Alkuseurakunnassa ei kukaan uskonut että Pyhä Henki on Jumala:

Kristinuskoon on vuosisatojen aikana pesiytynyt sellainen näkemys, että Pyhä Henki on persoona ja Jumala. Alkuseurakunnassa kukaan ei uskonut sellaiseen, eikä kukaan edes julistanut tuollaisia näkemyksiä. Asia on helppo todistaa Raamatusta.

Kukaan ei uskonut alkuseurakunnassa että Pyhä Henki on persoona:

Mikäli olet halukas ja kykeneväinen, olisi hyvä jos antaisit itsellesi aikaa lukea KAIKKI KOHDAT Raamatusta missä puhutaan Pyhästä Hengestä (käyttämällä hakusanatoimintoja netin digitaalisissa versioissa). Silloin tulet huomaamaan ettei alkuseurakunta väittänyt Pyhän Hengen olevan persoona tai Jumala. Tulet myös huomaamaan ettei kukaan edes puhunut PH:lle saatikka rukoillut PH:lle. Mutta toisin tekevät tämän päivän monet harhautetut kristityt. Ja jopa pastorit. Harhojensa puolustukseksi saattaisivat hyvinkin sanoa, että nyt eletään Pyhän Hengen aikakautta. Mutta niinhän se sama aikakausi oli Apostolien Teoissakin (Hengen vuodatus tapahtui sen alussa), eikä siellä kukaan siitäkään huolimatta ylistänyt, palvonut tai rukoillut Pyhää Henkeä, saatikka pitänyt sitä Jumalana.

Milloin Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä tehtiin Jumalia?

Jeesuksesta tehtiin Jumala Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Sen sijaan Pyhästä Hengestä (Jumalan voimavaikutuksesta) leivottiin Jumala vasta muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 381 Konstantinopoliksen kirkolliskokouksessa. Nämä kokoontumiset olivat saatanalle riemuvoitto, sillä sitä kautta kristinuskoon pesiytyi vääristynyt näkemys ainoasta Jumalasta, jossa hän ei enää olekaan yksi, vaan peräti kolme.

Jumalasta tuli vain kolmen persoonan käsite ja HÄN menetti oman identiteettinsä kristikunnan opetuksissa:

Uusien oppien mukana meidän ainoa Jumala muuttui pelkäksi kolmen persoonan käsitteeksi, ja siten hän menetti oman identiteettinsä. Hän ei ollut enää "hän" vaan "he". Yhtäkkiä alettiin kristinuskossa tehdä kompromisseja ja polkemaan maan rakoon kaikkein pyhintä käskyä, sitä ensimmäistä käskyä, mikä kertoo että Jumalamme on yksi (5.Moos.6:4, Mark.12:29) ja että häntä tulisi rakastaa yli kaiken ja lähimmäisiä niin kuin itseään (Mark.12:30,31).

Tämä riemuvoitto oli tietenkin saatanalle vain näennäinen, sillä Jumala kyllä tiesi mitä hän teki, kun hän salli väkevän eksytyksen tulla seurakunnan keskelle (2.Tess.2:11,12). Hän halusi vain näyttää toteen valhe-uskoville, etteivät he oikeasti rakasta häntä koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan, koska eivät osanneet edes kunnioittaa ensimmäistä käskyä, uskomalla ja julistamalla että Jumala on ainoastaan yksi, ja siten myös suvereeninen.

Jehovan todistajat ja juutalaiset jossain mielessä meitä fiksumpia:

Ikävä kyllä, on pakko todeta, että Jehovan todistajat ja juutalaiset ovat ymmärtäneet asian meitä paremmin, kun opettavat että Jumala on ainoastaan yksi, eikä suinkaan kolme. Jeesuskin oli sitä mieltä että Jumala on vain yksi (Mark.12:29). Ja sitten uskovaiset vielä ihmettelevät miten heitä on niin vaikeata voittaa Kristukselle? Siihen on omat syynsä ja tärkein niistä on kolminaisuusoppi, eikä niinkään kolminaisuus. Sekä juutalaiset että Jehovan todistajat ovat oikeassa siinä, kun väittävät pyhän hengen olevan Jumalan voimavaikutus.

 

Miksi lähes kaikki kristityt uskovat että Pyhä Henki on persoona?

Siihen löytyy ainakin neljä syytä:

1) Uskotaan kirkon traditioihin ja sen toistuviin samanlaisiin sanontoihin joita toistetaan vuodesta toiseen kunnes ne muuttuvat "tosiasioiksi".

Ennemmin pitäisi uskoa Jumalan sanaan, eikä esim. Athanasiuksen uskontunnustukseen, josta ainakin yksi kolmasosa on tappavaa rotanmyrkkyä. Meillä ei ole tarvetta kyhäillä uusia oppeja, irrottamalla jakeita asiayhteyksistään ja aihepiirin kokonaisilmoituksesta. Uskaltakaa hyvät kristityt ajatella ja tutkia Raamattua itsenäisesti. Enkä tarkoita pelkästään lukemista, vaan ensisijaisesti sen syvällistä tutkimista aihepiireittäin. Asennoitukaa kaikkiin tulkintoihin siten, että jos ne eivät kestä kriittistä tarkastelua, ne eivät voi olla Jumalasta lähtöisin. Antakaa jalkojenne lamppuna olla Jumalan sana ja kompassina Pyhä Henki. Silloin te ette enää eksy muiden tavoin.

Oppien rehellinen tarkastelu pakottaa meitä tutkimaan tätä aihepiiriä perinpohjaisesti ja järjestelmällisesti, käyttämällä hyväksi heprean- ja kreikankielen sanakirjoja ja alkutekstien interlineaareja. Niitä sinäkin saat käyttöösi ilmaiseksi. Annan sinulle sitä tarkoitusta varten kolme hyvää osoitetta:

1) www.blueletterbible.org

2) www.e-sword.net

3) www.biblehub.com 

Raamatun ulkopuolisia oppeja pitäisi aina tulkita kriittisesti/arvostelevasti. Jos alkutekstejä tarkastelemalla väitetyt opit kestävät puolueettoman tutkiskelun ja kyseenalaistamisen, ne saattavat olla Jumalasta.

2) Pyhä Henki on kirjoitettu isolla P:llä ja isolla H:lla, jolloin syntyy vaikutelma että kyse olisi persoonasta.

VT:n heprealaiset alkutekstit ei kirjoitettu isoilla tai pienillä kirjaimilla, vaan kaikki kirjoitettiin samalla tavalla. Niin ikään UT:n kreikankieliset alkutekstit oli kaikki kirjoitettu ainoastaan isoilla kirjaimilla. Tällöin ymmärrämme että sanojen ulkomuodot (Pyhä Henki/pyhä henki, Jumala/jumala, Jumalan Poika/jumalan poika) ovat saaneet ulkoasunsa käännöksiin ennalta määrättyjen olettamuksien ja tulkintojen kautta. Asiassa on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvät puolet ovat siinä, että tekstin lukeminen on helpompaa ja että saadaan erotettua toisistaan ainoan Jumalan (isolla J:llä) ja epäjumalat (jumalat pienellä j:llä). Huonot puolet sen sijaan ovat ne, että sana Jumala on muutaman kerran liian usein kirjoitettu isolla J:llä, vaikka esim. samainen sana voi kreikankielessä olla adjektiivi (mikä kertoo millainen joku voi olla: "mahtava" ja "voimallinen") silloin kun edessä puuttuu määräävä artikkeli. Niin ikään sana "Henki" on muutaman kerran liian usein kirjoitettu isolla H:lla, kun kyse on ollut ihmisen omasta hengestä tai jostain voimavaikutuksesta.

3) Raamattu personoi Pyhän Hengen antamalla sille persoonallisia piirteitä.

Personifikaatioiden kautta se voi tehdä erilaisia asioita joita ihmisetkin voivat tehdä. Tässä muutama esimerkki:

Pyhä Henki voi sanoa asioita (Apt.21:11), tulla murheelliseksi (Ef.4:30), opettaa ja muistuttaa Jeesuksen sanoista (Joh.14:26), johdattaa (Joh.16:13), sekä myös tahtoo asioita (1.Kor.12:11). Lisäksi uskotellaan että "(Pyhä) Henki rukoilee" (Room.8:26,27), kuten minäkin aikoinaan uskottelin, ennen kuin lähdin tutkimaan asiaa pintaa syvemmältä. Silloin selvisi että se on meidän oma henkemme joka rukoilee ja että "Henki" on aiheettomasti kirjoitettu isolla H:lla mikä omalta osaltaan eksyttää ihmisiä luulemaan että Pyhä Henki rukoilee.

Se että jollakin asialla on persoonallisia piirteitä, ei tietenkään aina tarkoita että se joku on persoona. Personointi ei siis välttämättä ole todistus siitä, että kyse on persoonasta. Ja tässä annan siitä esimerkkejä:

Sanoo:

Pyhä Henki (Jumalan voimavaikutus) voi sanoa asioita, mutta niin myös kirjoitettu sana, esim. "Raamattu sanoo...". Lisäksi on olemassa "seurakuntia" jotka kutsuvat itseään nimellä "Raamattu puhuu" (rekisteröityjä yhdistyksiä). Kirjoituksilla ja ajatuksilla on sanoma/viesti, ja siksi omat ajatuksemme voivat sekä sanoa että viestittää meille asioita ilman että ne ovat persoonia. On myös olemassa sanonta "Olosuhteet puhuvat karua kieltä". Mutta ei se tee olosuhteista persoonia.

Tulee murheelliseksi:

Pyhän Henki voi tosin tulla "murheelliseksi" (Ef.4:30). Mutta sen murheellisuus on lähinnä kuvaus siitä, että Jumalan voimavaikutus ei pääse toimimaan tietyissä paikoissa, koska syntiä tehdään tahallisesti ja ei tahdota tehdä niistä mielenmuutosta (parannusta). Ja tämän asian vahvistaa asiayhteys mistä Ef.4:30 on reväisty irti. Sen konteksti nimenomaan kertoo meille erilaisista synneistä jotka voivat estää Pyhän Hengen toiminnan keskellämme. Jokainen voi myös halutessaan ymmärtää sen tosiasian, että myös persoonattomat asiat voivat myös murehtia: Esim. "maa murehtii ja siinä asuvaiset nääntyvät" (Hoos.4:3), ja Siionin portit valittavat ja jopa vaikeroivat (Jes.3:26). Aurinkoa ja kuuta pyydetään ylistämään Jumalaa (Ps.148:3). Rakkaus uskoo, toivoo ja kärsii (1.Kor.13:7). Lisäksi aurinko häpeää (Jes.24:23). Kyse onkin kielikuvista. Kun ihmiset omalla epäuskollaan tai synneillään estävät Pyhän Hengen toimintaa, se tarkoittaa että Pyhä Henki ei pääse toimimaan heissä, eikä suinkaan sitä että voima kirjaimellisesti murehtii.

Opettaa ja muistuttaa:

Pyhä Henki opettaa meitä (Joh.14:26), mutta niin myös olosuhteet, muistot ja kokemukset. Elämä itsessään, sekä hyvät ja pahat voimavaikutukset opettavat ja muistuttavat meille monia eri asioita. Myös ennustukset opettavat meitä, jonka huomaamme yleensä vasta jälkeenpäin opetukseksi, positiivisten tai negatiivisten muistojen kautta. Myös Jumalan voimavaikutus opettaa meitä, ja se muistuttaa meitä kaikesta siitä mitä Jeesus on sanonut, mikäli olemme Jeesuksen opetuslapsia. Myös Raamattu opettaa ja muistuttaa meitä, vaikka ei ole persoona. Se muistuttaa meitä koska siinä olevissa sanoissa on "henki ja elämä" (Joh.6:63). Eivät ne Jeesuksen sanat (Raamatussa) ole Pyhä Henki, vaikka Jumalan voimavaikutus toimii niiden kautta.

Johdattaa:

Pyhä Henki on lähtöisin Isästä, Jumalasta, ja on siten voimana Jumalan edustaja. Jumalan voima edustaa aina Jumalaa. Mutta Jumalan voima ei edusta itseään. Toisin sanoen; kaikki mitä Pyhä Henki "tekee", "ajattelee" ja "sanoo", on viittauksena siihen mitä Jumala tekee, ajattelee ja sanoo. Joku kysyi minulta joskus miten persoonaton voima voi "johdattaa". Siihen on helppo vastata. "Johdattaa"-sanan synonyymejä ovat mm. "ohjata" ja "viedä". Miten purjeisiin puhaltava tuuli ohjaa ja vie purjeveneen satamaan? Sitä voi jokainen hengellisen herätyksen keskellä oleva uskovainen kysyä itseltään; etenkin jos ovat joskus sanoneet, että "täällä puhaltaa Jumalan tuulet".

Tahtoo:

Annan pari esimerkkiä missä tahtoja ei ole persoona. Sanonta "uni tahtoo tulla" ei ole viittaus siihen että uni on persoona, vaan se on viittaus siihen, että jokin asia aiheuttaa uneliaisuutta. Sanonta "kylmässä sormet tahtovat kangistua" ei ole viittaus siihen että "nakit" tahtovat jotakin. Vaan se on viittaus siihen, että niillä on taipumusta kangistua kovassa pakkasessa. Kun 1.Kor.12:11 kertoo että Henki/henki jakaa armolahjoja "tahtonsa mukaan", kyse ei tietenkään ole Hengen omasta tahdosta, vaan Jumalan tahdosta (koska Jumala käyttää voimaansa tahtonsa mukaan). Päällisin puolin toki näyttää siltä, että kyse olisi siitä että Pyhällä Hengellä olisi oma tahto. Mutta kyse olikin jälleen kerran kielikuvasta, jolla kirjoittaja yrittää ilmaista että Jumala käyttää Henkeään tahtonsa mukaan. Jeesus valottaa tätä asiaa erinomaisen hyvin Nikodeemuksen kanssa käymässä keskustelussa:

"TUULI PUHALTAA, MISSÄ TAHTOO, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt" (Joh.3:8).

Tuossa jakeessa sana "tuuli" tulee kreikankielen sanasta "pneuma" (G4151). Onko siis tuulikin persoona, koska se tahtoo? Eipä tietenkään. Ja silti hän vertasi Pyhää Henkeä tuuleen.

Joidenkin ihmisten mielestä on kovin merkillistä, että Jeesus vertaa Pyhää Henkeä tuuleen (Joh.3:8). Mutta siihen on täysjärkinen selitys, sillä sekä heprean kielen ruach- (H7307) että myös kreikan kielen pneuma-sanojen merkitykset ovat mm. "tuuli" ja "henki".

Tähän asiaan että "henki" voi olla kirjaimellisesti henkäys joka puhalletaan, siihen löytyy viitteitä suoraan Raamatusta. Jumala puhalsi Aadamin sieraimiin elämän hengen jolloin hänestä tuli elävä sielu (1.Moos.2:7). Jakeessa ei käytetä sanaa "ruach" vaan "neshamah", mikä on eräänlainen synonyymi sanalle "ruach" (ja "pneuma"). Jumalan Poika teki vastaavalla tavalla UT:ssa jolloin opetuslapset uudestisyntyivät:

"... hän PUHALSI heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki"..." (Joh.20:22).

Kun Jeesus puhalsi ja sanoi "Ottakaa Pyhä Henki" hän ei tarkoittanut "ottakaa pyhä persoona", tai "ottakaa pyhä Jumala". Vaan se mitä hän sanoi, oli suomenkieleksi käännettynä: "Ottakaa pyhä henkäys", (koska "pneuma hagion" tarkoittaa "pyhä henkäys" tai/ja "pyhä tuuli"). Sitä kautta opetuslapset saivat itseensä Jumalan voimavaikutuksen "lapseuden henkenä".

Jeesuksen ristin sovitustyö oli ollut voimissaan vasta noin 43 päivää silloin kun opetuslasten uudestisyntyminen tapahtui Jeesuksen puhalluksen seurauksena (Joh.7:39). Me jotka olemme uudestisyntyneet tätä nykyä, me emme ole tarvinneet puhallusta tullaksemme hengessämme eläväksi, sillä sekä Isän että Pojan aikaisemmat puhallukset olivat meille ainoastaan merkiksi, jotta ymmärtäisimme mistä jatkossa on kysymys. Nyt Jumala hoitaa saman asian pelkällä ajatuksella tai tahdollaan. Hänen ei siis tarvitse puhallella joka kerta kun uusi ihminen syntyy maailmaan (tai munasolu hedelmöityy), tai kun ihminen tekee myöhemmin parannuksen tulevista synneistään ja uudestisyntyy Jumalan Hengen vaikutuksesta Jumalan lapseksi.

4) Raamattukäännökset antavat sellaisen käsityksen meille Pyhästä Hengestä että se on persoona, käyttämällä siitä persoonapronomineja kuten "hän".

Tuon myötä on täysin ymmärrettävää että kristityt uskovat sen perusteella että Pyhä Henki on persoona. Heitä ei siltä osin voi syyttää, mikäli sen perusteella uskovat vilpittömin sydämin että Pyhä Henki on persoona. Suurin vastuu asiassa on käännöskomiteoilla joiden pitäisi ennen kääntämistä tarkistaa kyseisten kohtien kieliopin.

Lähes kaikki nykyaikaiset raamattukäännökset ovat ottaneet käyttöön persoonapronominit silloin kun alkuteksteissä on ollut viittauksia Pyhään Henkeen. Se ei ole oikein, sillä sana "henki" (pneuma) on kreikankielessä suvultaan neutri, ja niin ikään myös siihen sanaan liitetyt pronominit ovat aina olleet neutri muodossa (esim. "se"). Persoonapronominien käyttö Pyhästä Hengestä on täysin kreikan kieliopin vastaista toimintaa. Sen sijaan että käytetään Pyhästä Hengestä persoonapronominia "hän", siitä pitäisi käyttää demonstratiivipronominia "se" tai "tämä".

Eikö se pistä miettimään mistä petoksesta on kysymys, kun neutrisia sanoja ei ole koskaan UT:n kreikankielessä persoonapronomineina, paitsi käännöksissä, silloin kun on ollut kyse Pyhästä Hengestä? UT:n kreikkalaisissa alkuteksteissä on aina niin, että jos substantiivi on neutrinen (kuten "pneuma"), silloin myös pronomini pitää olla neutri (esim. "se" tai "tämä"). Mutta kääntäjät eivät ole pitäneet kiinni tästä säännöstä silloin kun on ollut kyse Pyhästä Hengestä, vaikka olisivat muualla noudattaneet tuota kielioppia tarkasti ilman kompromisseja. Ja tämä ristiriitaisuus johtunee siitä että ennakkoasenteet ja painostukset ovat olleet että Pyhä Henki on kautta aikojen ollut persoona (ja sillä sipuli), vaikka kreikan kielioppi ei tue sellaista näkemystä alkuteksteissä.

Ajatelkaa mikä kauhea asia se olisikaan, jos käännökset edes jollain tapaa väläyttäisi maallikoille sellaisen mahdollisuuden, että Jeesus ei puhaltanut ulos persoonan oman suunsa kautta (Joh.20:22), vaan Jumalan voimavaikutuksen? Sehän saattaisi saada lukijat epäilemään, että mitä jos Jeesus ei sittenkään puhaltanut ulos Jumalan oman suunsa kautta?

Tarkoitus kääntäjillä ei tietenkään ole koskaan ollut se, että me epäilisimme kolminaisuusopin paikkansapitävyyttä, antamalla viitteitä siitä että Pyhä Henki onkin Jumalan vaikuttava voima eikä persoona. Siksi "se" on käännetty muotoon "hän". Mutta muutamia lipsahduksiakin on tapahtunut käännöstöissä, joista vaikkapa esimerkkinä vanha kirkkokäännös 1933/1938, jossa Pyhä Henki on saanut muodon "se". Ja siitä on tässä oiva esimerkki:

"... Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä" (Joh.1:32).

Heidän oli PAKKO kääntää tuon jakeen noin koska sana "hän" olisi paljastanut kuinka mieletöntä on kuvitella että Pyhä Henki on persoona. Katso nyt itsekin miltä se näyttäisi jos "se" olisi "hän":

"... ja hän jäi hänen päällensä".

Ei ole kaunista luettavaa, eihän?

 

Lisävahvistusta:

Jos haluat saada lisävahvistusta siitä, että se on kreikan kieliopin vastaista kuvata Pyhää Henkeä persoonapronomineilla, sinun olisi hyvä katsoa tämä video-opetus joka on jaettu kolmeen osaan: Osa 1, Osa 2 ja Osa 3.

Tässä on toinen englanninkielinen video jossa käsitellään samaa aihepiiriä ottamalla huomioon kreikan kieliopin ja muita siihen liittyviä tärkeitä seikkoja. Olen tahallaan pistänyt videolinkin alkamaan vasta 29 minuutilla, koska silloin alkaa se varsinainen Pyhän Hengen persoonallisuden ja persoonattomuuden käsittely.

Täältä löytyy yksi erinomainen suomenkielinen blogi jossa käsitellään samaa aihepiiriä seikkaperäisesti mm. Sean Finneganin näkemyksien mukaisesti, jossa pyhän hengen uskotaan olevan synonyymi ja rinnastus itse Jumalaan. Itse en usko täysin noin, vaan uskon että kyse on Jumalan vaikuttavasta voimasta, eikä Jumalasta. Uskon siis että Pyhä Henki edustaa Jumalan voimana Jumalaa, koska voima liikkuu ja toimii Jumalan tahdon ja tarkoitusperien mukaisesti.

 

Mitä Pyhä Henki tekee, sen tekee Jumala:

Kaikki mitä Pyhä Henki tekee, sen tekee Jumala (ilman että Pyhä Henki on Jumala), koska Jumala liikuttaa voimaansa tahtonsa mukaan, jolloin näemme ja koemme voimavaikutuksen keskellämme. Voima ei oikeasti liiku itsenäisesti ellei joku käytä sitä, tai saa sen liikkumaan. Sähköä on sähkökaapeleissa koska joku pisti sen liikkumaan sinne (voimalaitoksen edustajat ja sähköasentajat). Niin ikään, jos puhallat ilmapallon täyteen ilmaa, voit toki halutessasi sanoa, että ilma täytti ilmapallon. Mutta loppujen lopuksi se olit sinä itse joka sen täytit, ilman että ilma tai henkäyksesi ("pneuma") saa siitä kunnian. Tämä on syy miksi Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, eikä itseään.

Edellä mainitusta syystä voidaan myös ajatella asiaa niin, että kun Pyhä Henki tekee jotakin, se ei ole suoranaisesti se itse joka sen tekee (persoonana), vaan tekijä on Hän, joka käyttää sitä tahtonsa mukaan. Personoinnit tapahtuvat siis pitkälti kielellisistä syistä, aivan samasta syystä kuin jos sanottaisiin, että "ilma täytti ilmapallon", vaikka ilma ei tehnyt sitä itsenäisesti ilman puhaltajaa. Kun Jumala puhalsi Aadamiin, ja Jeesus opetuslapsiaan päin, niin he eivät tietenkään puhaltaneet ulos mitään kolmatta persoonaa, vaan voimavaikutuksen, josta syystä ihmisestä tuli elävä sielu tai/ja uudestisyntynyt luomus.

Kommentit   

Mike Mental
-2 #1 AlkuseurakuntaMike Mental 25.07.2016 08:58
On helppo sanoa "alkuseurakunnassa ei uskottu...."
Meillä on kuitenkin olemassa Apostolisten isien kirjoituksia joista selvenee mihin he uskoivat. Seurakunta heti Jeesuksen asettamien Apostolien jälkeen. Siinä missä gnostilaiset ja monet apogryfiset kirjoitukset katsottiin seurakunnan parissa vääräoppisiksi, näistä apostolisten isien teksteistä osa ovat olleet lähellä kanoniin valitsemista.
Teksteistä löytyy mm. Ignatios, Antiokian seurakunnan johtaja (ja näin ollen Syyrian alueen kristittyjen johtaja) joka hlö koht tunsi Pietarin ja Paavalin (ja kun otetaan huomioon esim Galatalais- ja Efesolaiskirje niin Paavali on pitänyt puhtaasta opista kyllä kiinni)
Ja Polykarpos joka oli apostoli Johanneksen opetuslapsi ja Smyrnan seurakunnan paimen.
Tästä alustuksesta asiaan: Apostolisten isien tekstit eivät ole raamattuun rinnastettavaa tekstiä, mutta historiallista todistusaineistoa siitä miten uskottiin ja opetettiin. Näistä teksteistä löytyy sekä Jeesuksen Jumaluus, Pyhän Hengen persoona, Jeesus = Luoja jne. Käytännössä koko nykyisen kristinuskon peruspilaristo. Ei suinkaan vasta Nikean kinkerien jälkeen kuten yleisesti väitetään.
Enkä nyt siis rinnasta näitä kirjoituksia raamatun auktoriteetin kanssa. Kunhan toin historiapläjäyksen.

Mitä tulee kolminaisuuteen tai Jeesuksen Jumaluuteen: Me emme voi ymmärtä miten Jumala loi yhtään mitään. Voisiko näin myös olla mahdollista ettei ihmisjärkemme kykenisi ymmärtämään tällaisen iankaikkisen olennon olemusta joka ylittää huomattavasti ihmeellisyydellään "pelkän" luomistyön? Joku Jehovan todistajien kirja joskus sanoi "emme voi laskea 1+1+1=1 koska 1+1+1=3". Milloin omasta ihmisenlogiikastamme tulee kompastuskivi? Hengellisissä asioissa siinä vaiheessa kun emme ymmärrä jotain aivoihimme mahtumatonta ja siksi kieltäydymme.
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle
MikeMental
-2 #2 Hän vai seMikeMental 25.07.2016 21:39
Tuli tuossa työpäivän aikana vielä mieleen Joh 16:13-14. Hieno raamatun paikka jossa "persoonaton voima" kuulee, puhuu ja kirkastaa (outoa persoonattomalta "tuulelta" tuollainen toiminta). Uuras Saarnivaara, teologian tohtori btw sanoo näin kirjassaan, joka sattuu olemaan hyllyssäni "voiko raamattuun luottaa" -kirjassaan:
"sana henki (pneuma) on kreikankielessä neutrinen sana. Vastoin tavallista kieliopin sääntöä Joh 14:26 ja Joh 16:13-14 käyttävät Totuuden Hengestä pronominia Eikenos eli "hän-maskuliinimuotoa" eikä sen neutrimuotoa eikeno eli "se". Tämä seikka korostaa Pyhän Hengen persoonallisuuttaan, mikä näkyy selvästi hänen teoissaan: hän opettaa, hän johtaa totuuteen..."
Nyt tulee se tilanne että pitää miettiä uskooko jotain tyyppiä joka on tehnyt nettisivut ja kasannut ajatuksistaan dogman vaiko uskooko siihen mitä Jeesus sanoi. Periaatteessa tosi hankala kysymys. (sarkasmia)
Luotan Jeesuksen sanoihin.
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle
Pete
+3 #3 AlkuseurakuntaPete 31.07.2016 14:50
Lainaus Mike Mental:
On helppo sanoa "alkuseurakunnassa ei uskottu...."
Meillä on kuitenkin olemassa Apostolisten isien kirjoituksia joista selvenee mihin he uskoivat.


Meidän ei tarvitse tietää mitä "kirkkoisät" kirjoittelivat päästäksemme totuuden löytämiseen. Apostolinen usko löytyy nimittäin varsin hyvin UT:n Apostolien teoista. Eli kun viittaan "alkuseurakuntaan" viittaan Apostolien tekoihin ja siitä seurakunnasta mikä sen aikana eli, ja sen aikana vaikutti.

Jos lisäät jotain sellaisia tulkintoja Raamatun kirjoituksiin, jotka ovat ristiriidassa siinä olevaan ilmoitukseen, silloin sinua ei auta edes kirkkoisät, kirkko saatikka isien perinnäissäännöt kun lähdet puolustamaan niitä oppeja.

Tulkintoja saa toki tehdä, ja pitääkin tehdä. Mutta jos ne ovat ristiriidassa Raamattuun kirjoitetun tekstin kanssa, silloin ne eivät ole syntyneet Jumalan Hengestä ja ne pitää hyljätä roskana.

Sinä luotat liikaa sellaisiin "isien perinnäissääntöihin" joita Raamattu ei tue. Monet juutalaiset tekivät saman virheen kun eivät uskoneet sitä mitä Jeesus julisti. Jeesus varoitti sellaisista ristiriitaisista perinteistä jotka sotkivat profeettojen ja hänen itsensä julistamaa sanaa. Kyllähän sinä sen tiesit. Eikö vain?

Lainaus Mike Mental:
Apostolisten isien tekstit eivät ole raamattuun rinnastettavaa tekstiä...


Jos mainitsen "Apostoliset isät" tai "kirkkoisät" niin olisi ehkä hyvä laittaa ne lainausmerkkeihin, siitä syystä että Jeesus ei antanut meille luvan kutsua hengellisiä opettajia isiksi. Se selviää asiayhteyksistä joissa asia mainitaan, joten kyse ei ole biologisista isistä, vaan nimenomaan opettajista jotka opettavat sanaa):

"Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa" (Matt.23:9).

Lainaus Mike Mental:
Apostolisten isien tekstit eivät ole raamattuun rinnastettavaa tekstiä, mutta historiallista todistusaineistoa siitä miten uskottiin ja opetettiin. Näistä teksteistä löytyy sekä Jeesuksen Jumaluus, Pyhän Hengen persoona,


Ei tarvitse kirjoittaa "Jumaluus" isolla J:llä, koska kyse on adjektiivista eikä substantiivista. Eli tuon sanan alkuteksti (theios) kreikkalaisissa alkuteksteissä on kaikissa kolmessa esiintymiskerrassa viittauksena ominaisuuteen, siihen millainen joku (tai jokin) on, eikä suinkaan siihen että se on Jumala. Sana "theios" viittaa Jumalan sukuun, Jumalan voimaan, sekä uudestisyntyneiden ihmisten jumalalliseen luontoon (käytännössä aina siihen mikä on lähtöisin Jumalasta). Kyse ei siis ole siitä, että joku on sen perusteella Jumala:
jumalaoppia.com/.../...

Mitä kirjoitit Pyhän Hengen persoonallisuudesta niin voidaan sanoa, että vaikka jotkut harhaanjohtavat "kirkkoisät" siitä kirjoitti persoonana (muuttamalla selkeän demonstratiivipronominin persoonapronominiksi), niin kyse ei ollut siitä että pyhä henki, taikka puolustaja olisi Jumalasta irrallaan oleva erillinen "kolmas" persoona, vaan kyse oli siitä mitä Jumala itse tekee, sanoo tai opettaa voimavaikutuksensa kautta. Pyhä Henki on varmastikin Jumalan voimavaikutus, kirkkaus ja kunnia:
jumalaoppia.com/.../...
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle
Pete
+3 #4 Hän vai sePete 31.07.2016 17:13
Lainaus MikeMental:
Tuli tuossa työpäivän aikana vielä mieleen Joh 16:13-14. Hieno raamatun paikka jossa "persoonaton voima" kuulee, puhuu ja kirkastaa (outoa persoonattomalta "tuulelta" tuollainen toiminta).


Se on sentään Jumala joka liikuttaa tahtonsa mukaan tuultaan ja voimavaikutustaan (Oletko kuullut sanontaa: täällä puhaltaa "Jumalan tuulet"), eikä suinkaan persoonaton voima itsenäisesti. Jumala sen voiman liikkeelle pistää Kristuksen ja uudestisyntyneiden toiminnan kautta. Se oli Jumala joka voiteli Kristuksen, eikä Kristus voidellut itsensä.

Kyllä Jumalan voimavaikutus meissä puhuu omaa kieltään, ja se pääsee kirkastamaan Kristusta (=voideltua Herraa). Kun se ottaa siitä mitä Jeesus on julistanut, ja antaa meille siitä, niin se onkin Jumalan voimavaikutus mikä ottaa ja muistuttaa mitä Kristus on meille opettanut Raamatussa, tai mitä sananjulistajat puhuivat meille voitelun alla. Toisinaan se voi olla toisille saman voimavaikutuksen aikaansaama kehotus, näyn, unen tai ilmestyksen kautta.

Lainaus Mike Mental:
Uuras Saarnivaara, teologian tohtori btw sanoo näin kirjassaan, joka sattuu olemaan hyllyssäni "voiko raamattuun luottaa" -kirjassaan:
"sana henki (pneuma) on kreikankielessä neutrinen sana. Vastoin tavallista kieliopin sääntöä Joh 14:26 ja Joh 16:13-14 käyttävät Totuuden Hengestä pronominia Eikenos eli "hän-maskuliinimuotoa" eikä sen neutrimuotoa eikeno eli "se". Tämä seikka korostaa Pyhän Hengen persoonallisuuttaan


Kirjoitit kyllä "eikeno" ja "eikenos", mutta tarkoitit "ekeino" ja "ekeinos"!

Jos Saarnivaara on sellaista kirjoittanut, niin hän on tehnyt sen valheellisesti, omassa ymmärtämättömyydessään, eikä siinä tapauksessa ymmärtänyt silloista koinee-kreikan kielioppia. Täytyy tietenkin huomioida mikä sana on subjektina kontekstissa. Sen Johannes on huomioinut erinomaisesti, kieliopillisesti aivan oikein. Asiayhteyksissä subjektina on "puolustaja" tai "auttaja" (parakletos), joka on sanana maskuliini, jolloin hän on tietenkin käyttänyt pronominia joka on maskuliini. Se että "parakletos" on subjektina jakeessa Joh.14:26, selviää aika hyvin interlineaareista, mikäli vaivautuu tutkimaan. Niin ikään jakeissa Joh.16:13,14 on subjektina jakeessa 7 mainittu "parakletos". Sen paljastaa siis konteksti.

Se, käytettiinkö mainitsemissasi jakeissa muotoa "ekeinos" tai "ekeino", ei tietenkään todista onko kyse persoonasta:

Sana "ekeinos" on kaikissa muodoissaan aina demonstratiivipronomini, eikä suinkaan persoonapronomini alkuteksteissä. Sen sijaan sana "autos" on koinee-kreikassa se varsinainen "hän"-sana (sen eri muotoineen), riippumatta siitä miten demonstratiivipronomini "ekeinos" on käännetty erikielisiin Raamattuihin.

Toki ihmisistäkin/persoonistakin käytetään toisinaan muotoa "se" (esim. suomenkielessä "se tyttö" on aina persoona). Mutta koinee-kreikassa noin kaksi kolmasosaa kaikista ekeinos-sanojen esiintymisistä (244 kerrasta) demonstratiivipronomini "se" tai "sama" viittaa muuhun kuin johonkin persoonaan. Se noin yksi kolmasosa missä se on käännetty viittaamaan johonkin persoonaan persoonapronominina, niin käännös ei johdu siitä että kyse olisi persoonapronominista, vaan siitä että he ovat asiayhteydestä sitä sanaa lukiessaan uskoneet, että kyse on varmasti jostakin persoonasta. Koska heillä oli alun alkaen asenteena (isien perinnäissääntöjen takia) että Pyhä Henki on persoona, jo ennen kuin aloittivat käännöstä tekemään, niin he tietenkin rohkenivat laittaa noihin jakeisiin persoonapronominin demonstratiivipronominin tilalle. Hajaäänet tuskin paljon ratkaisevat käännöskomiteoissa millaista pronominia käännössanana käytetään, jos liki kaikki ovat eri mieltä.

Syy miksi käännöskomiteat ovat "puolustajan"/"auttajan" osalta käyttäneet käännöksissä pääosin muotoa "hän", se johtuu ei ainoastaan edellämainitusta syystä, vaan myös siitä, että he ovat olleet lähes kaikki trinitaareja käännöstä tehdessään, ja siksi että heillä on isien perinnäissääntönä opetettu, että myös Pyhä Henki on persoona. Näin siitäkin huolimatta että siitä ei löydy Raamatun alkuteksteistä mitään todisteita.

Mutta eikö olekin merkillistä, miten oikeasti luullaan persoonan puhaltavan ulos jonkun toisen persoonan oman suunsa kautta (Joh.20:22), tai että persoona jää toisen kastetun persoonan ylle (Joh.1:32)?

"Ja Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä" (Joh.1:32).

Mahtoikohan joku ehtiä kysyä edesmenneeltä Saarnivaaralta miksi käyttivät tuossa jakeessa Pyhästä Hengestä muotoa "se", eikä muotoa "hän"? Mahtoiko se johtua siitä, että kuulostaisi hölmöltä antaa sellaisen vaikutelman ihmisille, että persoona jäi persoonan ylle, varsinkin kun nyt oli kyse Herrastamme ja pomostamme? Eli kolmas persoona jäi toisen persoonan ylle, ensimmäisen persoonan lähettämänä, ja siitä huolimatta oli kyse samasta Jumalasta, jolloin kaikki persoonat olivat vain sittenkin vain yhden ja saman persoonan eri roolileikkejä? Ollako, vai eikö olla (persoonallisuushäiriöinen)? Siinäpä syvällistä pohdintaa jokaiselle kiinnostuneelle.

Jae Joh.14:17 on mielenkiintoinen jae:

"... totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva."

Tuon jakeen alkutekstin interlineaarista voimme nähdä että sanojen "totuuden Hengen" edessä määräinen artikkeli "tes" on suvultaan feminiini! Ja miksikö? Siksikö että Pyhä Henki on totuuden Henkenä nainen? Eipä tietenkään, sillä kreikankielen suvut eivät kerro mistä sukupuolesta on kyse (saatikka sitten onko kyse elollisuudesta taikka elottomuudesta), vaan niiden tarkoitus on kertoa kieliopissa mitkä sanat kuuluvat yhteen sekä rakentaa yhteen kieliopillisesti oikeanlaisen lauserakennelman. Tuon artikkelin muoto on feminiini, siitä yksinkertaista syystä että se viittaa käännössanaan "totuuden" (aletheias), mikä on suvultaan feminiini. Saman lauseen eri sanat pitää siis suvultaan olla aina samat (lähes poikkeuksetta).

Jakeessa Joh.14:17 on vielä toinenkin asia mikä on hyvä huomioida. Saarnivaara ei sitä huomioinnut, vaan sepitteli omia kertomuksia, luulottelemalla että demonstratiiveja voi mielivaltaisesti muuttaa persoonapronomineiksi, ja että jonkun sanan maskuliinimuoto olisi todisteena siitä, että kyseessä olisi jostain persoonasta. Tähän viitaten uskalsin tehdä mielenkiintoisen lainauksen erinomaiselta sivustolta kristinusko.wordpress.com (harmi ettei Saarnivaara oman ymmärryksensä lisääntymiseksi ehtinyt saada mahdollisuutta lukea sitä):

Lainaa:
"Kun Jeesus viittasi ”totuuden henkeen” (to pneuma tēs alētheias: τὸ πνεῦμα τῆς ἀληθείας), käytti Johannes siitä evankeliumissaan neutrista pronominia ”auto” (Joh. 14:17), ei maskuliinista muotoa ”autos”. Jos neutrista pronominia ei käytettäisi koskaan ”elottomista asioista”, niin silloin pyhä henki ei olisi elävä: se olisi eloton henki.
Lainaa | Ilmoita ylläpidolle

Lisää kommentti

Asialliset viestit saavat jäädä, mutta asiattomat poistetaan. Toivomus on että kaikki kommentit liittyvät jollakin tapaa kirjoitettuun artikkeliin.


Turvakoodi
Päivitä