raamatunkäännöksiä tehdessä ja alkusanoja tulkitessa, jotta käännöksistä ja opetuksista tulisi mahdollisimman tarkkoja.

Yhdellä alkusanalla voi olla useita eri merkityksiä. Siksi raamatunkääntäjien ja tulkitsijoiden tehtävänä on löytää ne käännössanat käyttöön, jotka kirjailijat Pyhän Hengen innoittamana tarkoitti käytettäväksi.

 

JUMALA:

Jumala on kaiken luoja ja ylläpitäjä. Hän on yksi. Ei kaksi, eikä kolme. Vain yksi.

Isä ei rukoile ketään. Mutta Jeesus rukoilee edelleen. Siitä me tiedämme että vain Isä on Jumala, kuten Jeesus osuvasti ilmaisi rukouksessaan:

”Isä… yksin olet totinen Jumala”...

Vain hän on Jumala, joka ei rukoile. Jumala on Kristuksen pää; siksi myös Jeesus edelleen rukoilee.

Jumalan nimi tulee tetragrammista JHVH. Siinä ei näy vokaalit. Kaikki muut kymmenet nimet joita hänellä on, ovat ainoastaan hänen kutsumanimiään.

Raamatussa ei kerrota että Jumala on persoona. Mutta mikäli "persoonalla" tarkoitetaan sitä, mitä Nykysuomen Sanakirja antaa ymmärtää sanasta, niin hän on persoona, sillä hänellä on oma mieli ja oma tahto.

Jumala ei ole kaikkialla vellova kosminen voima, vaan oma ainutlaatuinen yksilö tai olemus, jolla on omia ajatuksia ja tunteita Pojastaan ja seurakunnasta. 

Jumalan voima joka on kaikkialla, sekä passiivisena että aktiivisena, ei ole Jumala, vaan ”Jumalan käsi” joka ei ole liian lyhyt auttamaan.

Jumala on yli kaiken ja kaikkien, jopa yli Jeesuksen, sillä hän on Kristuksen pää.

Jumala ei ole jakomielitautinen. Hänen päässään ei kuulu yhtä aikaa kolmen persoonan äänet. Siksi on väärin sanoa, että ”Jumala on kolmessa persoonassa”. Raamattu ei missään kerro että Jumala on kolme persoonaa, eikä sitä, että hän on itsessään.

Jumala on suvereeninen eikä kukaan ole kuin hän. Hän on kaikki kaikissa. Jumalan rinnalla - se on hänen oikealla puolellaan - ei istu toista Jumalaa. Siellä istuu Jumalan Poika.

Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala. Rakkautta ei ole ilman Jumalaa. Kaikki rakkaus on Jumalasta. Jopa äidinrakkaus on Jumalasta.

 

JEESUS KRISTUS:

Jeesus on Jumalan Poika. Ei kukan tule Isän tykö muutoin kuin hänen kauttaan.

Vaikka on olemassa paljon muitakin Jumalan poikia, niin ainoastaan Jeesus on saanut Jumalalta kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Sekä ihmiset, enkelit ja pahat henkivallat ovat kaikki alistetussa asemassa Jeesukseen nähden, Jumalan tahdon mukaisesti.

Jeesus on ainut jonka kautta Jumala loi maailman kaikkinensa. Jumala voiteli Jeesuksen Kristukseksi. Jeesus ei voidellut itsensä. Hän sai voitelun.

Jeesus kielsi olevansa Jumala. Siksi hän ei pidä siitä että häntä kutsutaan Jumalaksi. Hän ei koskaan sanonut olevansa Jumala.

Jeesus syntyi neitsyestä, sekä kuvannollisesti että kirjaimellisesti.

Jeesus eli synnittömästi koko maallisen elämänsä aikana, ja siksi hän oli Jumalalle kelpaava ”virheetön Karitsa” jonka veri lunasti ihmisten synnit. Jeesus maksoi syntiemme hinnan, jotta meillä uskon kautta häneen, olisi pääsy Jumalan tykö.

Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Jeesus ei herättänyt itsensä. Jeesus näyttäytyi opetuslapsilleen useaan otteeseen kuolleista nousemisensa jälkeen, ennen kuin ylösnousemusvoima nosti hänet ylös kirkkauteen, Jumalan tykö.

Jeesus istuu nyt Jumalan oikealla puolella. Hän istuu omalla istuimella. Jumala ja Jeesus eivät istu samalla levennetyllä istuimella, eivätkä edes sylikkäin. Heillä on molemmilla omat istuimet.

 

IHMINEN, SYNTIINLANKEEMUS JA PELASTUS:

Ihminen on yhteiskunnan mätäpaise numero yksi. Ihmiset syyttävät Saatanaa yhdestä jos toisesta. He eivät kuitenkaan aina välttämättä ymmärrä, että hänellä on valtaa heidän elämässään, tasan tarkkaan vain sen verran kuin he antavat tai sallivat hänelle valtaa. Saatana on syyttäjä ja villitsijä Jumalan sallimuksesta. Ihmisen pahin vihollinen on hän itse, eikä Saatana. Kun ihminen ei anna sijaa sielunviholliselle, hän joutuu pakenemaan.

Ihmisen pahin vihollinen on hänen mielensä, joka on hyvässä hallinnassa tai pahassa hallitsemattomuudessa.

Ihmisen tämän päivän syntiinlankeemus on tottelemattomuus ja laittomuus Jumalaa vastaan. Mutta ihminen voi saada pesäeron synneistään, tunnustamalla ja hylkäämällä ne. Silloin tulee armo tilalle.

Kun ihminen vastaanottaa Jeesuksen, hän saa voiman ja valtuuden tulla/muuttua/uudestisyntyä Jumalan lapseksi. Uudestisynnyttyään ihminen kelpaa Jumalalle, ja hänellä on tuossa uudestisyntyneessä tilassaan/statuksessaan pelastusvarmuus, silloin kun Pyhä Henki todistaa hänen oman henkensä kautta hänen pelastuksestaan.

Uudestisynnyttyään ihminen on pelastunut, siinä mielessä että hän on tultuaan Jumalan lapseksi, tullut myös hänen lupauksiensa perilliseksi. Mutta ihminen voi menettää uskonsa, kuten Jeesuskin ennustuksellaan todisti, kun hän sanoi että lopunaikoina ”monet luopuvat uskostaan”. Siten lopullinen pelastus on vasta taivaassa ja kaikki tuomitaan tekojensa mukaisesti.

Ei jokainen joka huutaa "Herra, Herra", pääse taivasten valtakuntaan, vaan ainoastaan ne, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon. Pyrkijöitä on monta, mutta harvat ovat valitut.

 

PYHÄN HENGEN TYÖ:

Pyhän Hengen työ on Jumalan työ, sillä Jumala suorittaa työt voimavaikutuksensa, voimansa, kirkkautensa ja kunniansa kautta mikä on Pyhä Henki.

Jumala herättää ihmisen hengellisesti Jeesuksen ilmoittamilla sanoilla, käyttäen siinä voimavaikutustaan, Pyhää Henkeään. Jeesuksen sanat ovat aina henki ja elämä. Näitä hänen sanojaan, Jumalan voima välittää ja julistaa ihmisille, saarnojen, todistusten, puheiden, Raamatun, hengellisen kirjallisuuden, profeettojen, evankelistojen, opetuslasten, kristittyjen, unien, sekä ilmestysten kautta. Keskeisessä asemassa tässä hengellisessä työssä on Jumala meissä Kristuksen kautta, mikä konkretisoituu Pyhän Hengen kautta.

Pyhä Henki on Jumalan kaikkialla läsnä oleva voimavaikutus, mikä tekee Sanan eläväksi meille, silloin kun tahdomme ja uskomme.

Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, siten että se Jumalan voimavaikutuksensa ottaa Jeesuksen sanat ja välittää ne meille.

Pyhä Henki asuu ja on olemassa uudestisyntyneissä; se tarkoittaa, heissä, jotka tottelevat Jumalaa. Sillä Raamattu sanoo, että Pyhä Henki on annettu niille jotka tottelevat Jumalaa.

Jumalalla on valtaistuin, Jeesuksella on valtaistuin, opetuslapsilla on valtaistuin ja vanhemmilla on valtaistuin. Mutta Pyhällä Hengellä ei näytä olevan omaa valtaistuinta.

Jumalan nimi on JHWH, Jumalan Pojan nimi on Jeshua/Jehoshua. Mutta Pyhällä Hengellä ei näytä olevan nimeä.

Pyhä Henki ei rukoile, vaan se on ihmisten oma henki mikä rukoilee, sen mukaan minkä Jumalan voimavaikutus heissä vaikuttaa ja inspiroi.

Ihminen voi saada Pyhän Hengen kasteen kun Jeesus kastaa hänet. Kasteen tarkoitus on antaa täytetylle voiman olla Jeesuksen todistaja ja Jeesuksen kirkastaja omalla elämällään, siihen liittyvillä sanoilla, hyvillä teoilla ja mieltymyksillä.

Jumala jakaa Pyhän Hengen välityksellä, uudestisyntyneille ihmisille "yliluonnollisia" henkilahjoja. Jumala jakaa voimavaikutuksensa kautta myös "äidinmaidossa" tulleita "luonnollisia" lahjoja. Kaikki jaetut lahjat ovat armolahjoja koska ne ovat armosta saatu, ilman ihmisten omia ansioita. Näitä lahjoja voi jalostaa ja virittää palavaksi. Niitä voi myös laiminlyödä. Kaikkien lahjojen tarkoitus on Jumala ja hänen kirkastaminen Jeesuksen kautta.

Pyhän Hengen armolahjoja saa rukoilla itselleen Jumalalta. Niistä on hyötyä, koska ne ovat työkaluja ”Herran työssä”. Niillä saadaan jumalattomat vakuuttuneeksi siitä, että Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan ja että Jeesus on Jumalan Poika ja Kristus.

Pyhän Hengen lahjat eivät ole koskaan suurempia kuin niiden antaja, sillä kaikki hyvä tulee Jumalalta. Ilman Jumalaa ei olisi lahjoja eikä lahjojen vastaanottajia.

 

SEURAKUNTA:

Seurakunta on maailmanlaajuinen kristittyjen yhteenliittymä, Kristuksen ruumis, joka koostuu Jumalan lapsista ja taivaan perillisistä, jotka ovat kaikki pesty Jeesuksen verellä, kuvaannollista kieltä käyttäen.

Seurakunta koostuu kristityistä ja Jeesuksen opetuslapsista, riippumatta uskontosuunnasta, paikasta tai ajasta.

Seurakunta ei ole kirkko. Seurakunta kokoontuu kirkossa. Kokoontumispaikka ei ole koskaan seurakunta.

Kaikki kristityt eivät ole Jeesuksen opetuslapsia, mutta kaikki opetuslapset ovat kristittyjä. Kaikki kristityt eivät ole opetuslapsia koska se vaatii luopumista kaikesta mistä Jumala käskee, ja itsensäkieltäminen on monille aivan liian kallis hinta.

Sana ”kristitty” oli alun perin Jeesusta seuranneiden pilkkanimitys. Nämä Jeesuksen nimen tähden, pilkan ja vainon kohteeksi joutuneet Kristuksen seuraajat, ovat tänäkin päivänä Jeesuksen seuraajia omasta tahdostaan. He ovat "Kristuksen ruumis", elävän Jumalan seurakunta.

Taivaaseen pääsemisen edellytyksenä ei ole se, että ihminen on Jeesuksen opetuslapsi, vaan se että hän on tunnustaa suullaan, että Jeesus Kristus on Herra, että uskoo Jumalan herättäneen hänet kuolleista, että tunnustaa ja hylkää synnit ja että tekee taivaallisen Isän tahdon elämässään, rakastamalla Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään niin kuin itseään.

Seurakuntalaisten opetuslapseus on kristittynä olemisen syvällisempi muoto, jonka kautta kaikki taivaan siunauksen akkunat avautuvat. Siunauksen tiet avautuvat muutenkin, mikäli on kristitty, mutta siunaukset ovat huomattavasti rajoittuneemmat kuin opetuslapseudessa.

Kristitty joka ei ole luopunut kaikesta mistä Jumala käskee, Jeesuksen nimen tähden, hän ei voi olla Jeesuksen opetuslapsi. Eikä opetuslapsi voi olla koskaan opettajaansa parempi.

Seurakunta on hajanainen, johtuen opillisista näkemyseroista , ja se heijastuu usein ulos suvaitsemattomuutena toisinajattelijoita kohtaan.

Uskonnollisuuden harmaa kaapu nostaa usein päätänsä seurakunnan kirkoissa, rukoushuoneissa ja temppeleissä. Seurakuntalaiset tulkitsevat Raamatun sanomaa hiukan tai paljon toisistaan poikkeavasti, yleensä toisarvoisissa asioissa joilla ei ole pelastuksen kannalta mitään merkitystä.

Seurakunta on edellämainitusta syystä jakaantunut historian saatossa monenlaisiin uskonnollisiin puolueisiin, joista vain muutama mainitakseni ovat: Helluntailaiset, luterilaiset, katolilaiset, ortodoksit, metodistit, baptistit, pelastusarmeija ja Jehovan todistajat.

 

KASTE:

Raamatullinen kaste on upotuskaste, sillä kasteen symbolinen merkitys on syntien pois peseminen, vanhan elämän hautaaminen ja siitä ylösnouseminen Kristuksen kanssa. Hautaustoimituksessa ei koskaan heitetä vain ohut multakerros haudattavan päälle, vaan se haudataan aina kokonaan, jottei tule hajuhaittoja ja tauteja muihin ihmisiin. Raamatun kasteet toimitettiin aina upottamalla, eli kokonaan hautaamalla.

Raamattu ei tunne lapsikastetta. Vain aikuisia uskoontulleita kastettiin. Kaste oli vapaehtoinen jokaiselle kastettavalle. Kun vauvoja kastetaan se tapahtuu aina vastoin heidän suostumustaan.

Kaste liittyy olennaisesti uskoon ja sen tunnustamiseen, sillä kaste on ulkoinen merkki ihmisille ja Jumalalle, että kastettava haluaa seurata Jeesuksen jalanjäljissä. Kaste on siksi eräänlainen kuuliaisuuden merkki Jumalalle.

Raamattu sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”. Mutta se ei sano: ”Joka kastetaan se pelastuu”. Ihminen voi pelastua ilman vesikastetta, sillä Raamattu sanoo: ”Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut”. Mutta kasteen pois jättäminen uskovilta on tottelemattomuutta, sillä Raamattu sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu".

Kastevedessä ei ole magiaa. Kastevesi pesee pois synnit yhtä huonosti kuin ehtoollisen leipä ja viini maistuu lihalle ja verelle. Kasteen merkitys on tunnustuksellinen ja symbolinen.

Vesikaste voi myös olla pelastava toimitus koska se on tunnustuksellinen, mutta vain ja ainoastaan kastettavan oman uskon kanssa, eikä koskaan siitä irrallaan. Ensin tulee usko ja vasta sitten kaste.

Kastettavat pitäisi kastaa Jeesuksen nimessä, eikä nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Raamattu antaa ymmärtää, että Jeesus käski opetuslapsiaan kastamaan nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Me tiedämme että se on korruptoitunut raamatunjae siitä syystä, ettei Raamatussa ole missään mainintoja siitä, että joku olisi kastettu ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Raamatussa on vain neljä jaetta, jotka kertovat kaste-esimerkkien kautta kenen nimeen kastettiin. Kaikissa noissa tapauksissa kastettiin vain Jeesuksen nimessä. Isä ei ole nimi. Poika ei ole nimi. Eikä Pyhä Henki ole nimi. Pyhä Henki on lähinnä kuvaus hengestä mikä on pyhä. Isän nimi on JHVH, Pojan nimi on Jeshua/Jehoshua. Mutta Pyhällä Hengellä ei ole nimeä. Se on vailla nimeä.

Miksi opetuslapset eivät kastaneet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, vaikka Jeesus käski niin tehdä? Koska heillä ei ole yhteistä nimeä. Johtopäätös on, että jos Jeesus olisi sanonut mitä hänen luullaan sanoneen, he olisivat totelleet häntä. Raamattu kertoo, että kaikki pitää tehdä Jeesuksen nimeen. Siten on myös olettamuksena, että myös kaste pitäisi suorittaa Jeesuksen nimessä.

 

EHTOOLLINEN:

Ehtoollinen on tapahtuma tai tilaisuus, jossa jokainen, joka ottaa viinin ja leivän haluaa muistella ja julistaa Jeesuksen Kristuksen elämää ja sovitustyötä.

Ehtoollinen on symbolinen toimitus jossa ihminen ottaa osaa Jeesuksen ristinkuolemaan, hänen sovitustyöhönsä, syömällä leipää joka kuvaa Jeesuksen lihaa, ja juomalla viiniä joka kuvaa Jeesuksen verta.

Ehtoollinen on tunnustuksellinen siinä missä kastekin. Se voi olla siunaukseksi sen ottajalle, sillä hän julistaa sillä Herran kuoleman merkitystä. Mutta se voi olla myös turmioksi, sairaudeksi ja jopa kuolemaksi, mikäli sen ottaa kelvottomasti, erottamatta Jeesuksen ruumiin epäpyhistä ruumiista. Siksi ehtoollista ei pitäisi antaa uskosta osattomille ihmisille.

 

KUOLEMA JA YLÖSNOUSEMUS:

Jumala on määrännyt että kaikkien on kerran kuoltava ja kuoleman jälkeen tulee tuomio. Mutta ne jotka kuolevat Kristuksessa Jeesuksessa, heille ei lueta kadotustuomiota.

He jotka ovat Jeesuksessa, ovat kuvannollisesti sanottuna, ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen, mikä pitäisi näkyä käytännön elämässä ja sen monissa valinnoissa. Hallitsemattomat pahat himot eivät mahdu mukaan elämän ylösnousemukseen.

Tuomion ylösnousemukseen joutuvat he, jotka ovat tehneet pahaa ilman katumusta.

Joka uskoo Jeesukseen, joka on ylösnousemus ja elämä, tulee elämään senkin jälkeen, kun on kuollut. Joka uskoo Jeesukseen, elää vaikka olisi kuollut. Joka uskoo Jeesukseen, ei koskaan kuole hengellisesti.

 

JEESUKSEN TULEMINEN JA IANKAIKKISUUS:

Jeesuksen toinen tulemus ei tule olemaan yhtä julkinen kuin hänen kolmas tulemisensa, sillä toinen tulemus tapahtuu yhtä nopea kuin salama leimahtaa idästä länteen. Silloin hän tulee kuin varas yöllä ja tempaa mukaansa seurakuntansa Jumalan antamalla ylösnousemusvoimalla.

Jeesus Kristus tulee myös takaisin samalla tavalla kuin hän lähti ensimmäisen kerran. Silloin hän laskeutuu öljymäelle perustaakseen maailmaan tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan. Valtakuntaa ohjataan Jerusalemista käsin. Tuossa tulemuksessa kaikki ihmiset saavat nähdä hänet. Silloin hän ei tule seimenlapsena, vaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana.

Uskovien ylöstempauksen jälkeen, tai mahdollisesti jopa ennen tempausta, antikristus tulee ilmestymään maailmaan. Hän asettuu istumaan Jerusalemiin, lentäen sinne hävityksen siivillä. Siellä hän julistaa olevansa kaikkien Jumala, siten että uskottelee puheiden, ihmeiden ja tunnustekojen kautta olevansa kristittyjen odottama Kristus, juutalaisten odottama Messias, buddhalaisten odottama viides Buddha, hindujen odottama Krishna ja muslimien odottama Mahdi.

Silloin kun antikristus on istahtanut Jerusalemiin, avautuu monien juutalaisten silmät näkemään totuuden, sen, että hän ei ollut se luvattu tuleva Messias. Jumala ottaa peitteen pois heidän silmistään jolloin juutalaiset näkevät että heidän henkensä on vaarassa. Jeesuksen ennustuksen ja kehotuksen mukaisesti monet pakenevat silloin vuoristoon. Alkaa silmitön Jeesuksen seuraajien ja juutalaisten teurastus, ja vain jäännös pelastuu. Se on 144000 henkilöä. Vaino tulee olemaan niin paha, että jos niitä päiviä ei olisi lyhennetty, ei yksikään heistä jäisi eloon. Vain jäännös pelastuu "ennenaikaiselta kuolemalta".

Koska antikristuksen hallintakausi on Jumalan määräysten mukaisesti hyvin lyhyt, se aikanansa loppuu. Vain seitsemän vuotta kaikkinensa, joista viimeiset kolme ja puoli vuotta Jerusalemissa.

Koska kaikki on edeltämäärätty Jumalan aivoitusten mukaisesti kestämään vain päivälleen ja hetkelleen hänen sallimuksen mukaan, antikristuksen käsivarren voima otetaan häneltä pois ja hänen oikea silmänsä sokeutuu. Tämä ei tapahdu ihmisten tahdosta tai voimasta, vaan Jeesuksen Kristuksen, ainoan Kuninkaan ilmestymisen yhteydessä, ja hänen henkäyksestään. Silloin Saatana sidotaan tuhanneksi vuodeksi ja tuhatvuotinen rauhanvaltakunta alkaa maan päällä ilman kansojen villitsijää.

Jeesus Kristus istahtaa itse syrjäytetyn antikristuksen tilalle Jerusalemiin. Sieltä käsin hän hallitsee maailmaa rautaisella valtikalla, kaikkien niiden kanssa, jotka Jeesuksen todistuksen tähden tapettiin kaikista kansoista ja heimoista.

Kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään Saatana vielä irti vankeudestaan vähäksi aikaa. Ja vasta sen jälkeen tulee loppu. Silloin kansojen villitsijä heitetään ikuisiksi ajoiksi sammumattomaan tuleen, sinne missä myös antikristus ja väärä profeetta ovat siinä vaiheessa. Siellä ei mato kuole eikä tuli sammu. Mutta vanhurskaat tulevat loistamaan kuin aurinko heidän Jumalansa ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä, aina ja ikuisesti, uudessa Jerusalemissa ja sitä ympäröivässä paratiisissa. Uuden Jerusalemin portteja ei suljeta ja kansat tulevat viemään sinne kalleutensa.

 

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä