Miksi taivasten valtakunta on monikossa?

Koska Jumalan valtakunta ei ole ainoastaan yhden taivaan valtakunta, vaan kaikkien alueitten (taivaitten) valtakunta. Emme voida asettaa Jumalan laatikkoon ja sanoa, "Hallitse sinä vain tätä aluetta, niin minä ja muut hallitsemme muita alueita". Siinä Jumalan suvereenisuus tulee hyvin esille. Hän on kaikki kaikissa (1.Kor.15:28). Joissakin käännöksissä "taivasten valtakunta" on monikossa ja toisissa yksikössä. Riippuu kielestä ja sanan paikoista. Esim. englanninkielisissä käännöksissä on yksikkömuoto tavallisempi käännös. Suomenkielisissä käännöksissä monikkomuoto on vakiintuneempi, ja ne ovat siltä osin uskollisempia alkuteksteille. "Taivasten valtakunta" (ἡ βασιλεία τῶν οὐρανῶν) on UT:ssa monikossa, mikä ilmenee siitä kun taivas-sanan edessä on monikollinen artikkeli (τῶν). Sen sijaan valtakunta-sanan edessä on yksiköllinen artikkeli (ἡ). Valtakunta ei ole itsessään monikollinen. Mutta monikollinen sana "taivasten" kertoo meille, että tuo kyseinen valtakunta on ensimmäisen, toisen ja kolmannen taivaan valtakunta.

Mitä tarkoitetaan ensimmäisellä, toisella ja kolmannella taivaalla?

Meidän ihmisten perspektiivistä katsottuna ensimmäinen taivas on ilmakehä sen eri sfääreineen, noin 100 km korkeuteen. Toinen taivas on mittaamaton ja loppumaton avaruus. Kolmas taivas on Uusi Jerusalem, eli se varsinainen "taivas" tai "valtakunta". Tulkintani mukaan uutta Jerusalemia ympäröi paratiisialue.

Paavali sai käydä "kolmannessa taivaassa". Hänen kirjoituksistaan ilmenee että myös "paratiisi" kuuluu siihen alueeseen:

"Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää - temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua" (2.Kor.12:1-4).

Silloin kun Paavali temmattiin ylös kolmanteen taivaaseen, saiko hän paratiisin ohella myös käydä rauhankaupungissa, uudessa Jerusalemissa?

Raamattu ei tietääkseni anna siihen vastausta. Uskomukseni on, että hän sai ainoastaan vierailla paratiisissa (rauhankaupunkia ympäröivässä alueessa), mutta ei uudessa Jerusalemissa. Paavali sai kyllä vierailla kaupungin esialueella, mutta ei varsinaisessa hermokeskuksessa; se on siellä, missä Jumala on fyysisesti läsnä, henkiruumiissaan (1.Kor.15:40).

Edelliseen kappaleeseen viitaten: Pyhän Henkensä kautta, voimavaikutuksensa kautta (1.Joh.4:13), Jumala on kyllä läsnä kaikkialla yhtä aikaa. Ja siltä kantilta ymmärrämme paremmin sanonnat, "Jumala teissä", tai että Jumala on "kaikki kaikissa". Mutta fyysisesti Jumala on vain yhdessä paikassa kerrallaan.

Johannes kirjoitti että kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa (silloisista maan päällä elävistä ihmisistä). Miten voidaan siis olettaa, että Paavali olisi nähnyt Jumalan vierailunsa aikana liharuumiissaan? Johannes kirjoitti:

"Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt" (1.Joh.4:12).

Sama Johannes(?) kirjoittaa myöhemmin Ilmestyskirjassa, että hän sai nähdä HENGESSÄÄN valtaistuimen ja siinä olevan istuskelijan (Ilm.4:2). Hän myös kuvailee lyhyesti istujan ulkonäköä, kuvakieltä käyttäen (Ilm.4:3). Uskon että "hengessä" on tuossa kohden viittauksena vain ja ainoastaan Jeesuksen ilmestykseen joka annettiin tiedoksi Johannekselle enkelin kautta (Ilm.1:1), ilmestyksenä, Johanneksen henkeen ja mieleen. Se näytettiin hänelle, hänen henkisille silmille, ilman että hän olisi ollut läsnä siellä liharuumiissaan.

On nimenomaan kyse ilmestyksestä, kun puhutaan Ilmestyskirjasta. Onhan Ilmestyskirjassa sekä mennyttä aikaa, että myös tulevaisuutta (Ilm.22:6). Ei ketään ihmistä viedä liharuumiissaan hetkellisesti tulevaisuuteen ja pian takaisin menneisyyteen. "Hengessä" se on kyllä mahdollista, mutta ei missään nimessä tällaisessa liharuumiissa.

Mikäli "hengessä" pitää ottaa kirjaimellisesti, niin silloin Johannes sai mahdollisesti käväistä Jumalan valtaistuimen edessä astraalimatkaajana, henkiruumiissa, mutta ei liharuumiissa (1.Kor.15:40). Sanoohan Raamattu, "ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta" (1.Kor.15:50). Ja siksi myös katoavainen liharuumis täytyy muuttua katoamattomaksi ennen kuin se astuu sisälle Uuteen Jerusalemiin (1.Kor.15:52), sillä Paavalin mukaan kaikki eivät ehdi nukkua kuolemaan ennen ylöstempausta (1.Kor.15:51-54, 1.Tess.4:15-17).

Onko Uusi Jerusalem aina ollut olemassa?

Ei. Aabrahamista sanotaan, että "hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala" (Heb.11:8-10). Siinä sanottiin aivan selkeästi että tuo kaupunki on rakennettu ja luotu. Tuo rauhankaupunki on Jumalalta meille annettu asumispaikka, ja se on iankaikkinen maja (2.Kor.5:1).

Tässä on toinen jae josta tietää, ettei uusi Jerusalem ole aina ollut olemassa: 

"... mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin" (Heb.11:16).

Missä päin Raamattua voin lukea lisää tuosta ihmeellisestä kaupungista jonka Jumala on rakentanut meille?

Koko Ilmestyskirjan luku 21 on omistettu tuota tarkoitusta varten. Se on ääneen luettu ja kuunneltavissa täällä (bible.is). Halutessa voit myös lukea sen samalta sivulta missä se on kuunneltavissa. Käännös on tosin vanha, vuodelta 1938, mutta silti täysin ymmärrettävässä muodossa. Vaihtoehtoisesti voit lukea Kirkkoraamattua vuodelta 1992,  täällä (evl.fi/raamattu). Kolmantena vaihtoehtona voit lukea Ilmestyskirjan luku 21 Raamattu Kansalle-käännöksestä (alkaa sivulla 1424). Sen käännöksen Uusi Testamentti ilmestyi vuonna 2009. Se on siis melko tuore.

Ketkä pääsevät taivasten valtakuntaan?

Jumala päättää lopulta ketkä sinne pääsevät ja ketkä eivät. Ihmiset eivät voi päättää sitä toisten ihmisten puolesta, siitäkin huolimatta että on olemassa niitäkin henkisesti köyhiä uskonveljiä ja -sisaria, jotka antavat toinen toisilleen kadotustuomioita. He tekevät siinä väärin. Jumala hoitaa erottelun. Ei ihmiset!

Jumala antaa meille Sanansa kautta vinkkejä, siitä ketkä sinne pääsevät ja ketkä eivät:

"Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan" (Ilm.21:27).

"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä" (1.Kor.6:9-11).

"Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen" (Gal.5:19-22).

"Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa" (Ef.5:5).

Syödäänkö ja juodaanko me uskovaiset taivasten valtakunnassa?

Ehdottomasti. Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että he saavat syödä ja juoda saman pöydän ääressä, missä hänkin on, hänen valtakunnassaan:

"... te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani..." (Luuk.22:30).

Uudessa Jerusalemissa on myös elämän puu, aivan kuten luomiskertomuksen paratiisissa (1.Moos.2:9). Kansat tulevat syömään sen hedelmiä ja lehtiä:

"Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi" (Ilm.22:2).

Jeesus antaa voittajien syödä samaisesta elämän puusta:

"... Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa" (Ilm.2:7).

Aadam ja Eeva söivät maan päällisessä paratiisissa kielletystä puusta - hyvän ja pahan tiedon puusta (1.Moos.2:9,17). Kielletty hedelmä ja vilppi, koitui heille hengelliseksi kuolemaksi, vaikka he sen seurauksena tulivatkin tietoiseksi sekä hyvästä että pahasta (1.Moos.3:22). Sen sijaan, jos he olisivat syöneet elämän puusta, he olisivat muuttuneet kuolemattomiksi (1.Moos.3:22). Tähän rinnastettuna on hyvä pitää mielessä kaksi tärkeätä seikkaa, jotka ovat olemassa tämän päivän ihmisiä ja kaikkia onnellisuuden tavoittelijoita varten:

1) Jeesus lupasi hengellisen kuolemattomuuden, jokaiselle joka häneen uskoo (Joh.11:26).

2) Taivasten valtakunnassa olevan elämän puun lehdet ovat kansojen terveydeksi (Ilm.22:2).

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä