Jeesus on "jumala" sillä edellytyksellä että sanalla viitataan sen alkuperäiseen merkitykseen jossa se on adjektiivi ("mahtava", "voimallinen").

Mutta mikäli sana "Jumala" on kontekstissa substantiivi, eli viittauksena meidän ainoaan Jumalaan, silloin Jeesus ei ole Jumala.

"Jumala"-sana voi olla kreikankielessä (UT:n alkuteksteissä) adjektiivi, silloin kun sen edessä ei ole määräistä artikkelia. Näin ei aina tarvitse olla, mutta voi olla. Joh.1:1:ssä puuttuu määräinen artikkeli viimeisen Jumala-sanan edessä (theos). Tämä tarkoittaa että ensimmäinen kerta kun Jumala mainitaan, kyse on tietystä Jumala (engl. "THE God"), kun taas jälkimmäinen Jumala sana ei ole tietty Jumala, vaan epämääräisesti joku jumala. Tästä syystä jotkut tunnetut muinaiskreikan asiantuntijat tunnustavatkin että viimeinen jumala-sana on laadullinen. Suomeksi käännettynä se tarkoittaa mitä edellä olen kertonutkin, eli sen että Sana oli alussa "mahtava" ja "voimallinen" koska Jumala loi kaiken hänen/sen kautta.

Adjektiivina "jumala" on siis laatusana. Se kertoo että Sana oli alussa Jumalan tykönä "mahtava" ja "voimallinen", myös etymologian ja kreikan kieliopin avulla:

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" (Joh.1:1).

"Sana" oli tietenkin alussa mahtava, koska Jumala loi kaiken Sanan kautta. Ja ne "jumalat" (ihmisjumalat) joista Jeesus puhui (Joh.10:35), eivät ole Jumalia lainkaan, vaan "jumalia" (mahtavia, voimallisia), koska Jumalan sana tuli myös heillekin. Jeesus ei siis syyllistynyt Jumalan pilkkaamiseen, silloin kun kutsui muitakin jumaliksi, koska hän käytti sanaa adjektiivina eikä substantiivina. Sen sijaan on "Jumala" substantiivina, viittauksena (alkuperäisessä kristinuskossa) meidän ainoaan Jumalaan. 

Sana "syntinen" on oiva esimerkki suomalaisesta sanasta, joka voi olla joko adjektiivi tai substantiivi. Englanniksi se voi tarkoittaa joko "sinner" (substantiivi) tai "sinful" (adjektiivi). Se on aina asiayhteys missä sana mainitaan mikä päättää onko "syntinen" adjektiivi tai substantiivi. Niin ikään samassa lauseessa esiintyvien muiden sanojen muodot voi antaa vinkkejä oikeasta tulkinnasta. "Theos"-sana kreikkalaisissa teksteissä on vastaavanlainen sana jota pitää käsitellä silkkihansikkain.

Jos kaikki väittelijät ymmärtäisivät, että sana "Jumala" voi olla sekä substantiivi että adjektiivi, riippuen asiayhteydestä missä se mainitaan, ja sen lisäksi osaisivat erottaa ne toisistaan, silloin ei olisi lainkaan olemassa kinastelua aihepiiristä.

Sana "Jumala" VOI OLLA  ADJEKTIIVINEN, mikäli edestä puuttuu määräinen artikkeli. Tämän paljastaa meille hyvin arvostettu kreikankielen ekspertti, professori ja trinitaari Daniel B. Wallace, kirjassaan "Greek Grammar Beyond the Basics". Daniel viittasi jakeeeseen Joh.1:1 ja sen viimeiseen "Jumala"-sanaan (mikä ilman määräistä artikkelia kertoo millainen tuo Sana oli alussa Jumalan tykönä).

Jumala on aina ollut vain yksi (5.Moos.6:4), mutta hän ei voi olla samanaikaisesti kaksi taikka kolme (kuten kolminaisuusopissa) koska silloin hän ei enää olisi vain yksi. Muistakaa hyvä veljet ja sisaret, että kyse on tärkeimmästä käskystä laissa! Älkää polkeko sitä maan rakoon! Jumala on yksi; ei kaksi taikka kolme, saatikka miljoonia.

Jeesus uskoo että Jumala on vain yksi (Mark.12:29), ja siihen uskoo myös demonit (Jaak.2:19). Jälkimmäiset vapisevat tiedon edessä, koska he tietävät kuka on suvereeninen ja yli kaiken. He tietävät kuka antoi vallan ja voiman Pojalleen. Poika ei vapise samasta tiedosta, sillä hän kunnioittaa Isää (Joh.8:49).

Tästä aihepiiristä olen kirjoittanut runsaasti osoitteessa www.kertokaa-totuus.com. Siellä kerron laajemmin tulkintani jakeesta Joh.1:1. Käsi sydämellä olen käsitellyt siellä paljon muitakin jakeita. Se on yksi syy miksi en ole vaivautunut kirjoittamaan täällä ylenmäärin kolminaisuusopista ja sen mahdottomuudesta.

En usko että se on välttämättä väärin sanoa että Jeesus on Jumala/jumala, sillä edellytyksellä että ei anna sellaista mielikuvaa, että hän olisi sama Jumala kuin Isä, tai samaa olemusta Isän kanssa, tai yhtä suuri vallassa. Sellainen käytäntö edellyttäisi tietenkin myös sitä, että tuota sanaa käytettäisiin adjektiivina, eikä substantiivina. Isä tarvitsee pojan ollakseen isä, ja poika tarvitsee isän ollakseen poika. Siksi he ovat kaksi eri olemusta. Itse olen päättänyt sanoa, että hän ei ole Jumala, koska tiedän sisikunnassani että hän on jumala ainoastaan samassa merkityksessä kuin ne, joita hän itsekin kutsui jumaliksi:

"Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin..." (Joh.10:35).

Iso tai pieni j-kirjain sanassa "Jumala" ei muuta asiaa miksikään, siitä syystä että varhaisimmat UT:n kreikankieliset alkutekstit ei sisältänyt lainkaan minuskelejä (taivutus sanasta "minuskeli"). Isojen ja pienten kirjainten sekakäyttö alkoi vasta satoja vuosia myöhemmin, tulevissa raamatunkäännöksissä, jotta meidän olisi helpompi suoriutua tekstin lukemisesta. Näin meille luotiin valmiit tulkinnat siitä oliko kyse Jumalasta, jumalasta tai epäjumalista. 

Kommentit   

Petteri Haipola
0 #1 LogosPetteri Haipola 11.09.2016 11:52
Sana "logos" ei ole henkilö Johanneksen evankeliumin alussa. Sen on tulkittu olevan henkilö, koska Johannes ennusti kristuksesta ja käytti ennustuksen esikuvana "sanaa" ja sen "valoa", jotka tulisivat maailmaan kristuksessa Jeesuksessa, hänen persoonassaan. Vanhan testamentin kirjoituksissa "sana" ei kuitenkaan ole henkilö, kun luomisesta puhutaan. Se on sama asia kuin "viisaus", jonka Jumala omisti alussa ennen maailman luomista. Jumala on luonut sanansa kautta, sanallaan ja viisaudellaan kaiken, mitä on. Sana on esitetty evankeliumin alussa personoituna, vaikka se ei ole henkilö, niin kuin se ei henkilö Vt:ssakaan ole. (1Moos 1-2; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:12-36; Jer 10:12; 51:15; Joh 1:1-14) Samalla tavalla on personoitu viha, rakkaus ja synti, vaikka ne eivät ole henkilö. (Jaak 1:20; 1Kor 13; Room 7.17, 20)

Alussa oli sana ja sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli sana. (Joh 1:1) Se sana (logos) on kaikkialla muualla Raamatussa Jumalan sana sen sijaan, että olisi henkilö. Myös Johannes sanoo sitä logosta muualla Jumalan sanaksi sen sijaan, että se olisi henkilö: se sama logos, joka oli alussa Jumalan tykönä ja asuu nyt pysyvästi opetuslapsissa. (1Joh 2:7, 14) Muissa se sana ei pysyvästi asu, vaikka voi olla heidän huulillaan. (Joh 5:38) Jeesus on kylvänyt sen sanan sydänten peltoon ja opetuslapsissa se kasvaa juurta ja tuottaa hyvää hedelmää isän Jumalan kunniaksi. (Matt 13:1-23) Muut eivät ota sitä sanaa vastaan ja jäävät siten hedelmättömiksi, vaikka olisivat sanan kuulleet. Valitut ottavat sen sanan vastaan ja syntyvät hengestä sanan kautta Jumalan lapsiksi. (Joh 1:12-13; 3:1-12; 1Tess 1:5-6; 2:13; 1Piet 1:3, 21-25)

Jeesus kristus ei ole Jumalan sana. Jumalan sana ja Jeesus kristus ovat kaksi eri asiaa. Jeesus on henkilö, mutta Jumalan sana ei ole henkilö. Se sana, joka oli alussa Jumalan tykönä, on se sama sana, jonka isä antoi pojalleen. Poika antoi sen sanan sitten opetuslapsilleen ja me uskomme sen sanan kautta Jumalaan ja Jeesukseen. (Joh 17:6, 14, 20) Se sana ei ole henkilö, mutta se kertoo henkilöstä: Jeesuksesta kristuksesta, meidän herrastamme.

Jeesuksessa kristuksessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Hänessä ovat kaikki tiedon ja viisauden aarteet kätkettynä. (Kol 1:19-2:9) Sana on tullut täydellisesti lihaksi kristuksen persoonassa, mutta se sana ei itse ole persoona. Se, mitä "sana tuli lihaksi" tarkoittaa, on monitulkintainen asia. Johannes puhui sitä ennen Jumalan lapseksi syntymisestä sanan vastaanottamisen kautta. (Joh 1:12-13) Sanan lihaksi tuleminen voi tarkoittaa sen vuoksi sitä, kun kristus syntyy evankeliumin sanan kuulleen ihmisen sydämessä, kun sana sulautuu uskossa häneen ja jää pysyvästi asumaan häneen. (Gal 4:19; 1Kor 4:15; Hebr 2:2; 1Joh 2:7, 14, 24) Vaikka se tarkoittaisi Jeesuksen syntymistä äitinsä Marian kohdusta, niin se ei todista Jeesuksen olleen isän tykönä ennen maailman luomista tai sitä, että Jeesus on syntynyt neitsyestä.

Sanaa monogenes on käytetty Raamatussa vanhempiensa ainoasta lapsesta tai lapsesta, joka on ainoa laatuaan. Sitä on käytetty jälkimmäisessä merkityksessä Iisakista, joka on kristuksen esikuva. (Hebr 11:17-19, 1Moos 22.2, 12) Iisak oli Aabrahamin poikien joukossa ainoa laatuaan, sillä vain hän syntyi "hengen mukaan" eli lupauksen voimasta. (Gal 4:19-31) Vain Iisak on kristuksen esi-isä sukuluettelon mukaan, eivät muut Aabrahamin pojat. (1Moos 12:3; 18:18) Aabraham oli valmis uhraamaan vain Iisakin ainoana poikanaan, koska uskoi Jumalan herättävän hänet ylös kuolleista. Jeesus on samalla tavalla Jumalan "ainoa" poika kuin Iisak, hänen esikuvansa. Sana "monogenes" ei viittaa neitseestä syntymiseen.

Joh 3:13-17 kertoo siitä, miten Jumala antoi ainoan (monogenes) poikansa maailman pelastamiseksi. Hän antoi poikansa kuolla ristillä ja herätti hänet ylös kuolleista, mihin tämä kohta viittaa. Jeesus on kirkastettu sen jälkeen, kun Jumala herätti hänet ylös kuolleista ja otti tykönsä taivaaseen. (Joh 7:37-39; Hebr 2:8-9) Niinpä se kirkkaus, jota Johannes ja Jaakob ja Pietari katsoivat, oli sitä kirkkautta, joka ainoalla pojalla on isältä kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeen. (Joh 1:14) He näkivät sen kirkkauden ilmestyksessä jo ennen kuin Jumala oli herättänyt kristuksen kuolleista ja ottanut hänet tykönsä taivaaseen. (Matt 17:1-8)
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle
Petteri Haipola
0 #2 LinkkiPetteri Haipola 11.09.2016 13:55
Kirjoitin kotisivulleni vähän tarkemmin tästä samasta aiheesta. Siinä on todistettu lyhyesti myös se, että Jeesus ei ole ilmestynyt profeetoille Vanhan testamentin puolella. Sellaiseen virhetulkintaan ei olisi edes päädytty, elleivät katoliset isät olisi kehittäneet kolmiyhteisen jumalan harhaoppia pakanoiden mieliksi.

www.inri.fi/jumala/logos.htm
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle
Pete
+3 #3 Jeesuksen pre-eksistenssiPete 11.09.2016 15:28
Se että sinä, Petteri, et usko Jeesuksen pre-eksistenssiin, se on tullut minulle selväksi. Samanaikaisesti on kuitenkin paljon jakeita jotka todistavat siitä, että Jeesus oli olemassa jo ennen kuin maailma luotiin. Olen kirjoittanut siitä seuravissa sivuissa:

jumalaoppia.com/.../...

jumalaoppia.com/.../...

Mielipiteeni on, että seuraavat jakeet puhuvat Jeesuksen ennalta-olemisesta:

Miik.5:2
Joh.1:3 (voi myös viitata puhuttuun sanaan, siis jae on tulkinnallinen)
Joh.1:10 (tämäkin voi viitata puhuttuun sanaan, mutta sekin on tulkinnallinen, kun taas jae 1:14 on Jeesus lihaksi tulleena sanana, minkä jae 15 vahvistaa)
Joh.1:15
Joh.3:13
Joh.3:31
Joh.6:33 (tulkinnallinen tämäkin, sillä "elämän leipä" voi olla viittauksena Jeesuksen tehtävään Jumalan edustajana Jumalan leivän jakajana, ilman että itse olisi ollut kävelevä leipä)
Joh.6:38 (tämä jae vahvistaa näkemystä siitä, että jakeessa 33 oleva elämän leipä viittaa Jeesuksen tehtävään leivän jakajana, vaikka se leipä personoidaan)
Joh.6:62
Joh.8:14
Joh.8:23
Joh.8:58
Joh.13:3
Joh.16:28
Joh.17:5
Joh.17:24
1.Kor.8:6
1.Kor.15:47
Kol.1:15-17
Hepr.1:2
1.Piet.1:20
1.Joh.1:2
Ilm.3:14

Tuossa olikin aika monta jaetta jotka ovat vaikeasti ohitettavana. Ne ovat olemassa myös niille jotka kieltävät Jeesuksen pre-eksistenssin. Ne jakeet joihin laitoin sulussa olevia kommentteja, ne taas on sellaisia jakeita joita voi myös selitellä toisella tavalla, koska "hän" onkin esim. "se". Mutta muita jakeita ei voi noin vain ohittaa, vaikka haluasikin todistaa, että Jeesus ei ollut olemassa luomistyön aikana.

Mutta hei, ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen. Me kaikki erehdymme joskus.
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle
Petteri Haipola
0 #4 Yhteydestä ja tulkinnoistaPetteri Haipola 12.09.2016 07:22
Niin, ihminen on erehtyväinen, se on totta. Totta on sekin, että asiaa ei ole kovin helppo ymmärtää, etenkin, kun on totuttu tulkitsemaan sanaa ennalta totena pidetyllä tavalla. Kaikkiin luettelemiisi kohtiin on olemassa myös vaihtoehtoisia selityksiä, jotka ovat jopa parempia kuin ne perinteiset tulkinnat, joiden mukaan Jeesus olisi ollut isän tykönä ennen maailman luomista. Olen itse asiassa jokaiseen luettelemaasi kohtaan vaihtoehtoisen selityksen myös löytänyt. Tärkeintä ei ole kuitenkaan Jeesuksen edeltäolemisen isän tykönä kieltäminen tai tunnustaminen vaan kolmiyhteisen jumalan opin hylkääminen harhaoppina. Siinä olemme samaa mieltä, mikä on tärkeintä.

Maailmalla on ns. unitaarisia seurakuntia, joita pidän kristuksen seurakuntina jopa paremmilla perusteilla kuin kolmiyhteiseen jumalaan uskovien yhteisöjä. Niissä voi samassa seurakunnassa olla monella eri tavalla asioita ymmärtäviä ihmisiä, jos yhteys toimii Jumalan tahdon mukaan. Yhteistä on vain se, että on hylätty kolmiyhteisen jumalan oppi. Toiset uskovat Jeesuksen olleen isän tykönä ennen maailman luomista ja jopa osallistuneen itse luomistapahtumaan. Toiset uskovat, että Jeesus sai alkunsa äitinsä Marian kohdussa eikä hän ole ollut olemassa sitä ennen. Toiset uskovat, että Jeesus sikisi pyhästä hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Toiset eivät usko neitseelliseen syntymään. Toiset uskovat perisyntioppiin, toiset eivät. Silti on voitu kokoontua yhdessä, jos Jumalan henki on vaikuttanut rauhan yhteissiteellä yhteyden säilymisen.

Toki näistä tulkinnoista johtuvista eroista on aiheutunut myös hajaannusta ja aiheutuu yhä vielä. Se on ikävää, mutta emme voi ihmisinä sille mitään.

Oletko koskaan miettinyt sitä, miksi apostolit ja opetuslapset eivät maininneet Apostolien teoissa kertaakaan sitä, että Jeesus olisi ollut isän tykönä ennen maailman luomista tai että hän olisi syntynyt neitsyestä? He julistivat sellaista evankeliumia, jossa näitä asioita ei mainittu lainkaan, mutta sieluja pelastui. (Apt 2:12-42; 10:34-48; 11:11-18; 17:22-31) He eivät puhuneet edes rukouksessa sillä tavalla, että Jeesus olisi ollut jotakin muuta kuin kuolleista herätetty ihminen. (Apt 4:4-31) Jos edeltäoleminen isän tykönä ja neitseestä syntyminen olisivat pelastumisen kannalta tärkeitä asioita totena pidettäväksi, niin ne olisi aivan varmasti mainittu evankeliumin saarnoissa ja jopa rukouksessa. Koska ei ole mainittu, niin niiden totena pitämistä ei edellytetty pelastavalta uskolta eikä niistä asioista saarnattu. Voisi jopa ajatella niin, että on väärin julistaa sellaista evankeliumia, jossa ne asiat mainitaan.
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle
Pete
+3 #5 RE: Yhteydestä ja tulkinnoistaPete 12.09.2016 08:42
Hyvä että meillä on sentään sama näkemys siitä, että "kolmiyhteisen jumalan opin" hylkääminen olisi tarpeellista.

Tässä tuli hiljattain mieleen eräs outo asia, minkä olen havainnut nykykristinuskossa (mikä ei suinkaan ole sama kuin raamatullinen kristinusko):

Kristityt sanovat joskus että hindulaisuudessa on tuhansia jumalia, ja samanaikaisesti he sanovat että heillä itsellään on vain yksi. Tällainen väittämä minua kummastuttaa, sillä sehän ei tietenkään pidä paikkansa. Hindut jotka ovat oppiinsa hyvin perehtyneet, he sanovat että heillä ei ole tuhansia jumalia (kuten kristityt väittävät), vaan ainoastaan yksi jumala, ja että ne muut jumalat ovat ainoastaan saman jumalan eri ilmenemismuotoja. Samanaikaisesti nykykristityt sanovat, että kristinuskossa on vain yksi Jumala, ja että HÄN on ilmoittanut itsensä kolmen persoonan kautta.

Tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että jos nykykristityt pitävät hinduja harhaisina, koska "heillä on monta jumalaa", niin he tavallaan tuomitsevat myös itse itsensä, sillä hehän sanovat, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat saman Jumalan eri ilmenemismuotoja, ja että kaikki kolme ovat persoonia, ja yhdessä yksi ja sama Jumala. Eli täydessä käytännössä aivan samaa harhaa kuin hindulaisuudessakin. Hindulaisuuden peruspilarina on myös "kolmiyhteinen jumala" (ns.trimūrti). Pakanauskonnoissa kolminaisuus on selkeästi nähtävissä.

Siten voidaan myös tehdä sellaisen johtopäätöksen, että molempien uskontojen piirteissä on polyteismia, ja niihin molempiin on liitetty myös monoteismia ja modalismia, jossa yksi ja sama jumala leikkii eri roolileikkejä itsensä kanssa.
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle
Petteri Haipola
0 #6 Jumalan valtakunta blogiPetteri Haipola 27.09.2016 17:17
Jumalan valtakunta blogissa on muutama kansantajuinen kirjoitus, joista tämä seuraava kertoo eri tulkinnoista ja niiden perusteluista.

jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/.../...

Asiat eivät ole aina niin selviä kuin on perinteisen tulkinnan mukaan ajateltu. Siinä on ongelmallista se, että jos Jeesus olisi tullut taivaasta henkenä Marian kohtuun, niin hän ei olisi täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen; kokonansa ihminen henkeä, sielua ja ruumista myöten niin kuin me. Hän ei olisi kaikessa samanlainen ihminen kuin me. (Hebr 2:5-18)

Sanaa "ihminen" on käytetty kaikista muista ihmisistä kuin Jeesuksesta vain siinä merkityksessä, että kyse on samanlaisesta ihmisestä kuin me. Jeesus olisi ainoa poikkeus koko Raamatussa sanan "ihminen" käytön suhteen: ainoa, joka on vain "ihmisen kaltainen" ja muistuttaa ihmistä, mutta ei ole ihminen vaan on ikivanha henki liharuumiissa.

Sen sijaan sanoja "herra" ja "jumala" on käytetty muistakin kuin isästä, kaikkivaltiaasta kaiken luojasta, joten se ei tee Jeesusta isän vertaiseksi jumalaksi, että häntä on kutsuttu myös herraksi ja jumalaksi. Jeesus ei ole lähestulkoonkaan ainoa poikkeus näiden sanojen käytössä muista kuin luojastamme.

Mielestäni jo pelkästään tästä syystä kannattaisi suhtautua muihinkin tulkintoihin vakavasti. Eri mielipiteitä tulisi suvaita ja kunnioittaa niiden esittäjiä sen sijaan, että langetettaisiin väärämieliset tuomiot ja sanottaisiin, että "Jumala tuomitsee" eri tavalla asian ymmärtävät sanansa mukaan kadotukseen. Jumala ei ole sellainen väärämielinen tuomari niin kuin monet ihmiset ovat.

On todella surullista, että oppi on korvannut monien elämässä evankeliumin ja elävän Jumalan ja herran Jeesuksen kristuksen ainoana pelastuksen turvana.
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä