Arvonimi "Herra" (UT:n kreikankielen sanasta “kyrios”) oli nimi jota mm. orjat käyttivät isännistään ilman että he tekivät heistä jumalia. Myös monet vaimot käyttivät "herra"-sanaa aviomiehistään.

VT:ssa kyrioksen vastine oli "adoni" nimitettäessä mahtavia persoonia ja "Adonai" nimitettäessä ainoata Jumalaa. "Kyrios" on jonkun asian haltija tai määrääjä; omistaja, joka pystyy kontrolloimaan jotain toista persoonaa.

"Herra" (kyrios) on titteli jota palvelijat ja orjat käyttivät tervehtiessään kunnioittavasti isäntiään ja herrojaan. Se on arvonimi, mutta ei henkilönimi. Täten, kun kristityt alkuseurakunnassa riemukkaasti julistivat, että "Jeesus on Herra", se tarkoitti, että he tunnustivat Jeesuksen arvovallan, että Jumala oli antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, ja että he olivat omalla suostumuksellaan alistaneet itsensä Jeesuksen määräysvaltaan.

Arvonimi "Herra" kuuluu myös Jeesukselle, Jumalan Pojalle, sillä Jumala TEKI HÄNESTÄ HERRAN (Apt.2:36).

Vaikka Jeesus ei ollut ainoa henkilö jota kutsuttiin herraksi Uudessa Testamentissa niin hän oli, ja edelleen on, herruudessaan paljon suurempi kuin muut herrat, sillä hän on ainut henkilö jolle Jumala antoi kaiken vallan ja voiman taivaassa ja maan päällä. Niin suurta kunniaa ja herruutta ei Jumala ole suonut yhdellekään toiselle henkilölle. Jeesus paljasti opetuslapsilleen, kuolleista heräämisensä jälkeen, kuinka suuren vallan hän on saanut:

"Minulle on annettu KAIKKI VALTA taivaassa ja maan päällä" (Matt.28:18).

Se oli JUMALA joka antoi hänelle sen vallan:

"... JUMALA on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt..." (Apt.2:36).

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä