Miksi Jeesus ei nuhdellut Tuomasta, kun hän sanoi Jeesukselle, "Minun Herrani ja minun Jumalani"?

Jeesus ei nuhdellut Tuomasta koska oli itsekin - psalminkirjoittajan tavoin - kutsunut kaikkia niitä ihmisiä jumaliksi joille Jumalan sana tuli (Joh.10:35). Jeesus tiesi varsin hyvin että sen ajan kulttuuriin kuului, kuten myös VT:n kulttuuriin, että erikoisen vahvassa asemassa olevia ihmisiä, sekä enkeleitä/saatanaa/tuomareita, ja jopa aurinkoa ja kuuta kutsuttiin jumaliksi, vaikka eivät tarkoittaneet sillä että he ovat se yksi ainut Jumala josta Jeesus puhui (Joh.5:44, Joh.17:3) ja josta Paavali kirjoitti (1.Kor.8:5,6).

Jumala sanoi asettavansa Mooseksen jumalaksi (elohimiksi) faaraolle (2.Moos.7:1, KK-33). Mutta Jumala ei tietenkään tarkoittanut tekevänsä itsensä rinnalle toisen Jumalan, sillä "Jumala"-sana voi olla myös viittaus tuomariin (Strong H430). Eli, vaikka jakeessa 2.Moos.7:1 käytetään sanaa "elohim" ja se on käännetty "jumalaksi", niin asiayhteys paljastaa että Jumala halusi tehdä (ja tekikin), Mooseksesta tuomarin faaraolle. Tuomiot tulivat esille kymmenen vitsauksen muodossa.

Saatanaakin on sanottu jumalaksi (2.Kor.4:4). Ja aurinkoa ja kuuta on sanottu jumalaksi, hepreankielen alkusanalla "elohim" (5.Moos.17:2-3). Lisäksi on hyvä mainita jälleen kerran, että Mestarimme kutsui "jumaliksi" kaikkia heitä, joille Jumalan sana tuli (Joh.10:35). Hän sanoi että se on niin totta kuin ikinä olla ja voi, koska "Raamattu ei voi raueta tyhjiin". Mutta, koska Jeesus itsekin paljasti että on olemassa ainoastaan yksi Jumala (Mark.12:29), ja väitti että ainoastaan hänen Isänsä on Jumala (Joh.17:3, Joh.5:44), niin Jeesus ei tietenkään tarkoittanut että he ovat kirjaimellisesti "jumalia". Sen sijaan hän tarkoitti, että ne joille Jumalan sana tuli, he ovat "mahtavia" ja "voimallisia", sillä sitä tuo "Jumala"-sana tarkoittaa kirjaimellisesti. Sen tietää ei ainoastaan etymologiasta, vaan myös esimerkiksi kreikka-englanti- ja heprea-englanti sanakirjoista joissa ilmenee sanojen (el, elohim ja theos) moninaiset merkitykset, sekä miten nuo sanat on käännetty eri käännöksissä.

Paavalillakin oli oma mielipiteensä tästä asiasta:

"Sillä vaikka olisikin NIIN SANOTTUJA JUMALIA, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä ON PALJON SEMMOISIA JUMALIA ja herroja, niin on meillä kuitenkin AINOASTAAN YKSI JUMALA, ISÄ, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, JA YKSI HERRA, JEESUS KRISTUS, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa" (1.Kor.8:5,6).

Onko vaikeata sisäistää se tosiasia, että vaikka meillä on PALJON niin sanottuja jumalia, niin meillä on sittenkin vain yksi Jumala? Koska meillä on vain yksi Jumala, joka ei suostu pitämään itsensä rinnalla muita jumalia, niin ne muut jumalat eivät ole jumalia lainkaan, vaan ainoastaan "niin sanottuja" jumalia, koska ovat mahtavia ja voimallisia.

Huomio! En ole tällä sivustolla kirjoittanut loppujen lopuksi kovinkaan paljon kolminaisuusopista tai siitä miksi en usko siihen. En halua toistaa itseäni liikaa, vaikka sitäkin olen tehnyt. Mutta jos haluat lukea laajemmin mielipiteistäni, tästä kolminaisuusopin mahdottomuudesta, niin silloin kannattaa mennä sivustolle www.kertokaa-totuus.com

Kommentit   

Petteri Haipola
0 #1 Ihmiset jumalinaPetteri Haipola 11.09.2016 14:14
Raamatussa on sanottu ihmisiä jumaliksi, kun he edustavat Jumalaa hänen antamillaan valtuuksilla. Mooses oli jumala veljelleen Aaronille, koska oli kansansa tuomari, lunastaja, vapahtaja ja päämies. (2Moos 4:16; 18.12-27; Apt 7:27, 35) Jeesus on uuden liiton puolella "jumala" samasta syystä. (Apt 2:36; 5.31; 17:31; Hebr 2:10-11; Efe 1:20-23; Joh 5:17-30) Mooses oli jumala faraolle, koska oli Jumalan lähettämä sanansaattaja ja teki ihmeitä hänen nimessään. (2Moos 7:1) Jeesus on samalla tavalla "jumala" evankeliumien teksteissä. Israelin tuomareita sanotaan jumaliksi useaan eri otteeseen (2Moos 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6) Jeesus rinnasti itsensä näihin tuomareihin "Jumalan poikana" ja "jumalana". (Joh 10:24-38) Jeesus on "jumala" myös ikuisena kuninkaana, vaikka se kunings on ihminen, ihmislapsista ihanin. (Psa 45; Hebr 1:9) Niin kuin näistä kohdista nähdään, voi myös ihminen olla herra ja jumala, kun Jumala on hänet siihen asemaan kutsunut ja asettanut. Jeesus on meidän herramme ja meidän jumalamme siitä syystä, että Jumala on korottanut hänet kaiken pääksi seurakunnalleen ja kaikkia luotuja ylemmäksi herraksi. (Efe 1:20-23; 1Piet 3:22; Hebr 1-2) Jumala korotti poikansa vasta sen jälkeen, kun oli herättänyt hänet ensin kuolleista. Jumala pelasti oman poikansa kuolemasta herättämällä hänet ylös kuolleista. (Hebr 5.4-11; 13:20-21) Jeesus on Jumalan poikana ihminen ikuisesti, sillä kerran ihmiseksi synnyttyään, hän ei lakkaa ikinä olemasta ihminen. Hän hallitsee kuninkaana tulevaa maailmaa, mutta on ihminen. (Hebr 2:5-18) Hän on Daavidin juurivesa ja hänen jälkeläinen ikuisesti. (Ilm 5:5; 22:16) Teurastettu karitsa ja karitsa ovat viittausta Jeesuksen ihmisyyteen sekä siihen, että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista. (Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 5; 22.13-16)

Vain isää sanotaan herraksi ja Jumalaksi, kaikkivaltiaaksi Uuden testamentin kirjoituksissa. (Luuk 1:32; Apt 3:22; 2Kor 6:18; Ilm 4:8-11; 11:17; 15.3; 16:7, 14; 19:6, 15; 18.8; 21:22; 22.5) Myös jae Ilm 1:8 puhuu isästä kaikkivaltiaana Jumalana, mutta kolmiyhteiseen jumalaan uskovat eivät voi tietenkään sitä hyväksyä, koska he etsivät vähäisiäkin oljenkorsia oppinsa tueksi. Jos tuosta kohdasta poistetaan välimerkit ja luetaan laajempi asiayhteys, niin nähdää, miten Johannes erottaa toisistaan kuolleitten esikoisen kristuksen Jeesuksen ja isän Jumalan, joka on herra ja kaikkivaltias, samoin kuin kaikissa muissa Ut:n kohdissa.

Mielenkiintoista on se, että Apostolien teoissa ei mainita lainkaan neitseestä syntymistä eikä sitä, että Jeesus kristus olisi ollut isän tykönä ennen maailman luomista. Sieluja pelastui sellaisen sanoman kautta, jossa ei puhuttu näistä asioista sanaakaan. (Apt 2:12-42; 4:24-31; 10.34-48; 11:11-18; 17:22-31) Jos sielun pelastumisen kannalta olisi välttämätöntä pitää totena se, että Jeesus on ollut isän tykönä Jumalan Poikana ennen maailman luomista ja syntynyt ihmiseksi neitsyt Mariasta, niin se tärkein asia olisi silloin sanottu evankeliumin saarnoissa ja mainittu selvästi myös opetuksessa, mutta nyt niin ei ole tehty. Miksi?
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle
Petteri Haipola
+4 #2 meidän herrammePetteri Haipola 11.09.2016 14:49
Ut:ssa toisuvat sanat "meidän herramme" ja niillä sanoilla tarkoitetaan silloin Jeesusta kristusta, jonka Jumala on korottanut meidän herraksemme ja jumalaksemme. Jumala ja meidän herramme Jeesus kristus erotetaan kaikissa näissä kohdissa selvästi toisistaan, niin että ei ole epäilystäkään siitä, kumpi näitä kahdesta herrasta on Jumala, kaikkivaltias kaiken luoja.

Roomalaiskirje:
4:24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

Tuossa on vain kaksi esimerkkiä. Etsimällä raamattuhaulla sanoja "meidän herramme" löytyy tukku lisää samanlaisia kohtia.

Jeesuksella on meidän herranamme oma herransa ja oma jumalansa, joka on meidän taivaallinen isämme ja hänen isänsä sekä hänen jumalansa. (Joh 20:179 Raamatussa toistuvat sanat "Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä", jotka todistavat isän olevan poikaa ylempi herra ja Jumala. (1Piet 1:3; Efe 1:3)

Sama asia käy ilmi Psalmista 110, jossa "Herra" sanoo "minun herralleni" ne sanat, jotka siinä sanotaan. Sana "Herra" tarkoittaa isää Jumalaa ja on muodossa "adonai". Sana "adon" (herra) on taivutettu siinä muodossa vain silloin, kun puhutaan Jumalasta tai siitä yhdestä enkelistä, joka esiintyy Jumalan nimessä ja ilmestyi Moosekselle sekä häntä ennen Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. (2Moos 3:1-15; 4:10, 13) Sanat "minun herralleni" tarkoittavat Jeesusta ja siinä on käytetty muotoa "adonii". Sitä muotoa on käytetty vain ihmisistä, jotka ovat herroja tai kuninkaita (Aabraham, kuninkaat) ja muutaman kerran myös enkeleistä. Tämäkin todistaa sen puolesta, että Jeesus kristus ei ole "herrana" isän vertainen "Jumala", kaikkivaltias kaiken luoja.

Sanaa "herra" on käytetty myös muista herroista kuin isästä ja pojasta Ut:ssa. (Matt 18.27; 1Kor 8:5) Kun sanaa "herra" (kyrios) on käytetty, niin asiayhteys paljastaa sen, ketä sillä tarkoitetaan. Kun opetuslapset rukoilivat Herraa, joka on luonut yksin taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan, niin he tarkoittivat sanalla Herra vain isää, eivät ketään muuta. (Apt 4:24-31) Kun isä ja poika on mainittu samassa yhteydessä, niin että vain isää on sanottu Jumalaksi, niin silloin poikaa on sanottu "yhdeksi herraksi" ja erotettu nämä kaksi siten toisistaan. (1Kor 8:6; Efe 4:5-6) Sama erotus toistuu kaikissa niissä kohdissa, joissa on puhuttu "meidän herrastamme Jeesuksesta" ja Jumalasta (isästä) yhtä aikaa (Room 4:25 jne.).

Jeesus kristus on siis "meidän herramme ja jumalamme", koska Jumala on hänet herraksi korottanut, mutta isä on oman poikansakin herra ja Jumala, aivan niin kuin kirjoituksen kauttaaltaan todistavat.
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä